Viikonloppu on vierähtäny mukavasti. Perjantaina illalla jäin löhöilemään kotiin ja keräämään voimia lauantailla, koska heti lauantai aamupäivällä tai päivällä, miten sen nyt ottaa, Mäyrä tuli tänne meille ja leivottiin Rauskun synttäribailujen kunniaksi kakku, tai oikeastaan kakskin. Suklaakakku Wickströmien ohjeella +lisäsuklaata... Tehtiin myös mantelikaurakeksejä. Iltapäivällä sitte suunnattiin leipomuksiemme kans naapuriin, Rauskun luo ja leivottiin siellä vähä lisää ja syötiin myös paljon. Sitruunamuffinsseja ja päärynämanteli -piirakkaa. namnam! Meiän oli pakko syyä toinen suklaakakku jo päivällä, koska Mäyrällä oli töitä illalla ja se ei ehtiny jäädä juhliin meidän kanssa.....
Illalla tänne meiän landelle saapu muitakin tyttöjä juhlistaan Rauskua ja syömään. Vietettiin mukava alkuilta ja suunnattiin sitte vikalla junalla pariisiin. Muutaman mutkan kautta löydettiin itsemme O'sullivanista. Ihan hyvä ilta oli, tosin pieni flunssan poikanen meinaa vähä kiusata mua... Toivottavasti se menee ohi ennen ku mun loma alkaa (4 päivää!!!!!) Aamulla ku tultiin kotiin ni sain kaikessa rauhassa syödä aamiaista ku hostvanhemmat oli reissussa, ni ei ollu ketään kuka ois tullu häiritsemään :)) Parin tunnin aamu-unien jälkeen suunnattiin sitte hiimaileen Pariisiin vielä metsäsian ja kalan kanssa. Yks teki kaniinit, mutta ei annettu sen lannistaa... Syötiin falafelia (aviomieheni söi munki, ku en ite jaksanu kokonaa, mutta sitä vartenhan miehet on??), käytiin kiskurihinta secondhandstoressa, kirjakaupassa jossa oli suomi-quide ja juotiin herkku kaakaot yhessä mukavassa kahvilassa. Mukava sunnuntai-päivä!
Ilokseni oon myös huomannu, että oon alkanu omaksumaan, tai ainakin hyväksymään joitain ranskalaisten tapoja, niinkuin esim se, että kun juttelee jonkun kanssa kaksistaan, ni täällä ihmiset tulee ihan tosi lähelle seisomaan. Ja koska suomessa normi puhe-etäisyys on vähintään sen metrin, ni alussa se tuntu aika ahistavalta, ku joku tulee puhumaan sulle ja sun pitää kattoo suoraa ylöspäin, että näät toisen naaman. (mun hurjalla pituudella ei ole sitten mitään tekemistä asian kanssa... ) Kyllä siihen vieläkin kiinnittää huomiota, mutta enää ei tuu semmonen olo, että tekis mieli astua kaks askelta taaksepäin. Niin ja myös s'il vous plaît ja s'il te plaît alkaa pikkuhiljaa tulemaan automaattisesti, olipa sitten kyse normi päivällisestä lasten kanssa tai kommunikoinnista tuntemattomien kanssa. Ehkä mä sittenki edistyn, vaikka välillä tuntuu, ettei mitään muutosta oo kielen kanssa tapahtunu :))
Mulla käy välillä niin että jos puhun ranskaks niin saatan sanoa väliin jonkun sanan suomeks, esim. kesken selityksen "ei kun.." tai "joo". :---D Mutta oon mäkin sentään vähän edistynyt, enää ei tartte miettiä viittä minuuttia yhtä lausetta!
VastaaPoista