sinä lähdit pariisiin, sanoit olevasi onnellinen

Hypättiin jo 10.18 junaan Rauskun kans ja suunnistettiin pariisiin. Suunnistettiin 12. arrondissementtiin siinä uskossa että siellä on shopping mallseja, niinku insider guide meille väitti. No eipä siellä mitään ostoskeskuksia kyllä ollu, tai ei me niitä ainakaan löydetty... mut kyllä mä hyvin sain rahaa kulumaan. Ehkä vähä turhanki hyvin. No oompahan ainakin muutamaa uutta ihanaa vaatekappaletta rikkaampi ja erittäin iloinen. Käytiin pikaisesti myös Les Hallesilla mangossa ja h&m:llä ja tokihan mun piti sitte shoppailla vähä lisää sieltäki... Pariisi visiitin jälkeen ajettiin tavernyyn ja meiän oli tarkotus mennä maksamaan meidän jäsenmaksut Vital Formiin, mutta se piti jotain paastoa just sillon... mentiin sitte Auchaniin shoppailee liitulakuja ja muuta mukavaa, ja tarkotuksena oli et sen jälkeen kävellään vielä takasi salille, mutta eihän me sitte jaksettu...

       Kotiin palatessa kello oliki jo yli 5. Pesin parikonetta pyykkiä ja esittelin Marielle kaikki mun ostokset. Leikittiin myös makkara-leikkiä ja katottiin telkkaria. Tänään mun ei tarvinnu laittaa ruokaa, muuta ku keittää perunat ja tehä salaatti, koska Valérie teki eilen semmosta lihapataa ni syötin sitte sitä tänään perheelle. helppoa! Ruoan jälkeen suunnistettiin sitte Roosan kans takasi sinne salille ja saatiin hoidettua asiamme. Nyt sitte vaan urheilemaan, oon kyllä hyvin innoissani!! Ja kotimatkaki oli kyllä erittäin antoisa, ku jostain syystä meiän keskustelut oli erittäin syvällisiä... Jumitettiin varmaan tunti tuolla meiän risteyksessä keskustellen ihan kaikesta homoavioliitoista uudelleensyntymiseen, ja nyt mun varpaat on ihan palelluksissa, mut oli kyllä erittäin kiinnostavat aiheet meillä. Harmittavaa vaan ku oltiin vähä liian samalla kannalla monessa asiassa nii en päässy väitteleen. :D Ja mihinkään tulokseenhan ei meiän keskustelut johtanu kai...

       Tänään on ollu kyllä huippu päivä. En oo tehny töitä oikeestaan melkeen ollenkaan, oon shoppaillu paljon laatu seurassa, oon hankkinu vihdoin ja viimein salikortin, käyny erittäin mielenkiintosia keskusteluja ja todennu taas kerran et mun elämä on täydellistä juts nyt! Ihanaa eikö vain :) Nyt mun pitäs alkaa pakkaamaan ku lähetään tosiaan huomenna Normandiaan hostperheen mökille tai no loma-asunto on ehkä oikeempi sana... Mukaan Normandiaan -listalta löytyy paljon pitkiä pinnoja, korvatulppia, lenkkarit ja liitulakuja. Eiks siinä oo kaikki mitä tarviin..? Nyt siis baggagejen kimppuun ja sitte unta palloon!

perunateatteri

Aamu meni laiskotellessa. Aloin tehä keskiviikon kotitöitä joskus 11 aikaan ja suoriuduinki niistä tavalliseen tapaani melko nopeesti. Puolen päivän maissa aloin laittamaan Valérien kans lounasta, joka tänään oli perunoita, kalaa ja jotain ihmeellistä, ehkä kaalta. Ja tosiaan cocotte minute kärsi taas tänään vähä (=palo pohjaan) koska mun ja Valérien yhteistyössä oli ilmeisesti tapahtunut hetkellinen informaatiokatkos. Mä siis oli laittanu perunat kattilaan ja kattilan liedelle, mutten vielä levyä päälle. Valérie sitte kysy et voiko se laittaa levyn päälle ja mä sanoin et joo... noo sitte ku ajastin piippas et perunat on valmiita, huomas Valérie että kansi oli ollu auki, ja tokihan höyrykattila ei toimi ihan tavalliseen tapaansa jos se höyry pääsee sieltä kattilasta ulos. Nou hätä (vaikka tiettyhän Valérie sai sen mun vialta kuulostaan ja ehkä se oliki, tai ehkä ei) Valérie laitto sitte kattilan kannen kiinni ja uusi yritys. Kun taas ajastin soi, nii Valérie iloksensa huomas, että vesi oli loppunu kattilasta ja kattilan pohja oli naamioitunu mustaksi. Hups vaan! Ja tokihan se taas oli mun vika: "Voi ei Eve, sä oot laittanu tänne ihan liian vähän vettä, voivoivoivoi, cocotti parkaa" Tokihan mun ois pitäny käydä tarkastamassa veden määrä, ennen ku Valérie laittaa perunat uudelleen tulelle. Ihan itsestäänselvyyshän se nyt on. Vesi oli siis haihtunu sieltä epäonnistuneen keittoyrityksen aikana olemattomiin....

        Kaiken perunoiden ja cocotten aiheuttaman ärsytyksen lisäksi sain myös lisä aihetta olla ärsyyntyny, ku mulle yritettiin salasyöttää kinkkua... Kysyin tosiaan että oliko siinä kaali?hössäkässä lihaa ja mulle sanottiin et ei. No otin sitä sitte reippaasti lautaselleni ja aloin popsia tyytyväisenä.... ja ilokseni huomasin että lardonin palasiahan siellä kaalien seassa piileskelee. Ja Valérie sitte sanoki et joo ei siinä oo ku lardonia, eli kinkkua/pekonia. Eihän se ole lihaa!!! Musta on tosi kiva ku näiden käsitys siitä, että on kasvisyöjä, on se, että syö samaa ruokaa ku muut, mutta jättää lihat lautasen reunalle (tai no tän perheen tapaan sujauttaa naapurin lautaselle, mitään ruokaahan ei heitetä hukkaan!) Kiitän onneani siitä et teen ite täällä viikolla ruoat ja viikonloppusin en pahemmin tän perheen kans aterioi...  Mun ärsytystaso oli hyvin korkealla lounaan aikoihin, mutta laantu onneks sitte iltapäivällä ku sain rauhassa datailla ja viettää aikaa rauhassa yksin, ilman häiriötekijöitä.

        Käytiin sitte pikasesti lenkillä Rebekkan ja Valérien kanssa iltapäivällä. Puolen tunnin hölkkälenkin ja suihkun jälkeen aloinki sitte jo tekeen ruokaa, koska koko perhe (lukuunottamatta mua) oli lähdössä pariisiin teatteriin, ni syötiin jo ennen seittemää. Laitoin tänään salaattia, jauhelihakastiketta ja pastaa. Tein kerranki vähä erilaista jauhelihakastiketta mihin nää on tottunu, elikkä siis pelkän tomaattijauhelihasipulisoosin sijaan, tein ruskeakastikkeen ja lisäsin siihen sitte kypsennetyt jauhelihat ja sipulit ja mausteet (ja tietty vähän creme fraicheä :F). Itelle tein roqueforte-juusto (=homejuusto) tomaattikastikkeen. Oli erittäin hyvää ja lihaversioki sai melkosia kehuja. Oon aikaa ylpee siitä et nää tykkää mun tekemistä liharuuista, koska suurimman osan niistä lohdin ilman ohjeita ja maustan tyylillä 'joka purkista vähäsen' ja enkä tosiaan maista ikinä niitä, koska en ite syö lihaa :D  Ruokailun jälkeen talo tyhjeni, ku koko lössi lähti teatteriin ja kutsuinki sitte Rauskun kattomaan leffaa. ...ja mitäpä olisikaan elokuva ilman mässäilyruokaa, joten käytiin sitte kaupasta hakemassa "vähä" syömistä :D) ja katottiin Annie Hall leffa. Se oli outo, mutta tosi hyvä. Ehkä ensimmäinen mun kattoma leffa, josta tuli heti semmonen fiilis, et tän mä aioin kattoo uudetaan. Mietin itseasiassa jo et voisin kattoa sen uuestaan vaikka viikonloppuna ku lähetään lomaileen Normandiaan.  

        Ennen ku noi muut kerkee tulla kotiin sieltä teatterista ni voisin paeta alakertaa, ettei mun tartte enää näin yöllä käydä mitään syvällisiä keskusteluja jostain teatteriesityksestä.... ja koska sovittiin Roosan kanssa että nähdään aamulla 10ltä asemalla (muistaakohan Rausku herätä...??tai minä?) ja lähetään Pariisiin, ni vois olla hyvä että nukkusin vähäsen ennen sitä, koska mun vajotustaso on päässy jo muutenki nousemaan vähä turhan korkeelle, koska en oo saanu nauttia Mäyrän seurasta moneen monituiseen päivään... nii siis ehkä parempi et meen nukkuun, ettei Rauskun tartte huomenna viettää koko päivää ihan kauheen huonossa seurassa :P  unia <3 

        

villisikoja ja kyklooppiäiti

Aamu alko reippaasti kuumalla kylvyllä pimeässä kylppärissä. Mulla ei siis tosiaan oo ollu varmaan viikkoon valoja kylpyhuoneessa... Se kertoo aika paljon mun laiskuudesta, ku munhan ei siis ite tarvis ees vaihtaa niitä lamppuja, ainoastaan vaivautua sanomaan siitä Pitoulle, mutta en ikinä vaan muista sanoa siitä, ku jutellaan. Pärjään ilman valojaki aivan hyvin! Muistan joskus lukeneeni niksipirkasta vinkin et jos haluaa jännitystä elämään ni kannattaa laittaa kotona taustalle soimaan jännitysmusiikkia, mutta mä voisin ehdottaa lisäks vielä sammuttamaan valot, tuo mukavasti lisäjännistystä. 

     Jännityskylvyn ja aamupalan jälkeen soitin Rauskulle, et millä junalla mennään pariisiin. Rausku oli puoliunessavastaheränny, joten päätettiin ottaa vasta 11 jälkeen lähtevä juna. Mulla oli siis sopivasti tunti aikaa imuroida lasten huoneet ja tv-huone jonka maanantaina jätin imuroimatta. Olin supernopea, eikä mulla menny ku ehkä 30 min. Sairaan nopee ja tehokas? Pariisissa sitte suunnattiin Hallesille ja kulutettiin siellä iltapäivä ja rahat. Tai no ei me oikeesti ihan kauheena tuhlattu, molemmat tais sortua tekemään ostoksia vaan Zarassa. Ostin hameen (??? en ikinä käytä hameita, mut nyt ehkä pakko alottaa käyttää ku semmosen ostin) ja perus luonnonvalkosen paidan. Kotiin suunnattiin sitte 4n maissa.

     Myöhemmin Rausku tuli meille vielä dataamaan, koska sillä raukalla ei ole nettiä kotona ollu vähään aikaan. Samalla mä valmistelin päivän illallista, joka tosin tänään oli aika vähän työtä vaativa. Salaattia, riisiä ja kanaa. Tosiaan paistoin kanan ja kaadoin sekaan valmiin kastikkeen :) mukavan helppoa! Ruoka oli helppoudesta huolimatta kaikkien mielestä erinomaista. Syönnin jälkeen menin ottaan pyykkejä koneesta ja kauhukseni törmäsin tai no en nyt onneks ihan kirjaimellisesti törmänny, villisian jalkaan.... oltiin just aikasemmin puhuttu iskän kans skypessä ja se kysy et oonko nähny täällä villisikoja, joo en ollu aikasemmin nähny, mutta nyt yks tai no yhen jalka on meiän kodinhoitohuoneessa!!! Se oli siis semmosessa saavissa, ja siinä oli joku muukin ruumiinosa mukava ja KARVAT. erittäin mukava näky. Toinen raukka sorkka ojossa oottaa siellä pääsevänsä ruokapöytään. 

      Olipa muuten kiva ku kerranki Skype kuulu tosi hyvin, ni pysty jopa juttelee porukoitten kans ilman että ne kuulosti avaruusolioilta. Äiti tosin kerto mulle olevansa vähä ku kyklooppi, se tais kuitenki tarkottaa kameleonttia, ku puhuttiin siis siitä ku silmien väri vaihtelee paljo... äiti on kyklooppi ja musta on tullu nelisilmä. Outoa! Mukavaa tänään on ollu myös puhua pälpättää sydämmensä kyllyydestä suomeksi Rauskun kans ja skypessä  myös Uunon ja vähäsen myös ruohonleikkurijuhon kans:) Oppii arvostaan omaa äidinkieltä, ku pari päivää puhuu vaan kieltä jota ei ihan niin sujuvasti puhu.  Nyt voi mennä hyvillä mielin nukkumaan! hyvvää yötä <3

verissä sormin

Olin laittanu kellon vasta kymmeneksi soimaan, ku lapsilla tosiaan oli tänään eka lomapäivä, ni ajattelin et neki nukkuu pitempään... ja voin itekki vähä huijata ja nukkua kans. Mulla kuitenki tuli huono omatunto aamulla, ku kuulin et vanhemmat oli lähössä töihin ja päätin nousta muka reippaana aupairina aamupalalle jo puoli 9. En siis oikeen ollu varma, et pitääkö mun herätä normi aikaan vaiko ei.. No ehkä mä tänään kysyn et tarviiko mun nousta huomen aamulla vai ei ni voin hyvällä omalla tunnolla joko nousta tai sitten vielä paremmalla omalla tunnolla nukkua :D 

      Aamupäivä meni leffaa Väärät juuret tuijottaessa. Leffa oli ihan hyvä, ehkä vähä turhan perus suomalainen masis leffa, mutta oli kiva kattoo kuitenki, ku elokuva on kuvattu oulussa ni oli tosi paljo tuttuja maisemia. Laitoin lounaaksi pasta-tonnikala salaattia, jota onneks jäi yli, joten huomenna mun ei tarvi ku vaan vähä jatkaa sitä salaattia ja tadaa,  huominenki lounas on valmis. Iltapäivällä sitte lähettiin Enghien les bainsiin kattoo leffaa. Moi, moche et mechant oli just niin hyvä ku olin sen kuvitellukki olevan eli huippu :D sain ainaki nauraa, vaikka en ranskankielisen dubbauksen takia ihan joka sanaa ymmärtänykkään. Leffan jälkeen otettiin juna takasin kotiin. Jouduttiin oottaan junaa 12 min ja Marie ois siinä ajassa välttämättä halunnu käydä jossain kaupassa... ja koska mä sanoin et ei keretä ja et ootetaan sitä junaa vaan siellä asemalla, ni Marie sitte mökötti kotimatkan :D ...noo uskon et mäki oisin 11-vuotiaana tehny niin.. tai sitte en, en tiiä. Välillä aina tuntuu et Marie on kauheen vanha jo ja sen kans voi jutella ihan oikeistaki jutuista, mut sitte välillä aina tulee noita tommosia muistutuksia siitä, et on se sittenki vielä ihan pikkunen. Mut onneks se kuitenki vaan mökötti, joku vielä pikkusempi lapsi ois varmaan alkanu kiukutteleen ja itkemään :D 

        Illalliseksi tein salaattia, lihapullia, uunitikkuperunoita ja dippiä. Syötiin kaikki yhessä, lukuunottamatta PLa ku se lähti ravintolaan joittenki kavereitten kans. Ruoka sai paljon kehuja ja kaikki oli hyvin tyytyväisiä :) En ymmärrä miten musta on tullu niin tumpelo, onnistun vuodattaan verta lähestulkoon joka päivä, ku laitan ruokaa. Eilen taisin viiltää säilykepulkilla viiltoja käteen ja tänään leikatessa leipää leikkasin myös sopivasti vähä mun sormeaki ja sitte onnistuin vielä sotkemaan taidokkaasti lattian verellä, niin että näytti niin ku jotain vähä suurempaaki ois sattunu... On tää aupairin työ kyllä rankkaa ku verissä sormin pittää siivota ja ruokaa laittaa. Säälikää mua :D ...Nyt voisin taas kattoa jonku leffan aikani kuluksi (oon tän parin kuukauden aikana kattonu varmaan enemmän leffoja ku suomessa viimesen vuoden aikana yhteensä) ja mennä sitte nukkumaan. Huomenna pitäs mennä tekemään sopimus Vital formiin ja ehkä vois kävästä pariisissa tai jotain muuta mukavaa :) Huomiseen!

De battre, mon coeur s'est arrêté

Kello herätti mut jo yhdeksältä, mikä on erittäin harvinaista, kun on kyse sunnuntai-aamuista. Oltiin sovittu et mennään 10 jälkeisellä junalla pariisiin ni eikai siinä muu auttanu sitten.. vaikka kieltämättä kyllä väsytti ja pahemman kerran. Tavattiin Anniina Saint-Michelillä ja vierailtiin sitte Notre Damessa ja Sacre Coeurillä. Onhan ne molemmat tosi hienoja paikkoja, mutta en mä tommosissa turistipaikoissa kykene kauheen kauaa olemaan, iskee ahistus muuten :D Etsittiin sitte Montmartrelta ruoastuspaikka, missä syötiin lounasta ennen ku palattiin kotiin :)  Oli kiva käydä piipahtamassa pariisissa kun oli niin nätti ilma, tosin nättiä ilmaa riitti tasan siihen asti et mentiin lounaalle. Jouduttiinki sitte hipsimään täysin mahoin metrolle kaatosateessa... Meni vähä tiukoille et ehitäänkö siihen junaan johon suunniteltiin, joten jouduttiin taas puikkelehtii ihmismassojen seassa ja harppomaan tuhatta ja sataa gare du nordin portaat ylös ja kerettiinki juts hilkulleen 3n junaan.

      Loppupäivä on menny völlätessä kotona. Oon istunu koneella ja lukenu lehtiä hiipuneen takkatulen ääressä ja katellu ikkunasta ku lapsikatras ja hostisä laittaa pihaa talviteloille :) mikäs sen mukavampaa! Suunniteltiin myös Marien kans et mitä kivaa me tehään huomenna, ja päätettiin et mennään kattoon leffaa. Harmittaa vaan vähäsen ku oisin niin kovin halunnu mennä kattoon ton Moi, moche et mechant leffan mäyrän kans... ja versio originellina kiitos. Nyt siis meen kattoon Marien ja Christophen kans ranskis version. No aina ei voi voittaa, ei edes joka kerta! Juteltiin myös Valérien kans melko pitkään, oli tosi mukava kuulla ku se sano et mun ranska on kehittyny. ja et puhun jopa välillä melko nopeeta :D välillä itestä kyllä tuntuu et puhuminen ei oo kehittyny ollenkaan, mutta ehkä se sittenki on :) Hyvä minä! 

       Syötiin illalliseksi kalakeittoa koko perheen voimin. Oli herkullista keittoa, ja nyt oon ihan ähkyssä. en tajua miten noi muut jakso vetää vielä keiton päälle pastaa, juustoja ja jukurttia. Outoja! Ja huolimatta siitä vaikka mä en ikinä mitenkään kauheen innolla ootakkaan illallistamista koko perheen kans, sen takia ku pitää syyä niin paljon, ni tänään oli kyllä tosi mukava illallinen. Ja vaikka on semmosia hetkiä et mietin et miks tulin perheeseen, jossa on 4 lasta + 2 aikuista joihin pitäs tutustua, ni  tänään oon taas vahvasti ollu sitä mieltä et tää perhe on aivan super! Syönnin jälkeen katottiin leffa,  Des battre, mon coeur s'est arrêté. Se oli ihan hyvä, tosin joitain juttuja meni vähä ohi, ku leffa tosiaan oli ranskalainen.  Jo syödessä tuli tosi kotoisa olo, ku perheen isällä oli ruokaa naamassa (miksköhän? :D) ja leffaa kattoessa puolet porukasta, hostmama mukaan lukien, makoili lattialla, mikäs sen kotoisempaa :)  Nyt nukkumaan et jaksan olla reipas aupair huomenna, ku lapsilla on lomaa! bonne nuit <3

Tilanne ohi timo!

Heräsin 7ltä siinä luulossa, että on työpäivä, ette arvaakkaan kuin onnellinen olin ku tajusin et on lauantai ja voin jatkaa uniani nii pitkään ku haluan. Nukuinki sitte lähemmäs 12sta, jonka jälkeen muiden aloitellessa valmistamaan lounasta, söin vähän aamupalaa. Määhän en just herättyäni mitään perunoita suostu syömään vaikka mulle kyllä kovasti yritettiin lounasta tarjoilla! 

       Meidän oli Rebekkan kans tarkotus lähtä kahden jälkeisellä junalla pariisiin, mutta koska mä en löytäny mun avaimia mistään, ni missattiin se juna. Otin sitte Marien avaimet ja odotettiin meillä seuraavaa junaa. Ku lähettiin asemalle ni Christophe tuli vastaan ja kysyin et mitkä avaimet sillä on, ja kappas kummaa sillä oliki mun avaimet! Arvasin et joku huolimaton lapsi oli ottanu mun avaimet.... Pariisiin päästyämme yritettiin mennä Patheon kirkkoon ( ? en kyllä oo varma oliko se kirkko), mutta se oli suljettu, ni samoiltiin sitte vähä ympäriinsä ennen ku mentiin les Hallesille tapaamaan Mäyrää. Nähtiin myös joku mielenosoitus, mut se ei kyllä liittyny mitenkään (kai) tähän lakkoiluun. Se oli joittenki nuorien Anti-mondial manifestaatio...hyvä meno niillä näytti olevan :D 

Hallesilla mentiin sitten ostaan leffaliput siihen social network leffaan, ja ku oltiin jonottamassa tiskille ni joku mies tuli myymään meille joitain sen ilmaislippuja joita se ei ite tarvinnu. Mikäs siinä säästettiin rahaa ja aikaa, ku niillä ilmaislipuilla meiän ei tarvinnu jonottaa ja se myiki se meillä pari euroo normilippuja halvemmalla. Poimittiin seuraamme sitte vielä yksi norjalainen aupair Ruth ja  sitte käytiin ennen leffan alkua vielä syömässä, ylläri!

        Ite leffa oli ihan katsottava, mutta oon kyllä nähny paljo parempiaki. Alussa oli vähä ongelmia, ku ei osannu päättää lukeeko tekstitystä vai kuunteleeko, lopuksi onneks kuuntelu ja tekstin lukeminen suju suurinpiirtein ongelmitta yhdenaikaisesti. Ku leffa loppu samoiltiin vähän aikaa hallesin kulmilla, mutta päätettiin sitte kuitenki ottaa jo toisiks viimenen juna kotiin :) ...nii ja voin kertoa et sen ainoan kerran, ku mulla ois ollu kuvia tänne laitettavaksi ni ne ei suostu latautuu, ni eipä voi muuta sanoa, ku et tilanne ohi timo, ne kuvat jäi näkemättä!

löhöilypäivä

Tänään EN jatkanu unia, vaikka mulla ois ollu siihen ihan täydellinen mahdollisuus, ku kaikki lähti melkeen heti töihin ja kouluihin ku heräsin. Aika reipasta! Katoin leffoja ja nettitvtä sitte aikani kuluksi koko päivän :) tai no siis siihen asti et porukkaa alko valuu kotiin. Soitin myös vähän kitaraa ja kuulostipa muuten aika kamalalta, mutta sehän johtuu vaan mun kynsistä :D mun soittotaidoissa ei ole mitään vikaa!!!  Laitoin ruoaksi purjosalaattia, kalaa paprika-sipuli-kermakastikkeessa ja broccolia, nii ja mulle ja Valerielle laitoin vielä pikkukaaleja (en tiiä mikä niitten oikee nimi on, mut semmosia mini pallurakaaleja kuiteski). Oli aika kasvispainotteista, mutta sehän sopii mulle paremmin ku hyvin. 

      Kesken mun kokkailujen PL tuli kysymään multa et tarvinko autoa tänä iltana ja kyllähän mä tarvin, joka perjantaina, ku mun täytyy viedä Alexi miekkaileen... no sehän meinas pilata ton vanhimman pojan iltasuunnitelmat kokonaan, koska se luuli et auto on sen käytössä. No se sitte järkkäs Alexille toisen kyydin reeneihin ja sai auton itelle... ja sehän oli mulle suuri helpotus, mun ei siis tarvinnu lähtä yhtään mihinkään! Mukavaa :) Syötiin JBn kans kahestaa, ku kaikki muut oli jossain poissa, kaippa ne syö sitte ku tulevat... Tein myös jälkkäriks pannaria! Ruoka oli erittäin hyvää, ainaki mun ja JBn mielestä, muiden kommentteja odotellessa :)

       Ekaa kertaa täällä olon aikana, huomaan ns. ikävöiväni tota hostäitiä...( ei mulla siis sitä niinku oikeesti oo ikävä, en vaan keksi mitään muuta sanaa...) Tai siis ku ei olla keretty juttelee pariin päivään ni on semmonen olo et ois niin paljo kerrottavaa ja kysyttävää jo. Samalla tavalla ku kotona suomessa jos ei nää vaikka porukoita tai joitain hyviä kavereita hetkeen nii tulee semmonen olo et pitäs päästä kertoo kaikista asioista niille. Tänään huomasin kyllä myös, että ku nyt jo ajattelee niin paljo sitä et jouluna pääsee kotiin, ni on alkanu tulee enemmän ikävä. Aikasemmin en oo pahemmin potenut ikävää, mut nyt, ku käy niin usein mielessä et kohta näkee kaikkia kavereita ni alkaa oottaan enemmän ja enemmän... I can't wait <3 hassua miten voikaan kaivata tiettyjä ihmisiä niin paljon! onneks on vaan 2 kuukautta :) 

       Tänään en tosiaan oo poistunu kotona mutaku sen verran et ulkoilutin roskat, mukava löhöilypäivä takana, jaksaapahan huomenna seikkailla taas pariisissa. En oo myöskään taas pariin päivään avannu mun ikkunaluukkuja ku on ollu niin kylmä... kohta on varmaan pakko ettei lopu happi.  Kuulumisiin!

C'est bizarre!

Herätys on kiva päivä tänään, herää jo!

En tiiä pidänkö mä täällä heräämistä jotenki tärkeempänä, ku mitä esim. lukio aikoina, tai töissä ollessa, mutta oon huomannu et herään melkeen, joka aamu minuutin tai pari ennen ku kello soi. Tänäänki heräsin jo 6.58 vaikka kello olis soinu vasta kaks minuttia myöhemmin. Se on aika kivaa, koska sitte yleensä on paljo pirteempi olo heti aamusta, ku on saanu herätä ite, eikä säikähtäny hereille syvästä unesta. Mutta ihmettelen kyllä syvästi, miten osaanki aina herätä oikeana aamuna oikeeseen aikaan, koska maanantaina herään 7ltä, tiistaina varttia vaille 8, keskiviikkona puoli 9n jälkeen, torstaina 7ltä ja perjantaisinki yleensä vasta lähempänä yhdeksää... Outoa on tai c'est bizarre, niinku ranskalaiset sanoisi. No mutta sopiihan se mulle, tuntuu vaan jotenki oudolta, että mun sisäinen kello tietää melkeen aina millon mun pitää nousta.  

       Rebekka tuli hakemaan mua 7.45 ja lähetiin sitte kouluun. Ulkona oli ihan hemmetin kylmä ja autojen ikkunat oli jäässä/kuurassa, siis hei oikeesti, mä tulin aupairiks ranskaan, en minnekkään pohjoisnavalle!!!! Ikävöin syväti mun Pampaksia <3 Koulussa oli tänään kuitenki ihan normimukavaa, vaikka meinattiinki jäätyä jääkylmässä, ja myöhässä olevassa junassa. Tää lakko ei ilmeisesti ota loppuakseen, tää on kestäny jo 11 päivää ja loppua ei näy. Tosiaan alussa oli vaan junien ja metrojen kanssa vähä ongelmia, nyt lakko on sulkenut kaikki bensa-asematki, joten viimestään ens viikon alussa meidän kaikista autoista on loppunut bensa, eikä vanhemmat pääse töihin. Ja tänään myös kuulemma koulujen kokit on menny lakkoon, joten lapset ei saa edes ruokaa koulussa, mikä tietää bensan puuttumisen lisäksi paljon ongelmia vanhemmille ja aupaireille... Onneks tän perheen lapset käy kaikki yksityiskoulua, eikä niitten koulun käyntiin vaikuta lakkoilut, ainakaan vielä. Tosiaan jotkut aupairit joutuu vahtii lapsia päivisinki, ku koulut on suljettu. Oppii arvostaan suomalaista lakkoilemattomuutta.. 

       Koulun jälkeen käytiin Mäyrän, Rebekkan ja Anniinan kans lounaalla Paulilla <3 Lounaan jälkeen meillä oliki jo Rebekkan kans melko kiire junaan, johon ainaki Rebekkan oli ihan pakko keretä, koska muuten sen lapsonen ois jääny hakematta koulusta... Jouduttiinki sit ottamaan muutama ripeä juoksuaskel metrotunneleissa ja juna-asemalla. Tosin ihan turhaan, sillä juna oli myöhässä ja kerettiin jopa odotella sitä junaa varmaan 5 min :)  kotona lajittelin alkuviikosta pestyt pyykit lapsien huoneisiin ja pesin pari koneellista lisää pyykkiä. Illalliseksi laitoin tänään salaattia, riisiä ja kanaa a la eve. Hostmama kyseli, mistä olin löytäny sen reseptin, ku oli niin herkullista, mutta pahoittelin ja sanoin että resepti on ihan vaan mun päästä kotosin ja samantien ku olin sen tehny, olin jo unohtanu mitä kaikkea siinä oli, ainaki melkeen! :D  

        Tänään oon myös kerenny tehoskypettää. Puhuin pitkän puhelun Jennyn kans, oli ihana puhua pitkästä aikaa, ja huolimatta siitä et toinen on Tampereella ja toinen Pariisissa ni hetken tuntu niinku ois istuttu normi tapaan Jennyn sohvalla, tai tervasoihdussa, tai nukessa tai jossain tutussa paikassa vierekkäin niinku aina ennen. On ihana huomata, että välimatkalla ei oo yhtään mitään väliä, ku on kyse kaikista ihanimmista tyypeistä <3  Illan päälle kerkesin puhua äitin, ja vähä iskänki kans, pitkän puhelun, ku skype kerranki kuulu melkeen hyvin, (mitä se ei yleensä tee porukoiden kanssa jutellessa). Kotonaki kuulosti kaikki olevan hyvin, huolimatta siitä et kaikki lapset, lukuunottamatta puppea, on karannu maailmalle (: Nyt voisin kattoa vähä america's next top modelia iltapalaksi ja mennä sitte nukkumaan! Öitä pullanmurut <3

väsynyt, mutta onnellinen

Huomaan aika usein hymyileväni "huomaamatta" ku luen viestejä ja kommentteja, mitä jotkut on kirjottanu mulle facebookissa, skypessä tai ihan missä vaan. On ihana huomata, miten iloseksi joku ihan tyhjänpäivänenki viesti voi mut tehdä, eihän ne toki tyhjänpäiväsiä ole, ku ne saa aikaan niin paljo iloa, mutta tavallaan..  En usko, että kirjottaja välttämättä tietää, miten paljon jonku ihan tavallisen kommentin jättäminen voi ilahduttaa. Jo pelkästään se, että nään, että joku mun hyvä ystävä on kirjottanu mulle jotain, saa mut hymyilemään, vaikka mä en vielä edes tietäis mitä tuleman pitää.. Sillon ku on erossa melkein kaikista rakkaista ni huomaa kyllä miten paljo merkitystä niillä ihmisillä on sulle <3 Tuntus kauhealta olla poissa kotoa, jos siellä kotona ei ois mitään minkä takia palata. 

       Oon toki tänään tehny muutaki ku hymyilly koneella... itseasiassa tänään en oo ollu melkeen ollenkaan koneella. Mikä on sinällään aika saavutus multa. Aamulla tein kaikki keskiviikolle kuulivat siivoustyöt normitapaan. Melkeen heti siivottuani aloinki sitte laittaa lounasta, joka oli tänään lasagnea. Sain paljon haleja ku ruoka oli hyvää :) Päivällä oon koko ajan touhuillu jotain, tehny läksyjä, laitellu pyykkejä ja siivonnu jopa omaa huonettaki vähän.. 5n maissa sitte lähettiin Rebekan kans lenkille metsään, oli ihana käydä pitkästä aikaa juoksemassa, ja vielä ku oli hyvää seuraa ni ei ees ottanu pahasti voimille, vaikka lenkkeilystä onki ollu vähän taukoa sairastelun vuoksi. :)  Lenkltä palatessani, otin pikasen suihkun ja aloin laittaa pizzaa päivälliseksi. Tänään oon kyllä uhrannu erittäin paljo aikaa ruoan laittoon, sillä lasagnen ja pizzojen teko ei oo mitään ihan kaikista nopenta puuhaa, mutta mikäs siinä. 

        Ku odoteltiin Valérieta kotiin, ni pelattiin Pitoun ja Marien kanssa yhtä peliä, jossa oli onneks melko helpot säännöt, niin että mäki ne jopa tajusin muutaman kertauksen jälkeen :) Syötiinki sitte vasta joskus 9n jälkeen, mikä sinänsä on ihan kivaa, eipähän ehi tulla nälkä ennen ku menee nukkuun, mutta taas toisaalta jos miettii läksyjen kannalta, ni ei ollu kauheen hyvä, koska mä olin jo ihan super väsyny, pitkän päivän ansiosta, siinä vaiheessa ku pääsin läksyjen kimppuun... No tein ne kuitenki melkeen hyvin... ainakin pizza oli erittäin hyvää ja kaikki rakasti mua taas hetken :D Oli ihan mukava syödä pitkästä aikaa koko perheen kans !(...tai no Christophe kyllä puuttu)  Takana on työntäyteinen, mutta erittäin onnistunut keskiviikko, joten nyt tämä väsynyt, mutta onnellinen aupair läjtee nukkuun, aamulla on aikanen heärtys! kauniita unia :)

punasia pulun jalkoja ja silleen...

Aamulla sen sijaan, et oisin tiistaiseen tapaani menny melkein suorilta herättyäni päiväunille, suuntasin Pariisiin katsomaan kuuluisaa nähtävyyttä, Mäyrää. Me, kaikkien yllätykseksi, söimme ja sitte söimme vähän lisää. Tosin ei mitään sokerista.... tosin voin määrästä ei sitte puhuta. Ollaan siis Lillin innoittamina sokerilakossa, jonka ideana on kai päästä eroon sokeririippuvaisuudesta. Tosin mä en tiedä toimiiko se kauheen hyvin, koska meillä on jo pitkä lista, mitä aiotaan mennä syömään sitte ku lakko päättyy, ja senhän ois tosiaan tarkotus kestää vaan 2 viikkoa. Tosin musta tuntuu et saatan joutua, siis mun ehkä on melkeen pakko luovuttaa jo ens viikolla, koska näillä lapsilla on loma ja se tarkottaa et Marie leipoo varmaan joka päivä jotain herkkuja.... Bongailtiin myös ällöttäviä pulujen jalkoja, jotka Mäyrän mukaan näytti kantavan jotain naamaa ja sisuskaluja syövyttäviä tauteja ja silleen...! oikeesti ne pulujen jalat on ehkä oksettavinta mitä oon hetkeen nähny... Oli siellä onneks joukossa myös jokunen pulu, jolla oli tosi söpöt punaset jalat...

        Onnistuin taas tänään missaamaan sen junan millä olin suunnitellut tulevani kotiin Pariisista... Vietin  sitte semmosen rattosan tunteroisen Gare du nordilla. Se paikkaa alkaa pikkuhijaa tuntua kotoisalta ku oon siellä muutamaan otteeseesn junaa odotellu :P Vihdoin ku pääsin kotiin, imuroin lasten huoneet ja ulkoilutin roskat. Pesin myös pari koneellista pyykkiä illan mittaan, samalla ku tein ruokaa. Ruoaksi tänään nautimme perunoita (tein elämäni ekan kerran perunoita cocotte minutessa siis höyrykattilassa, ja ne onnistu!! jeeee), kalaa ja ihmekastiketta, joka oli niinku valkokastike, jossa oli kananmunaa. Se oli erittäin hyyvää, ainaki jos vertaa semmoseen oksennuksen näköseen, jota oon joskus koulussa joutunu syömään. 

        Pojilla oli tänään harvinaisen hauska illallinen, ne nauro taukoamatta varmaan puol tuntia, ja mulla ei ollu suurimmaksi osaksi hajuakaan mille... :D suutäynnäruokaa-nauramis-ranska ei oo vielä ihan auennu mulle! Syönnin jälkeen hain Marien musiikkikoulusta.. Tänään voisin mennä oikein ajoissa nukkumaan ja nukkua pitkät yöunet, sillä huomenna on taas aupairejenkauhupäivä, keskiviikko! öitä <3 p.s tänään on muuten tasan 2 kuukautta siihen ku tullaan Mäden kans Ouluun lomaileen! 

Lundi

Rebekka tuli hakemaan mua kouluun joskus puoli kahdeksan jälkeen ja otettiin sitte 7.52 juna Pariisiin. En tiiä oliko lakon aiheuttamaa vai miks, mutta juna oli joka tapauksessa myöhässä melko paljo. Myös metrot oli niin täynnä, että ei taiettu kummaltakaan pysökiltä päästä ekana tulevaan metroon vai jouduttiin skippaamaan pari että mahuttiin kaiken muun väenpaljouden kans sulloutumaan nuihin maan alla vilisteleviin, hyvin käteviin kulkupeleihin. Tosin tänään siellä oli ihan liikaa porukkaa. Rebekka oli tänään ekaa kertaa pariisissa, ja kysyki kauhuissaan et onko tää aina tämmöstä. onneks ei! Kouluun saavuttiin tyylikkäästi akateemisenvartin verran myöhässä. kurssi tuntuki, ehkäpä juuri myöhästymisen johdosto tosi lyhyeltä tänään. 

       Koulun jälkeen meiän civilisation-ryhmän oli tarkotus tavata ja tehä installaatiota vähä valmiimmaks, mut paikalla oltiin vaan minä ja Anna, joten ei sitte laitettu tikkuakaan ristiin istallaation suhteen, jonka siis meidän ryhmä tekee postiluukuista/postista pariisissa.  Ryhmätyö sijaan lähdin sitte Rebekkan kans ostamaan sille kurssikirjaa ja sen jälkeen käytiin pikku kävelyturnee Citéllä ennen ku otettiin juna tänne meiän paikkaan. On oikeen mukavaa ku Rebekalla on samaan aikaan kielikoulua ja se ei asu kauheen kaukana musta ni ei tarvi enää yksin aamusin kulkee kouluun :)

       Kotona oon katsonu DHta ja musisoinu Marien kanssa, tosin toi jälkimmäinen käy välillä vähän tylsäksi, ku mä en sais soittaa mitään, mun pitäis vaan  kuunnella :) ...aina jos mä alan soittaa vaikka kitaraa ni Marie siirtyy pianon ääreen ja sanoo mulle vaan et kuuntelekuuntele!! No-o mut mikäs siinä.. Mun viikon kohokohta oli taas tänään, ku sain laittaa makkaraa ruuaksi :D nii ja oli meillä kesäkurpitsaaki ja salaattia :) Nyt on todenteolla saapunu syksy pariisiinki, täällä on ollu nyt pari päivää ihan sairaan kylmä, musta tuntuu et haisulitakki käy pidemmän päälle turhan ohueksi... täytyy siis ostaa uusi takki! ja pipo ja paljon villapaitoja et en jäädy tänne huusholliin, nii ja mulla on tosiaan vaan tennareita mukana. Pampakset haluaisin tänne heti, mutta ehkä ostan jotku muut kengät nyt ja otan ne sitte jouluna mukaan :)  Ootan innolla salikorttia, koska siellä salilla on sauna <3 lämpimiä unia! (:

karkotustanssiaiset

Lauantaina oltiin Rauskun kans reippaina jo 11 jumpassa naapurikaupungissa, Tavernyssa. Sculpt-jumppa oli mukava ja tehokas. Tonne voisin kyllä ottaa kortin, nyt pitää vaan oottaa et ne soittaa sieltä mulle et paljo se tulis maksamaan meille, ku ei haluttas maksaa koko vuotta vaan pelkästää 9kk, mikä ollaan täällä. Jumpan jälkeen söin lounasta perheen kans ja otin puolentoistatunnin voimapäikkärit. Käväsin myös mutkan syötteellä Uunon mökillä :) Oi vitsi et tuli ikävä mökkeilyä ja uunoja ja australianralleja <3 Illalla sitte suunnattiinki Pariisiin. Muita odotellessa me käytiin Rauskun kans subilla... ja lähtiessä huomattiin et viereisessä pöydässä istuvat oli suomalaisia, hups. sitävaan sitte miettii jälkeenpäin, et mitäköhän kaikkee sitä on puhunu. Ku täällä on jotenki jo tottunu siihen ettei kukaan ymmärrä jos puhuu suomea. Voi tulla ongelmia sitte ku palaa suomeen, ku ei voikkaan kailottaa kaikkia asioitaan ihan avoimesti julkisilla paikoilla :D...ja itseasiassa törmättiin yhteen muuhunki suomalaiseen, ku oltiin palaamassa kotiin. aika kamalaa! Ilta suju oikein rattosasti eka yhessä halvassa pikkubaarissa ja sitte REX-klubilla. Jos jossain ollaa mäyrän kans hyviä ni karkotustanssissa, tieteellisesti testattu, et jos heiluu ja pomppii hullunlailla ni saa tanssia oikein rauhassa ;) Suosittelen! 

       Tänään tulin ihan kauheen aikasin kotiin, kilttiä eikö vain. Nappasin kiireen vilkkaa jääkaapista jukurttia mukaani ja pingoin portaita alas, omaan huoneeseen, koska kuulin että joku oli jo hereillä. Nukuinki sitte lahjakkaasti melko pitkälle iltapäivän puolelle. Mikäs sen mukavampaa! Leffojen kattelu ja hyvin päällystettyjen ruisleipien syöminen on ollu oikeen sopivaa toimintaa tälle päivälle, sillä ne viimesetki lihakset mitkä ei tullu kipeiksi jo lauantai-aamusesta jumpasta ni viimestään kipeyty läpi yön tanssittaessa... Nyt mun pitäs lähtä kattoon asemalta et mitkä junat menee huomen aamuna, ku tää hemmetin lakko ei tosiaan vieläkään oo loppunu... ja sitte mulla taitaa olla huomiselle olevat läksytki vielä tekemättä.  Huomiseen! (:

   

ärsytysherigot

lenkkeilyä, leffoja, laiskottelua, ruoan laittoa, autolla huristelua, kitaran ja pianon soittoa... Normipäivä siis!  Oli ihana käydä pitkästä aikaa lenkillä, ku on tän flunssan takia jääny melko vähälle. Tosin me vaan käveltiin koska vieläki on nuha ja vähä yskä päällä... 

      Tänään olin tosi huonolla tuulella, ekaa kertaa täällä olon aikana... Tosin ärsytyts kesti tasan sen aikaa ku mun piti perkata herigo vertsit :D  Mua ärsytti, koska mua jaksetaan joka päivä muistuttaa siitä, että mun pitäis puhua enemmän. Varokaan vaan perhekallis, kohta en puhu ollenkaan!! no joo ei, siis oishan se hyvä et puhus paljo, mut jos ei oo mitään asiaa :DD Ja siitä että en kauheena papata täällä ni kärsii sitte eniten Rausku ja Mäyrä, koska sitte niille puhunki taukoamatta :D Hyväntuulisuus kuitenki palas ku herigot oli perkattu ja musisoitiin vähä Marien kans. Hyvä nii, oiski ketuttanu olla pahantuulinen koko ilta.  

       Lenkillä ehittiin jutella Valérien kanssa taas pitkästä aikaa kunnolla. Se kyseliki multa sitte kauheena et oonko ollu tyytyväinen mun olooni täällä yms. Ja siis en voi kyllä olla muutaku tyytyväinen tähän perheeseen ja sanoinki että oon viihtyny erittäin hyvin. Ja sitte Valérie sano että siitä tuntuu et mä en tunne kuuluvani ihan täysin tähän perheeseen ja et nää kaikki ois kyllä ihan valmiita pitämään mua yhtenä "lapsista", isosiskona. Mutta ei se oo nii helppoa. En mä voi vaan yhtäkkiä päättää sillain et Hei, mäpä oon osa teiän perhettä niinku oisin 7 viikon sijasta asunu täällä 7 vuotta. Mutta mulle riittää kyllä ihan seki et mä vaan viihdyn täällä. Ei mun mielestä näitten ihmisten tarttekkaan heti tuntua omalta perheeltä,  se tulee vasrmasti sitte ajan kans jos on tullakseen!

      Nyt oon kuitenki erittäin mielissään huomisaamusesta kuntosali vierailusta.. toivon niin paljon et se ois hyväpaikka!! ... ja löysin vielä tänään mun ranskan rakkauden, Christophe maé <3 oon nyt sit sitä kuunnellu koko illan. Hauska yrittää ymmärtää mitä toi laulaa ja tajuta ettei ymmärrä mitään. Latasin päivälle inception leffan koneelle ni voisin nyt käyä ryöstöretkellä keksikaapilla ja alkaa kattoo leffaa. Hauskaa viikonloppua!

rakas Joulupukki...

Aamulla kello soi ihan liian aikasin. Puin päälleni kaikki kädenulottuvilla olevat vaatteet, mukaanlukien villasukat ja saulit<3 hiippailin sitte oikeen hiljaa keittiöön ja kaadoin murokupin pohjalle viimeiset cornflakesit ja jukurttia. Söin hitaammin ku normaalisti ja siks mulle tuliki melko kiire junaan ja koska täällä on yhä se lakko ni junat saattaa mennä vähä omia aikojaan, joten asemalla ois hyvä olla ajoissa. Tietty just semmosena aamuna oon hidas. Juoksin junaan ja kerkesinki istuskella siellä muutaman minuutin ennen ku se ees lähti. eli ei ois kannattanu juosta ees...  Vaikka tällä hetkellä kylmät ilmat on juuri se mitä en haluais ilmojen olevan, nii jollain tavalla oli kuitenki ihana huomata aamulla, että hengitys höyryää ja sormia kipristelee. 

      Valérie soitti mulle ku olin junassa matkalla kouluun, että olin unohtanu mun avaimet kenkien viereen kuistille. Huups!  Siitä syystä mun piti sitte koulun jälkeen mennä "hoitoon" Rauskulle. Pääsin kotiin sitte 4n jälkeen ku Mariella loppu koulu :) Tosin Marieki oli unohtanu avaimensa, mutta oli saanu sitte Christophen avaimet koululla, että päästiin sisälle.. tänään oli vissiin joku yleinen avainten unohtelu -päivä. ...ja samantien ku tulin kotiin ni Marie sitte lähtiki jo kaverinsa luo, eli se siitä "työnteosta". Datasin sitte aikani kuluksi pari tuntia ja kuuden jälkeen aloin tehdä ruokaa. tänään menu sisälsi porkkanaraastetta, pastaa ja tonnikalatomaattikastitketta. ja maistuhan se :P 

       Illalla soitin yhelle kuntosalille, joka on tossa 2km päässä täältä meiltä. Olin yllättyny kuinka ongelmattomasti sain kyseltyä ja kerrottua asiani, nimen tavutusta ja puhelin numeron luettelua myöten. Hetken olin taas tyytyväinen ranskan taitoihini. Oon ihan varma, että sillon ku tulin tänne ni en ois ymmärtäny sen kuntosalinaisen puheista sanaakaan.. Löysin siis vihdoin eilen netistä ton salin, joka bongattiin pariviikkoa sitte Roosan kans ku oltiin kävelyllä. Paikka vaikuttaa tosi kivalta, mutta sivuilla ei ollu hintoja eli nyt pitää toivoa parasta, että toi ei ois kauheen kallis, jotta voitas roosan kans alottaa meidän terveellinen elämämme tuolla :) varasin meille siis tutustumisajan lauantaille, joudutaan heti johonki kehon rakennus -jumppaan. Saa nähä miten käy! Tällä hetkellä oon niin innoissani tosta, ois niin täydellistä jos iltasin ois jotain muutakin tekemistä ku datailu. Mut we will see....

        Mä oon nyt jostain saanu päähäni et mun on pakko saada iPod! Tahtoisin sen heti nyt. Mutta toisaalta mulla ei oikeestaan ois rahaa sitä hankkia, varsinkaan jos joudun maksamaan kuntosalin yhellä kertaa kokonaa.  Joten: Rakas joulupukki  tahtoisin että koko maailmassa ois rauha ja ihmiset terveitä ja sitte jos kehtaisit pyytää tonttuja askartelemaan minulle yhden pienen kivanvärisen iPod nanon 16 gigan muistilla. That's all! Lupaan olla loppuvuodenki yhtä kiltti, kun olen ollut tähänkin asti. Kiitos ja ylistys! Niin siis oon ihan varma et joulupukki lukee mun blogia, kaikkihan tätä lukee, tottakai! ni siks kirjotin sen tänne, ihan turhahan mun on mitään kirjeitä korvatunturille lähettää ku voin ilmottaa toivomukseni täälläki.. Helppoa tää elämä nykyään. pienenä piti väsätä joku kirje ni nytten vaa voi tällain tehä... nii se maailma muuttuu!

Sen minkä pystyt teettämään muilla, älä tee sitä itse

Kello soi tänä aamuna onneks vasta puoli 9 ja siltikin sain syödä ihan rauhassa aamiaisen, muut oli lähteny siis jo, ja Valérie ja Marie nukku :) Mikäs sen mukavempaa ku syödä kaikessa hiljaisuudessa yksin aamiaista ja katella takapihan lintuja... lukisin toki sanomalehteä mieluummin ku tuijottelisin lintuja, mutta ranskassa ei kai oo ollenkaan tapana, et lehdet tulis aamulla kotiin, vaan ne jotka haluaa niitä lukea, ni joutuu hakemaan omansa työ-/koulumatkalla jostain kioskista. Tyhmää!

    Tänään oon oikeesti melkeen koko päivän "tehny töitä". Ku olin saanu siivoushommat tehtyä tältä päivältä ni purin ruokaostokset ja aloinki jo tekee lounasta. Lounaaksi tein purjosalaattia,bettes-gratiinia (en tiiä yhäkään ton kaviksen nimeä suomeksi) ja ison omeletin. Omeletti oli vaan kuulemma "väärin" tehty, tai siis ranskalaisittain tehty on ns. raaka.  No se oli omeletti mun makuun, sillä en kauheena tykkää mistään mikä on raakaa, oli se sitte kalaa tai kananmunaa.. Kaikki muut oli kuitenki tyytyväisiä paitsi JB, joka inhoaa bettestä :D haha raukalle tais jäädä nälkä! Marielle oli tänään "couvert" -vuoro, eli siis joka päivä joku noista lapsista kattaa pöydän ja sit syönnin jälkeen laittaa astiat koneeseen ja pyyhkii pöydän. Helpottaa mua aika paljon :) No pelleiltiin sitte vähä aikamme kuluksi Marien kans ja otettiin aikaa kuinka nopeesti pystytään siivoo keittiö... (ja taka-ajatuksena ei ollu ollenkaan se, että Marie auttaa mua enemmän ku sen kuuluis :D), mut leikki vaihtu loppujenlopuksi siihen, et kumpi saa nopeempaa hoidettua oman osuutensa keittiön siivoamisesta... Lopputulos oli se, että Cocotte minute oli flygelin päällä olohuoneessa, lautaset ympäri keittiötä ja haarukat ja veitset ympäri keittiötä!! et ei tainnu kyllä loppujen lopuks olla kauheen nopeeta tuo meidän siivous.. C: 

       Siivous ja tavaroiden kätkemisleikin jälkeen mulla oli ns. vapaa-aikaa, mut jotenki keskiviikot on aina semmosia, et musta tuntuu et mun pitäs koko ajan tehä jotain hyödyllistä, ku Valérie on kotona... Tosin se nukku kyllä tänään parin tunnin päikkärit, et ei se varmaan multakaan mitään kauheeta aktiivisuutta oikeesti oota.. itellä on vaan koko ajan semmonen varpaillaan oleva fiilis, ku periaatteessa mulle on merkattu keskiviikoiksi 10 tunnin työpäivä.. Päivällä leivoin omppupiirakkaa, luin ranskalaisia sarjakuvia ja kuuntelin Matt Costaa. Täydellistä hyvänmielen -musiikkia :) Illalliseksi tein salaattia, kanacurrykastiketta ja riisiä. Jälkkäriks sitte syötiin omenapiirakkaa. Herkullista oli! 

       Oon miettiny, että onkohan mahollista nukkua varastoon, koska musta tuntuu et tällä viikolla en oo ollu ollenkaan väsyny vaikka oon nukkunu vaan jotain 7 tai max. 8 tunnin yöunia.. Nii mietin että oiskohan sillä vaikutusta et nukuin viikonloppuna varmaan 18 h vuorokaudesta molempina päivinä. Et ehkä ne "ylimääräiset" nukutut tunnit on nyt kertyny jonnekki univarastoon :D   ..ja oli muuten mukava yllätys äsken, ku tajusin, et olin unohtanu laittaa lakanat, jotka olin pessy, takas yhen lapsosen sänkyyn. Kipusin siis yläkertaan laittamaan niitä ja ilokseni huomasin et Valérie oli jo laittanu ne :) Kävin sit kiittämässä Valérieta ku se oli laittanu ne mun puolesta (ja ehin jo aatella, et se oli aatellu et oon unohtanu ja sit ois vähä semmonen ärsyyntyny, mut ei) ja se vaan sano et ei mitään, ei siitä ollu mitään vaivaa! Tuli tosi hyvä mieli. Pienetki asiat vaikuttaa oikeesti tosi paljo :) ...ja koska Matt Costan tuotanto on melko lailla läpikuunneltu tän päivän aikana vaihdan läksyjen teon ajaksi soimaan Ronan Keatingiä, sopivaa nukkumiseen valmistautumismusiikkia (: Mulla on niin ikävä mun kaikenkarvaisia mangusteja, uunoja ja muita torveloita! Kauniita unia rakkaat ♥

hermot kiriällä

Turhapäivä ollu kyllä kaikenkaikkiaan. Aamulla sen sijaan, että oisin tehny jotain hyödyllistä, ni menin takasin nukkumaan.. ja tosiaan fiksu ku olen ni en pistäny kelloa soimaan, ni kappas vaan nukkua posottelin yli 12sta. Upsista! Imuroin lasten huoneet ja pesin pari koneellista pyykkiä. 3n aikaan kävin hostäidin pyynnöstä kaupasta hakemassa pari purkkia jukurttia. Iltapäivällä katottiin Marien kans jotain tosi hyvää rikossarjaa, jonka nimeä en just nyt muista. Ja ruuaksi laitoin tänään sellerimajoneesisalaattia, makkaroita ja pakastevihanneksia. oikee gourmee ruoka, etten sanois :D 

     Tänään mulla on ollu semiärsytys päällä koko päivän.... johtunee ehkä mun ja ton hostäidin eilisesta juttutuokiosta. se nimittäin kehotti, että mun pitäs jutella enemmän noitten lasten kans, ja ei siinä siis mitään, mut sitte se sano (tai saatoin lukee rivien välistä) että se, etten puhu paljoa niille johtuu siitä et oon niin paljon koneella!!!! Ja se jos joku sai mut hyvin ärsyyntymään....Okei joo en väitä vastaan, ettenkö ois paljo koneella, mut sillä nyt ei oo suoranaista vaikutusta määrään minkä juttelen hostsisarusteni kanssa, koska sillon ku mulla on ns. työaika ni en yleensä käytä  konetta muutaku musiikin kuunteluun. Ja uskon et ajan kans sitte ku mullekki ranskan puhuminen on helpompaa ni puhun enemmän kaikkien kanssa, jotenki vaan välillä tuntuu et ei oo mistä puhua noitten vanhempien "lasten" kanssa, ku ne on jotenki nii erilaisia ku minä :)

      Seurauksena siitä, että tänään alko se saakelin lakko, ni en tosiaan viittiny lähtee mihinkään vaan oon nyhjänny vaan täällä kotona ja miettiny asioita pienessä päässäni ihan liikaa.  Ja turha asioiden pohdiskelu ei oikeesti sovi mulle, koska sit vaan tuli hetkellisesti semmonen olo et mitä mä täällä teen??! onneks vaan hetkellisesti :) Vaikka tää perhe onki super mukava ja mun työmäärä ei todellakaan oo kauheen suuri, ni mun hermoja kyllä kiristää aina välillä pahemman kerran hostäiti. Ite ku olen vähän semmonen "ei se oo niin justiinsa" ja "no can do" tyyppi ni välillä tekis mieli sanoa joihinki neuvoihin mitä saan, et joo hei c'moon, ei oo nii vakavaa :D ...Kävin sitten kävelylenkillä ja mieli oli huomattavasti parempi/ vähemmän ärsyyntyny ku palasin kotiin. Mieltä piristi vielä vähän lisää ku hakiessani marieta musiikkikoululta ni otettiin juoksukilpailu kotiin. On erittäin piristävää juosta keskellä autotietä nii lujaa, ku kintuista lähtee C: 

       Vaikka mä kyllä uskon, että ainaki nyt vielä tässä syksyn aikana (ku asiat ja kieli ei vielä suju ongelmitta) mun hermot tulee olemaan kireellä vähintään sillon tällön... mut huolimatta siitä aion jatkossaki viihtyä täällä. Tähän astinen aika on menny kyllä ihan tosi nopeeta, ilman eityisempää koti-ikävää. Rupesin nyt miettii et kuin kauan oon täällä ollu ja en oikeestaan oo ees ihan varma, oon tippunu laskuista... mut 6 tai 7 viikkoa kai?  ja ei vielä oo kyllä ollu hetkeäkään semmonen olo et haluais oikeesti lähtä suomeen kotiin takasin.  Se on mukavaa!  Aion ottaa haasteena vastaan sen, että en kertaakaan menetä totaalisesti hermoja Marien taikka Valérien kanssa :D Mutta on siinä se hyvä puoli, että mun hermot tulee kehittymään huimasti tän vuoden aikana ja muutenki tuun ihan varmasti kasvaan "henkisesti" hyvinhyvin paljo, ja fyysisestiki tällä syömistahdilla :DD..ja niinku valmentajat ratsastuksessaki sanoo, että aina ei voi vaan tahdä asioita sillä mukavuusalueella, se on helppoa, mutta sillon ei opi mitään uutta, eikä se onnistumisen tunne oo ollenkaan niin vahva, jos ei oikeesti oo joutunu tekee mitään onnistumisen eteen. Sama pätee ihan normi elämässäki, että jos aina vaan tekee asioita, joissa ei oo mitään haastetta, aina vaan elelee elämää, mikä on turvallista ja tuttua, ei ehkä ikinä koe semmosta oikeeta voittaja fiilistä, semmosta tunnetta, että on oikeesti voittanu pelkonsa/epäilynsä ja selvinny voittajana maaliin, olipa se maali sitte mikä hyvänsä!

       Ja sehän ei  oo tarpeeks haastavaa, et oon vieraassa maassa, asun (vielä toistaiseksi melko) tuntemattomien ihmisten luona, jotka puhuu kieltä, jota minä en pahemmin. Ei, se ei oo ollenkaan tarpeeks haastavaa, haluan vielä jotain lisää... siks haluaisinki opetella skeittamaan semmosella Wave-laudalla! Tosin ne vaan on aika kalliita (kai?) ja en tiedä onko se muutenkaan hyvä idea, koska todennäköistähän on että olisin aina ihan mustelmilla ja ruhjeilla ja veikkaan et et se on ihan übervaikeeta, koska pelkästään normiskeittilaudan päällä pysyminenki tuottaa mulle ongelmia... mut haluaisin silti kokeilla :) Nyt mun Haluan -lista on taas kasvanu vaankasvamistaan, wave-laudalla skeittauksen opetteleminen pääsi listan jatkoksi.. ehkä mä toteutan sen vielä joskus, toivottavasti pian! Nyt pyhitän aikaa hiukan DN:n katsomiselle ja ehkä salkkareille... yöt <3

Joyeux anniversaire hostPapa!

Olipa harvinaisen mukava herätä tänään kielikouluun. Oon oikeesti tosi kykenemätön viettämään aikaa tekemättä mitään...3 päivää pedinomana tuntu maailmanlopulta.  Joskus äiti on mulle sanonut, ettei aina tarvi olla menossa, että pitää osata rauhottua, mutta toisaalta joo onhan se ihan arvostettava kyky osata vaan olla rauhassa paikollaan. Mutta taas toisaalta en ymmärrä miks pitäs olla tekemättä mitään jos se ei tunnu hyvältä. Kotona Suomessa oon koko ajan jossain, tekemässä jotain. Oon kuullu myös sanottavan, että pitäs osata rentoutua arjen kiireiden keskellä, vaikka lukemalla kirjaa kaikessa hiljaisuudessa kotona, mutta mun tapa rentoutua ja paeta arkea on pakata vanukkaaseen itseni lisäksi Puppe ja suunnata keula kohti Kuivasjärveä. Tallilla jos jossain mä osaan rentoutua, mikään muu urheilulaji ( mitä mä oon kokeillu) ei oo yhtä pään tyhjentävää ku ratsastus Olipa se sitte koulu/esterääkki tai ihan vaan maastossa humputtelua. Tavotteena mulla nyt oiski löytää täältä Ranskasta jotain korviketta heppailulle... se ei ole helppo homma se, voin kertoa!  

       Tänään koulussa ei tehty oikeestaan mitään ihmeellistä. Meillä meni tosi kauan aikaa siihen ku ope kiersi yksitellen kaikkien luona korjaamassa meidän aineet. Kirjoitettiin aineet siis viime viikolla. Täksi päiväksi Sylvie (meiän ope) oli siis korjannut tai oikeestaan vaan merkinny, missä on virhe ja sitte meiän piti ite koittaa tajuta mikä on väärin. Metodi oli kyllä hyvä, mut 12 hengen ryhmässä siihen uppoutu aika paljon aikaa... Kerettiin kuitenki myös jutella ranskan kulttuurista tai no oikeastaan kulttuurista ranskalaisittain. Eli siis keskusteltiin siitä, kuinka ranska on oikeesti yksi niistä harvoista maista, jotka yrittää itsepäisesti pitää kiinni omasta kulttuuristaan ja kaikesta siihen liittyvästä, huolimatta siitä, että maahanmuuttajat lisääntyy vuosivuodelta. Ainaki suomessa ihmisillä (ainaki mun mielstä) jotenki semmonen (ehkä jokseenkin negatiivinen)kuva, että ranskalaiset jotenki yliarvostaa kaikkea omaan kulttuuriinsa liittyvää. Joo en todellakaan kiellä sitä, etteikö nää ois kauheen ylpeitä omasta kielestään ja kulttuuristaan, mutta onko se nyt sitten niin huono juttu? Tänään mietin oikeestaan ekaa kertaa et jos ajattelee joitain muita keskieuroopan maita, ni onko niillä yhtä vahvasti oma (muuallaki maailmalla tunnettu) kulttuuri. Ehkäpä ei. Eli loppujen lopuksi, mun mielestä kaikkien maiden pitäs huolehtia siitä, että se maan oma kulttuuri säilyy huolimatta siitä, että samojen rajojen sisällä asuu monien muidenkin kulttuurien edustajia. Ei kaiken tartte olla niin kansainvälistä vaikka kansainvälisiä oltaisiinkin.

         Koulun jälkeen käytiin Annan kans Starbucksilla aamukahvilla ja vaihdettiin viikonlopun kuulumisia pari tuntia, kunnes mä sit lähdin kohti Victor Hugo- pysäkkiä, missä olin sopinut tapaavani Märskin (Mäyrä ei pidä saamastaan uudesta lempinimestä, koska sen mielestä se kuulemma kuulostaa härskiltä :DD ..käytän sitä joka tapauksessa). Suunnattiin sitte Maraisiin, missä käytiin syömässä ja paistattelemassa päivää. Syötiin myös vanukkaita, tai no ne oli oikeestaan mousseja eli tultiin siihen lopputulokseen, että huolimatta siitä et pisteltiin molemmat poskiimme 2 moussea ni se oikeestaan vastaa vaan yhtä vanukasta, koska moussehan ei paina mitään ja siinä on ilmaa sisällä :D Sen jälkeen haahuiltiin pikkuhiljaa kotiasemillemme päin. Gare du nordilla mua odottikin sitte iloinen yllätys. Olin aatellu kävellessäni metrotunnelista et ei hitto joudun oottaa 20 min junaa, mikä on täällä pitkä aika, mut ei, jouduinki oottaa junaa tunnin... Mikäs sen mukavempaa. Huomenna alkavalla lakolla tais olla sormensa pelissä jo tänään! Inhoan lakkoja. Pääsin kuitenkin kotiin, tosin tulin kotiin vasta Tunnin Marien jälkeen. Raukka joutunu olemaan tunnin yksin kotona, onhan se aika paha 11-vuotiaalle. Toi äiti varmaan pyötys jos kuulis, että suomessa monet lapset (mukaan lukien minä) on yksin kotona koulun jälkeen jo ekaluokalla... joskus varmaan nuorempinaki!

         Ja niinku joku ranskaa ymmärtävä osasi ehkä otsikosta jo päätelläkkin, ni tänään tosiaan on hostPapan synttärit. En tienny sitä vielä aamulla, joten onnittelut siirtyi iltaan. Valmistin illalliseksi salaattia ja lasagnea, ja Marie leipo suklaakakun. Valérie söi aikasemmin, kun sillä oli maanantaiseen tapaan pilates, mutta me muut syötiin yhdessä joskus 9n aikaan, sitte ku isä oli tullu kotiin. Ruoka oli herkullista. Mun pieneen mieleen ei vaan oikeesti mahdu, että jos tehdään syntymäpäivän kunniaksi kakku, nii miksi sitä kakkua ei saa syödä niin paljon ku haluaa ja niin kauan ku sitä riittää... Ei sillä, en ois kyllä ite jaksanukkaan sitä enää ottaa, mutta pojat ois mielellään syöny vielä lisää. Ylläri! Mutta Marie, niinku joku aarteenvartija, määräsi, että loppu kakusta säästetään huomiselle.. Tänäänhän ne synttärit on!? Joo ja siis täällä kaikki jaetaan kristillisesti tasan (mistäköhän tuoki sanonta tulee?) olipa kyse, sitte pääruuasta, jälkiruuasta tai vaikkapa juustosta. Outoa, sillä mä oon kotona oppinu aina siihen, että nopeat syövät hitaat.. miksiköhän? :D  Synttäri-illallinen sujui kuitenki hyvin ja muut paineli tyytyväisinä yläkertaan, ku aupairi jäi yksin siivoamaan jäljet, mikäs sen mukavempaa (= Normaalistihan me siis syödään lasten kanssa jo 7n jälkeen, mutta tänään meni melko myöhäseen, ku ootettiin synttärisankaria töistä... ni mun työt sitte loppuki oikeastaan vasta joskus puoli 10 jälkeen...  Tänään oli kyllä mukava päivä, pääspähän pitkästä aikaa (kolmeen päivään) pois täältä landeltaki (: Huomiseen muruset!

    

Voi räkä!

Lainatakseni erästä ystävääni, voisin nyt todeta vaan et Voi räkä! 

        Kertoo aika paljo tän hetkisistä fiiliksistä. ja voisin vielä perään sanoa pari kaunista suomalaista rumaa sanaa. Alkaa pikkuhiljaa ottamaan voimille tää makoilu, lihaksetki on niin jumissa ettei pää käänny. Ja ihan sama mitä Valérie mulle sanoo, ni mua alkaa vaan ärsyttää... Mun on siis pakko, oikeesti pakko huomenna mennä kouluun ettei mun pää räjähdä. 

       Tänki päivän oon siis vaan makoillu kotona ja sairastanu. Hostmama myös sano et jos en tiistaihin mennessä oo parantunu ni se määrää mulle antibiootteja ja niitähän mä en todellakaan halua. En ees muista millon oisin viimeks syöny antibiootteja, joskus niin pienenä etten muista. En mä semmosia tartte!!! Siispä mulla ei nyt oo muuta vaihtoehtoa, ku parantua. Tahdonvoimalla siis terveeksi. Tai ainaki sen verran terveemmäksi ettei Valérie nää tarpeelliseksi lääkitä mua yhtään enempää. Aika kamalaa kyllä sanoa, mutta oon nyttenki viikonlopun valehdellu sille aivan kirkkain silmin, että oon syöny aspiriiniä määräyksen mukaan, mitä en kylläkään oo tehny.... Mut mun mielestä on ihan turha vetää jotain lääkkeitä niin paljon jos ei ite nää sitä tarpeelliseksi. Jos joskus vanhana tai vähemmän vanhana joudun jonnekki hoitolaan ni oon varmaan unelma potilas ku en suostu syömään mitään lääkkeitä... Ehkä siirryn mustikoihin niinku iskä :D 

         Mut se, että aion huomenna mennä kouluun, tarkottaa sitä et mun pitäs tehä läksyt. Joten ehkä siirryn nyt siis ranskan kieliopin pariin ja sitte käyn syömässä ruisleipää iltapalaksi. se jos joku varmasti parantaa mut (: ...ja toivon, että perhe on jo syöny illallisen, sillä mulla ei oo mitään aikomusta illallistaa niitten kans! Reilukerho.  ...nii ja pitää mun varmaan hengitellä lääkehöyryjäki taas ettei Valérie saa hepuleita. Oikeesti kauheen rankkaa täällä tää kipeenä oleeminen ku koko ajan pitäs tehä jotaki parantumisen eteen, mun mielestä kuitenki nukkuminen on se tärkein eikä lääkkeiden ynnä muiden nautiskelu. Siispä päätin just et huomen aamulla ku herään ni mä oon täysin terve. paranemisiin siis!

Kuin koti, muttei kuitenkaan

Päivinä, ku palaa väsyneenä kielikoulusta pariisista tai pariisista muuten vaan kotiin, on mukava huomata että tää paikka on oikeesti alkanu tuntuu ihan kodilta. Laukun kehtaa jättää siihen mihin se on helpointa sijoittaa, siksi aikaa et jaksaa siirtää sen jonnekkin fiksummalle paikkaa, huivin ja mahdolliset muut ulkovaatteetki voi leväyttää nojatuolille odottelemaan naulakkoon pääsyä. Myöskin ällöttävät ihmismäiset siistit tai vähemmän siistit vaatteet vaihtuu välittömästä kollareihin ja kolmekertaa minun kokoiseen kauluspaitaan. Talossa myös tuoksuu ihan kodilta.

       Mutta niin hyvin ku mä täällä viihdynki, ni kipeenä ollessa huomaa et tää paikka ei kuitenkaan oo niinku kotikoti suomessa. Ois ihana raahata peitto ja tyynyjä telkkarin eteen sohvalle ja nauttia pää- ja kurkkukivusta huolimatta viiden tähden palvelusta ja huolenpidosta. Mutta jotenki täällä ei vaan samalla tavalla osaa olla vaan sairas. Kun joku kysyy et mikä on vointi ni  jotenki sitä vähättelee kipeyttään ja sanoo olevansa ihan okei.. Vaikka kyllähän noi näkee et emmä ihan terve oo... Valérie tänään tutki mun kurkkua ja totesi et en todennäkösesti tarvi antibiootteja et normilääkkeet pitäis auttaa.. tosin tänään en oo kyllä ottanu ku yhen kolmasosan siitä määrästä aspiriiniä ku mun pitäs Valérien mukaan... mietityttää vähän vetää 3 g aspiriiniä päivässä ilman et olo kohenee oikeestaan mihinkään.  Tänäänki on ollu ihan yhtä hyvä/huono olo vaikka en oo ottanukkaan lääkettä ku kerran...

       Mua ärsyttää suunnattomasti et en pääse huomenna kirpputorille kavereitten kans niinku aikasemmin viikolla oli suunniteltu... mut no can do. Nyt pitää vaan yrittää parantua. Toisaalta huominenki menee varmaan yhtä sujuvasti ku tää päivä vaan nukkuen ja ohjelmia ja leffoja netistä katsoen. Kävin myös ostamassa jotain kurkkupastilleja apteekista, mut niillä ei kyllä oo yhtään mitään tehoa ja maistuu ihan karkeille... Ja samalla reissulla piipahdin kaupassa ostamassa vanukkaita (niitä on mukavan kivuton syödä) ja soijamaitoa et sain vihdoin kuumaa kaakaota :) ...ja suklaataki tarttu yksi levy mukaan.Oho! Turhauttavaa maata vaan sisällä ku ulkona ois ihanan kesänen ilma, aurinko paistaa ja lämmintä on yli 20 astetta. Mutta onneks täydellisten naisten 7. season, America's next top model season 15 ja salatut elämät on viihdyttäny mua päiväunien välillä C:

ääääätshiu

Aamulla raahasin mun sänkyyn tietokoneen, paketin nenäliinoja, kasan lehtiä ja avasin ikkunan apposen auki ku ulkona kerta aurinko paisto ja oli mukavan lämmin...sitte möhähdin sängyn pohjalle, lämpimän peiton alle :) Lueskelin millon mitäkin ja otin päiväunia. mikäs sen mukavampaa ku vaan olla tekemättä mitään, ku olo oli ihan kuollu. Asetyylisalilyylihappoa on kulunut lääkärin määräyksen mukaan melko paljon, eikä olo pahemmin oo kohentunut, joten ehkä pitää siirtyä nauttimaan omia lääkkeitä mm, Get-merkkinen yskänlääke tehoais varmaan paremmin! Onneks myös runskaan lääkekaapin lisäksi tän talon nenäliina varastot on hyvin suuret. Voin siis huoletta niiskutella menemään...

       Ku hostäiti vihdoin joskus kahden maissa lähti töihin ni perustin uuden leirin, tänne yläkerran sohvalle, ku tosiaan tuolla mun huoneessa netti ei oiken toimi :/  Siitä asti oonki vaan dataillu ja jutellu millon kenenki kanssa skypessä. Se piristää kummasti ku saa sepitellä omia huonoja juttujaan jollekki :) ... tosin ainaku erehtyy nousemaan sohvalta ni muistaa taas olevansa kipeä. Tää on ihan takapuolesta, vaikka en oo vielä periaatteessa ollukkaan yhtään päivää kokonaan sairaana ni ajatuski siitä, et mun pitäs huomenna olla vaan kotona ahistaa... No nyt pitäs joka tapauksessa alkaa laittaa lapsosille ruokaa, sitte viedä yks miekkailureeneihin ja tullessa voisin kurvata autolla kauppaan ja ostaa kurkkupastilleja ja jäätelöä :) Ehkä mä siitä hyvästä etten pääse tänään, enkä todennäköisesti huomennakaan mihinkään ni voisin raskia ostaa itselleni speculoos-carameljätskiä tai B&J's jonku purnukan... Paranemisia kaikille kohtalotovereille, jotka myös painii syysflunssan kanssa!

Moi, moche et méchant

Kauheeta nousta aamulla niin ainakasin et ulkona on pilkkopimeää.. Onneks en joudu nousemaan ennen kaheksaa muina ku koulupäivinä! Tänään kävin siis opiskelemassa torstaiseen tapaani 4 tuntia, koulussa oli ihan mukanaa. Lounaalle suunnattiinki sitte operan portaille Brioche Doréen kautta lounaalle Annan, Roosan, Julian ja Kristalinan kans, ja olin niin pettyny vakkari lounaspaikan uudistuksista.. Se on ollu tähän asti yks niistä harvoista paikoista (minkä oon löytäny) mistä saa kasvissandwichejä, jotka ei sisällä pelkästään juustoja. Ennen sieltä sai semmonen sikkehyvän kesäkurpitsa-paprika- vielä jotain muuta- leivän.... mutta nyt neki oli saakelin menny muuttamaan kasvileivän joksiki miljoonan juuston leiväksi! Ei sillä, mä kyl tykkään juustoista, mutta se aikasempi oli niin superhyvä..

       Tänään opetin Marielle enkkua, tosin se tapahtui tietokoneen avustuksella.. Hups. Eikä päällimmäisenä tarkotuksena ollu todellakaan eglannin oppiminen vaan saada tietoon onko desperate housewivesien 7. tuotantokausi alkanu pyöriin jo jenkeissä.. Ja onhan se, täytyyki siis ottaa illan tavotteeksi löytää, joku mukava sivusto sen kattomiseen (: Oon myös henkisesti valmistautunu tänään siihen et joudun olemaan aika paljon kotona tulevana viikonloppuna, koska oon melko kipeenä... Ehkä käyn huomenna kaupasta hakemassa mun huoneen täyteen ruokaa ja en poistu sieltä ollenkaan koko viikonloppuna ja jos poistun ni käytän ikkunaa... Mutta oon kyllä vetäny viimesen vuorokauden ihan hullun lailla jotain Valérien antamia nappeja ni ehkä mä paranen sunnuntaihin mennessä, sillä sillon meiän ois tarkotus suunnata kirpputori hommiin. 

 

http://www.desktop4ipad.com/index.php/tag/despicable-me/

       Vaikka tänäänki on ollu tosi nätti päivä, ulkona on ollu 20 astetta lämmintä ja aurinko on paistanu, ni valosan ajan lyheneminen kyllä antaa selviä merkkejä talven tulosta. En tykkää! Suomen talvi on ihan jees, mut inhoon semmosta, ku on koko ajan pimeetä jos ei oo lunta ollenkaan ja tänne sitä on varmaan turha ainakaan metritolkulla odottaa. Mutta onneks täällä on paljo muista asioita, jotka pitää mielen ilosena mm. Moi, Moche et Méchant julisteet joita on melkeempä, joka juna-asemalla ja metrokäytävillä.. Näytän varmaan hyvin ääliöltä ku istun yksin junassa ja alan aina yhtäkkiä hymyillä tosi leveesti ja naureskella.. Mutta se johtuu vaan siitä et oon bongannu jonkun ihanista leffajulisteista! Mietin et miks ne pienet keltaiset ukkelit tekee mut niin iloseks, mut ehkä ne jotenki kaukaisesti (tai ei ehkä niin kaukaisestikaan) muistuttaa mua mun rakkaista ystävistä :DD Mun on pakko nähä se leffa, se ilmestyy tässä kuussa.. odotan innolla <3 mut nyt lähen hengitteleen jotain Valérien lääkehöyryjä ja napsimaan vähän lisää lääkkeitä. Kauniita unia (:

lahja ulkomaailmasta

Tänään oisin voinu melkeen päästä muutaman ruman sanan, mutta onneksi en ranskaksi osaa...!

        Aamulla olin oikeen pirteenä siivoomassa jo omaa huonettani siinä vaiheesa ku Hostmama vasta heräs. Siivosin oman huoneen loppuun ja alotin vasta sitten tekeen keskiviikon kotitöitä. Tein kaikki hommat niinku kuuluuki ja vaihoin parin lapsukaisen lakanatki. Olin tosi hyvällä tuulella huolimatta siitä että kello oli jo yks ja olin aamu puoli yhdeksästä asti oikeestaan vaan siivonnu. (tosin suurimman osan ajasta omaa huonettani) Mutta siinä vaiheessa, ku Valerié tuli kaupasta ja alko tekee lounasta kauheella tohinalla ja stressaantuneesti, meinas munki hyväntuulisuus kaikota...En ymmärrä, mitä väliä sillä on että onko lounas valmis 13.00 vai 13.30 jos kellään ei oo mihinkään kiire eikä kukaan oo kuolemassa nälkään! No mut tänään se, et lounas oli vähä "myöhässä" (mistä???) ni oli aika kamalaa... Sitte kuulosti jo siltäki etten ois tänään saanu siivota omaa huonettani ku siihen meni niin kauan aikaa että lounas on myöhässä. Tai siis Valérie totes et ois parmepi jos siivoisin oman huoneen aina joku muu viikonpäivä, ku nyt kerta lounaski on myöhässä...Kummastelen vieläki et mistä se lounas myöhästyy???  Nii ja pyykkikoneelle ei tee hyvää että sitä pyöritetään monta kertaa putkeen....... eli en siis ois saanu pestä omia lakanoitakaan,.. Jooo... Mulle on kyllä aikasemminki sanottu et mielellään vaan 2 koneellista pyykkiä putkeen, koska kone on jo vanha...mut tää päivä nyt oli vaan yks pieni poikkeus... Mut musta se on vaan niin turhauttavaa ,vaan istuskella keskiviikot kotona ku periaatteessa oon koko päivän töissä ni en oikeen viitti lähtäkään mihinkään ja sepäs onki oikeen hyvä syy siivota omaki huone sillon, ku ei muissa kotitöissä mee ikinä kovin kauaa.

       No joo, en onneks tullu pahantuuliseksi, vaikka en tosta Valérien tyylistä hermoilla oikein pidäkkään. Ei se mitään ilkeesti sano eikä mulle oo kertaakaan korottanu ees ääntä (mitä se tekee lapsille aika usein,,,) mutta mua vaan ärsyttää tommonen turha hermoilu, joka ei auta yhtään mitään eikä ketään. Onni siis et Valérie on kotona vaan keskiviikot ja pe-aamupäivät... muulloin me ei sitte paljo nähäkkään, ku oon viikonloppusin aina karkuteillä! Valérie ehti myös huomauttaa siitä että olin jättäny imurin aulaan... sekin mua vähän ärsytti, koska olin jättänyt sen siihen vaan, koska olin aatellu hyvää hyvyyttäni imuroida alakerran (jonka siivoja siivoaa normaalisti), nyt ku siivooja ei tällä viikolla käy.. Mutta eipä se sitä voinu tietty tietää! Ja nyt ku kirjotan tätä nii tajuan, et oikeesti missään mitä Valérie sano mulle tänään ei ollu aihetta ärsyyntymiseen, mut mua vaan ärsyttää ylipäätään semmonen hösötys, ku on muka kiire.

        Illalla juuri ku olin alottelemassa laittaan ruokaa ni postimies toi mulle ovelle asti ison paketin, lahjan ulkomaailmasta. Ilahduin erittäin paljon! Paketin mukana tuli kortti, jossa oli 2 koiranpentua ja mulle tuli ihan kauheen ikävä mun Puppea <3 entä jos ottasin sen joulun jälkeen mukaan tänne? ...tai sitte en, ei se varmaan tykkäis lentokoneessa matkustamisesta.  Vaikka paketti ei Puppea sisältänytkään ni ruisleipä ja salmiakki kyllä pelasti mun päivän :) Kiitos mama ja iskä <3 lapasetki tulee varmasti pian tarpeeseen ku ilmat kylmenee..  Harvemmin ootan illalla aamua, mutta tänään mulla on erityinen syy oottaa huomista aamua ja se syy ei todellakaan oo se et mulla on huomenna 4 tuntia koulua... vaan se, että mä saan tehdä aamupalaksi ihanan ruisleivän, jonka päällä on tuorejuustoa, ehkä kurkkua ja tomaattia... Mulla on ollu niin ikävä oikeeta leipää (: Voisin mennä vaikka heti nukkumaan niin aamu tulis nopeemmin... yöt!

The Bucket List!

Völläily päivä! Nukkumisen ja vötkistelyn lisäksi en oo paljo muuta tehnykkään... Päivällä herättyäni katoin leffan, jonka itseasiassa oon kattonu kerran aikasemminki, mut sillon vaan vähän matkaa alusta, koska mulla ei ollu aikaa kattoa sitä loppuun. Seuraavana päivänä yritin udella kaverelta, jotka katto sen loppuun, et mitä siinä tapahtu, mut onneks ne ei suostunu kertomaan.. ja nyt mulla oli siis hyvä syy kattoa se kokonaan alusta loppuun. The bucket list, se on aivan mahtava leffa!!  oon kyllästyny kattoon leffoja, millä ei oo mitään sanottavaa eikä ne herätä yhtään mitään tunteita yhtään kenessäkään.. Mut toi leffa pistää oikeesti miettimään! En oo kyllä pitkään aikaan kattonu mitään noin hyvää leffaa. Juonessa on sitä jotain, mikä valitettavasti puuttuu aika monesta leffasta. Toi leffa sai mut myös aatteleen, miten kiitollinen pitäs muistaa olla kaikesta hyvästä mikä on olemassa. ja niin mä kyl oonki! ...Mut välillä tuntuu et on myös liikaa hmisiä, jotka ei muista arvostaa elämäänsä ollenkaan vaan haaveilee aina vaan jostain paremmasta huomisesta. Mutta entäpä jos sitä huomista ei tuukkaan...!

       Tänään ruoaksi tein oikein perinteistä suomalaista ruokaa, Lihapullia ja perunamuusia. Alkuruoaksisyötiin purjosalaattia. Kaikki tykkäs kovasti, vaikka lihapullat oliki tehty aika hatusta vedetyllä reseptillä, samoin kuin pippurikastike. En oo ikinä valmistanu pahemmin mitään tommosia kastikkeita, mut hyvää se kyllä oli. Lihapullista en kyl sit tiiä, koska niitä en ite syöny, mutta vaikka teko vaiheessa aattelin et ei vitsi näitä tulee ihan liikaa ni yhtäkään ei kyllä yli jääny et eiköhän ne ihan hyvä ollu :) Ja täytyy kyllä vielä mainita et mun epäilyksistä huolimatta tää näitten jauheperunamuusi on iihan sika hyvää! Ellen ois ite sitä sieltä pussista ottanu ja valmistanu ni en ois varmaan uskonu et se on valmismuusia.

       Valmistelin myös huomiseksi alkuruoan, marinoitua paprikaa. Se on ihan super hyvää :) Eka paprikoita paistetaan uunissa ja sitte ku ne on semmosia melkeen löllöjä (kantaosa irtoaa helposti) ni niistä poistetaan kuori ja siemenet ja viipaloidaan ohuiksi siivuiksi. Sitte murskataan sekaan valkosipulia ja lorautetaan öljyä sekaan. Niitten pitää marinoitua vähintään päivä et ne maistuu sopivasti valkosipulille... Voisinki käydä syöväysretkellä jääkaapilla maistamassa noita vähän iltapalaksi...  Ja iltapalasta puheen ollen, mulla on ihan kauheen ikävä suomalaisten iltapala-kulttuuria. Se on niin ihana vaivalla väsätä iltasin joku mahtava leipä ja tehä mukillinen kaakaota ja raahautua viltin kanssa tv:n eteen ja tuijottaa jotain ihan järjettömiä suomalaisia ohjelmia :) Mulle onki ehkä jo paketti matkalla suomesta, joka mahdollisesti sisältää ruisleipää <3 En malta odottaa...  Hyvää yötä, kauniita unia, ruisleivän kuvia! 

      

jouluu on joo-o ovella...

Herätyskello soi tänään jo 7.00 ja olin ehtiny nukkua vaan reilu 7 tuntia ja mun mittakaavassa se on aivan liian vähän. Ainakin verrattuna mun normaaleihin 9 tunnin yöuniin... Kerkesin koululle ajoissa vaikka mulla oli hiukan ongelmia löytää se paikka, enhän mä siellä vielä montaa kertaa oo käynykkään. Sitä ku unenpöpperössä (aika tyhmä sana muuten iha silleen btw) nousee metrokäytävästä ja lähtee käveleen väärään suuntaan... hyvä pevee! No sainpahan pienen piristävän aamulenkin siinä sitten samalla. 

       Koulun jälkeen lähin oikeestaan heti kotiin, ku oli niin väsyny ja vähä kipee olo.. Juttelin kuitenki parin kaverin kans ja sovittiin et mennään torstaina sitten kahville. Kotona löhöilin vaan sohvalla ja katoin leffaa. Tänään katoin Märden suositteleman The reader leffan ja se oli kyllä tosi hyvä. Leffan jälkeen leikittiin imurihippaa Marien kans ja samalla sitte imuroin Tv-huoneen... Kuulin muuten tänään kauhu-uutisen: siivoja ei käy tällä viikolla ni mun pitäs vähä niinku imuroida extraa. Tai no Valérie esitti asian niin, että jos mä haluan ni voin imuroida enemmän... mitään en oo ikinä niin paljo halunnukkaan ku imuroida kaiket päivät :D 

      Päivälliseksi laitoin tänään kanaa (uunissa) ja bettesgratiinia. Mulla ei oo mitään hajua, mitä noi bettesit on... en oo ikinä suomessa tavannu moisiin eikä niille löytyny sanakirjasta käännöstä. Semmosia jotain salaatin ja kaalin ja sipulin ja juuresten välimuoto... Gratiini oli jokatapauksessa oikein hyvää. Alkuruoaksi tein porkkanaraastetta, joka oli vielä normaalia parempaa, koska lisäsin sekaan ranskalaiseen tapaan kuullotetun sipulin ja tottakai viinietikkasinappiöljykastiketta :) namii!

       Nyt pitäs varata lennot jouluks suomeen. Apua.. siihen ei oikeesti ees oo enää kauheen kauaa!  Kohta vois laskee et kuin monta päivää on joululomaan :) Taidetaan ottaa mäyrän kanssa samat lennot ettei tuu koneessa tylsää :) tämän hetkinen tilanne on se että Air balticilta sais halvimmat lennot, mut toisaalta niillä on kyllä sitte pisimmät lentoajatki tai no siis oottelu ajat lentojen välillä.. oon kuitenki tosi ilonen tällä hetkellä, koska aikasemmin luulin et mä pääsisin lähtemään vasta tyyliin jouluviikon tiistaina mut pystynki lähtee jo viikonloppuna :) Pari lisäpäivää Suomessa ei oo yhtään pahitteeksi et ehtiin vajottaa kavereitten kans taas puolen vuojen eestä!

Thank god mä en oo blondi!

Viikonloppu on menny taas tosi nopeeta. Lauantaina nukuin pitkään ja vötkistelin iltapäivään asti. Illalla sitte suunnattiin pariisiin, kattoon mikä meno, koska siellä oli Nuit Blanche. Vähän niinku taiteiden yö suomessa, mutta astetta isommassa mittakaavassa. Eipä me kyllä ihan kauheena mitään kultturellia nähty, ku ei oikeestaan oltu kauheena otettu ennalta selvää mistään jutuista.. ylläri! Mutta hyvässä seurassa vietettiin kuitenki koko yö, ja oli hauskaa... mukana oli siis mun lisäksi Mäyrä, Roosa, William ja Laura :)  Sorruttiin kyllä ranskan siasta puhuun englantia koko ilta, mutta onhan sitäki ihan hyvä välillä vähä reenata ettei se kokonana unohu...

       Sunnuntaina heräilin joskus yhden aikaan ja kävin aamupalalla alakerran jääkaapilla, koska muut söi ylhäällä jo lounasta, enkä mä tiedä mitään inhottavampaa ku syödä oikeeta ruokaa just herättyään... Datasin sitte jonku tunnin ja sit hyppäsin taas junaan ja suuntasin itseni Pariisiin.. Pitou ihmetteli et miten mulla riittää energiaa lähtä yhtään mihinkään ku oon nukkunu niin vähän.. Ensinnäki mähän kerkesin nukka aika paljon ja toiseksi se vaatii varmaan enmmän energiaa olla täällä kotona tekemättä mitään ku jumittaa laatuseurassa Pariisissa :) Jumitettiin tosiaan Mäyrän kans sitte Les hallesilla ja sit samoiltiin vähä ympäriinsä.  Ku Rausku liitty myöhemmin seuraan ni mentiin jumittaa Bastilleen ja siellä sitte myöhemmin kans syömään :) 

       Ahmittuamme ittemme täyteen intialaista ruokaa lähettiinki jo kotiin ja voi että meillä oli ihania kanssamatkustajia junassa <3 Suomessa ihmiset tuntuu välillä olevan liianki epäsosiaalisia ja tykkään siitä et täällä randomihmiset voi tulla ihan normisti jutteleen ilman mitään taka-ajatusta (usein niillä kuitenki on se taka-ajatus), mutta rajansa kaikella... Nyt musta ja Rauskusta on varmaan tosi hyviä kuvia jollain random ihmisten kameralla. Mukavaa! Tänään on ollu ihanan lämmin päivä. kaupungillaki olin koko ajan pelkkä t-paita päällä vaikka aurinko ei ees paistanu, hetken jo luulin et kesä on tulossa takasin...

eka yhteenotto!

Nukuin tänään taas vähä pidempään, johonki puoli 9 asti. Sain nautiskella rauhassa aamiaisesta, ku kaikki muut oli lähteny, paitsi hostmama, joka nukku vielä siinä vaiheessa. Valmistauduin henkisesti viettämään aikaa Valérien kanssa koko aamupäivän, ku normaalisti perjantaisin sillä alkaa työt vasta joskus 1 jälkeen, mutta onnekseni Valérien täytyki mennä töihin jo heti aamusta ni sain olla rauhassa yksin kotona. :) Mietin hetken josko oisin menny vielä takas nukkumaan, ku oli vähä outo, voimaton olo.. pelkäsin et oon tulossa kipeeks. Ku päätä alko jyskyttää ja pulssi nousi ku vähäki teki jotain. Jatkounien sijaan päätin tehä päivän työt pois alta heti aamusta ja aloinki siis imuroida ja järjestellä telkkarihuonetta. Jossain vaiheessa väsymys kuitenki vei voiton ja istahdin hetkeksi sohvalle ja jotenki olin vaan nukahtanu siihen. En kuitenkaan ehtiny nukkua kauheen kauaa ku sitte taas jatkoin siivousta. Mulla ei oo koskaan menny niin kauan ton yhen huoneen siivoamisessa...  

       Pienen dataus/skypettely tuokion jälkeen menin pesemään eilen pohjaanpalanutta kattilaa loppuun, mutta ilokseni huomasinki että siivooja oli jo hinkannu sen puhtaaksi.. jee! Ja en tiiä miks, mut siivoja oli innostunu tänään ulkoiluttaan roskatki mun puolesta :) Siinä sitte paremman tekemisen puutteessa pesin oman, aika suureksi kasvaneen pyykkivuoren ja jotain muiden pyykeistä kans pois. Ja jopa silitinki lasten vaatteita :)  Mun siis kuuluu silitää lasten vaatteet ja siivoja silitää vanhempien vaatteet, onneks, koska tuo isä käyttää vaan kauluspaitoja ja suoria housuja töissä.... mulle silittämistä ei todellakaan oo paljo, sillä vaan tosi harvat noista lasten vaatteista tarvii silitää. Silitin tosiaan toista kertaa täällä oloni aikana ja yhteensä oon silittäny ehkä max 10 vaatetta joten ei paha kuukausi saldo :) 

       Kolmen aikaan Roosa tuli meille ja lähettiin käymään Tavernyn Auchanissa. Se on semmonen ihan sairaan iso, melkeen liianki iso kauppa. Liian isolta se tuntu siinä vaiiheessa ku ei osattu valita mitkä sukkahousut kannattais ostaa, ku vaihtoehtoja oli ainaki sata liikaa. Mut taas toisaalta halpa ja tosi iso viinihylly teki meidän hyvin iloisiksi :) Onhan se aika kiskontaa kun skumppa pullosta pitää pulittaa melkeen euro!!! Sorruttiin myös ostamaan jotain herkkuja palkinnoksi siitä et jäätiin molemmat tänään kiltisti kotiin. Testasin myös kuinka läheltä parkkipaikan kärryjenjättöpaikan seinää voi ajaa. Aika läheltä, koska sivupeilit on hyvin taipuvaiset.. Täällä olon ajan eka yhteenotto seinän kans, muttei toki vika, sillä illalla, ku lähin viemään poikia miekkailuun. peruutin meidän puskaan ja siellä oli jotain kovaa eessä,  Hups! Onneks nää ei oo mitenkään hysteerisiä noitten autojen suhteen, Pitouki (hostisä) vaan naureskeli mulle (: 

        Tänään valmistin päivällisen vähän paremmalla menestyksellä, ku eilen. Laitoin ruoaksi sellerimajoneesisalaattia, kalaa, haricot vertsejä (pitkiä papuja, joille ei oo kai mitään fiksua nimeä suomeksi) ja tillikastiketta. Oli hyvvää ! Ruoan jälkeen tosiaan vein pojat sinne miekkailuun ja sain aploodit kyytiläisiltä, koska mun ei tarvinnu kertaakaan pysähtyä punasiin valoihin... aivan ku se ois musta kauheena kiinni et mitä väriä ne valot millonki näyttää :D Ku ajelin yksin takasi ni laitoin radion täysille ja kailotin kauniisti mukana. Tulipa kotosa fiilis. Toi onki yks asia, mtiä kaipaan suomesta, et ajaa yksin (tai yhen uunoni kans <3) autolla, radio täysillä ja voi laulaa niin lujaa mukana, että melkeen radionki ääni peittyy. se on vapauttavaa, kannattaa kokeilla! 

        Nyt voisin hakea, jonku hyvän leffan ja mennä kattoo sitä mun pikkupikku telkkarista ja syödä herkkuja :) ihanaa ku huomenna saa nukkua niin pitkään ku haluaa.Vaikka mun sisäinen herätyskello herättää mut todennäkösesti silti suht aikasin, ku jotenki tuntuu et pitäs herätä ihmisten aikoihin aamupalalle niinku kaikki muutki... Vaikka tiiän ettei kukaan täällä välitä jos nukun vaikka koko päivän, mut silti jotenki tuntuu oudolta nukkua lounaaseen tai sen yli.. vaikka oon mä noitaki vaihtoehtoja kokeillu muutamaan otteeseen. Hauskaa viikonloppua murut <3