So proud of myself!

Tänään oon ollu tekemättä yhtään mitään erikoista, on siltiki ollu mukava päivä :) Nukuin pitkään ja söin aamupalaa myöhään. mukavaa! Tein ekaa kertaa tänään leipää... tosin täällä se leivän tekeminen on hyvin hyvin helppoa, ku näillä on leipäkone. Elikkä siis mittasin kaikki hurjat 3 ainesosaa koneeseen ja käynnistin sen! tosin vaikeuksia tuotti löytää hiivaa... koska en ole kuullut ennen moisesta että kuivahiivaakin säylytetään jääkaapissa. Tein myös munakasta meille lounaaksi ja Christophe keitti couscousia ja paisto jotain ällöttäviä kinkun palasia :) Oli kyllä villiä menoa ku veljekset ja marie taisteli viimeisistä suklaakakun paloista :DD ... ja mä sain nauraa!

       Päivän aikana en oikeestaan tehny muuta ku imuroin lasten huoneet ja pyyhin vähä pölyjä, kävin postilla lataamassa mun ranskan puhelimeen puheaikaa, loikoilin omassa huoneessa ja pelasin tyhmiä pelejä mun koneelta ja sitte pelasin, tai no kattoin ku Marie pelas simssiä :D jännää! nii ja tolla postireissulla käveleskelin vähä ympäriinsä ja kattelin hauskannäkösiä taloja ja kapeita kujia. Täytyy sanoa et tää kaupunki on kyllä tosi kaunis. Laitan kuvia sitte joskus ku saan hankittua sen kameran... eli voi kestää! Nii ja täytyy vielä sanoa et oon aika ylpee itestäni ku onnistuin lataamaan sitä puheaikaa, koska sehän ei ollu niin helppoa ku mä olin sen luullu olevan.. Sieltä postilta sain vaan semmosen lapun missä oli joku numerosarja ja sitte joku toinen numerosarja. mun piti soittaa siihen ekaan numeroon ja toimia ohjeiden mukaan! Niin helpolta kun se kuulostaakin ni voin sanoa et helppoa se ei ollut. Puhelimen toisessa päässä oli joku automaattinen puhelinvastaaja joka luetteli nopeasti mitä tulee tehdä missäkin tapauksessa...ööö tä???  no kuitenkin kuunneltuani sen viestin varmaan 7 kertaa ymmärsin, mitä se nainen siellä ranskaksi sönkötti. ja sain kuin sainkin ostamani puheajan ladattua puhelimeen :) I'm so proud of my self. niin ja puhuin tänään ensimmäisen oikean puhelun ranskaksi, niin pieneltä asialta ku se ehkä kuulostaaki nii mä oli kyllä tosi tyytyväinen itseeni ku pystyin keskustelemaan valérien kanssa puhelimessa sujuvasti RANSKAKSI!

       Illallista valmistettiin ja syötiin kaikki porukalla ku perheen isäki saapu just töistä ku alettiin syömään. Tänään olin aika skarppina illalliskeskusteluissa, tai ainakin normaalia skarpimpana, koska tänään mua ei väsyttäny yhtään, ku en ollu pahemmin tehny mitään koko päivänä. No se että olin skarppina ni tuli tarpeeseen, sillä tänään keskusteltiin ranskan historiasta, ydinvoimasta ja sodista eri maitten välillä mitä vuosien aikana on ollu ja niin edellee... en todellakaan ymmärtäny kaikkea, mutta tiesin kuitenkin koko ajan mistä puhuttiin ja siinä vaiheessa ku siirryttiin keskustelemaan ydinvoimasta suomessa ni osasin jopa kertoa jotain... ja olin taas ylpee itestäni. tänään en oo paljo muuta vissiin tehnykkään ku ollu tyytyväinen itteeni, mut se on vaan hyvä, koska voisin mä ajatella tosi negatiivisestiki kaikki asiat, koska on niin paljo juttuja mitä en oo ymmärtäny ja juttuja, mitä muut ei oo meinannu ymmärtää ku oon selittäny ja asioita joita en oo saanu sanottua vaikka oisin halunnukki. Mut niistä on turha kirjottaa, koska ne ei vaivaa mua, eikä niitten sillon tarvi vaivata muitakaan, ku välillä tulee myös onnistumisia ja ne on ne hetket mistä mä haluun kertoo muille ja mitä mä haluun muistella myöhemmin. Siitä et mä osaan ajatella aina (tai ainakin melkeen aina) positiivisesti, en varmaan voi oikeestaan kiittää ketään yhtä paljo ku mun vanhempia, erityisesti äitiä! <3 Se on tosi ärsyttävää ku joskus, ku joku ei onnistu ja sitä ite kiroaa et ei täst tuu mitään ja sit äiti tulee ja alkaa jauhaan et ei saa ajatella noin, pitää ajatella positiivisesti ja  niin edelleen, mut tiiän et teen sitä itekki  niinku ehkä mulle tärkeet ihmiset on saattanu huomatakki :D tiedän et se on ärsyttävää mut aion tehä sitä jatkossaki, koska se ajattelutapa on syöpyny syvälle mun matalalla viilettävään päähän. Merci mama, tällä ajattelutavalla mä oon päässy pitkälle ja pääsen vieläkin pitemmälle :)

Mut nyt mun on pakko mennä nukkuun, pitää varmaan alkaa yrittään vaihtaa unirytmiä semmoseen et jaksaa torstaista alkaen alkaa nousta aamulla aikasin, ku täällä noilla lapsilla alkaa vihdoin koulu :) öitä kaikki rakkaat mangustit ja muut villieläimet <3

      

Trop du chocolate!

Heräsin aamulla jo ennen kaheksaa, ku oltiin sovittu Sereinan kans et mennään 9.08 junalla pariisiin tekemään sinne kielikoululle tasotesti. Puin vaatteita paljon päälle, koska ulkona näytti kylmältä vaikka aurinko paistokin. Hipsin ylös SAULIINAT jalassa niinku joka aamu (Uunoista uunoimmat mulla on teitä ikävää <3) Söin aamupalaa nopsaa, normi myslin ja jukurtin sijasta päätin kokeilla cornflakesejä avec le chocolate noir. Oli hyvää! Yllätyksekseni olin jopa etuajassa asemalla, jonne tosiaan kestää meiltä kävellä ehkä 2 min jos kävelee yhtä nopeeta ku minä ni ei edes sitä :P

       Löydettiin se koulu aika helposti, mikä oli aika yllättävää. Olin valmistautunu ettimään sitä paljo kauemmin. Selvittiin myös kokeesta ihan hyvin. siinä oli 3 osiota, lottaus-, kirjotus- ja suullinenosio. Olin ihan tyytyväinen itteeni sillä olin tasolla 2. Eli se on niinku se keskimmäin taso ku niitä tasoja oli 3. Siellä koululla juttelin myös yhen espanjalaisen aupairtytön kanssa, ja sovittiin et ollaan yhteyksissä viimestään ens viikonloppuna ku meen varmasti taas pariisiin :)rakastan sitä ku täällä saa olla über sosiaalinen! tosin tallensin sen tytön numeron mun puhelimeen, mut nyt en löydä sitä numeroa enkä tytön nimee mistään.... toivon et se lisää mut fb:ssä kamuksi koska muuten tavataan seuraavan kerran ehkä vasta sitten ku kielikoulu alkaa, jos nyt ollaan ees samassa ryhmässä.... Hyvä minä!

      Tultiin suoraa koululta kotiin, ku ei jaksettu jäädä pariisiin. Kotona syötiin lounasta poikien ja Marien kans ja sitte mä taisinki nukkua aika pitkät päikkärit.... kaks ja puoltuntia meni kuin hujauksessa ;)  Sillä välin kun mä onnellisesti nukuin oli perheen vanhin poika, Pierre-Louis saapunut viiden päivän lomamatkalta saksasta. Nyt oon siis tavannu kaikki perheen jäsenet :) Tosin vieläkään ei oo koko perhe koossa, sillä Valérie on keskiviikkoon asti työmatkalla tukholmassa...  

      Illalla leivottiin suklaakakku Marien kanssa ja suklaakakun kylkiäiseksi suklaamoussea... Kakkua leivottaessa syötiin varmaan yks levy tummaa suklaata ja ensimmäistä kertaa elämässä tajusin et tumma suklaa on oikeesti ihan sika hyvää, paljo parempaa ku maitosuklaa!!  Valmistettiin myös illallista kaikki yhdessä ja syönnin jälkeen katotiin yks ranskalainen elokuva ja syötiin suklaakakku suklaamoussella.. en peu trop du chocolate. Rangaistuksena liiasta suklaan syönnistä mulla on nyt maha vähä kipee.... no can do!   Mut leffa oli tosi hyvä, vaikka en kaikkea puhetta ymmärtänytkään. .. Nii ja viimeisimpänä, muttein vähäisempänä, mä löysin aarteen bureaun (=telkkari/peli/elokuvahuone) kirjahyllystä, nimittäin Prison Breakin ekan tuotantokauden. Jospa kattosin sen vaikka ranskaksi tällä kertaa... vaikka ei taia kyllä maikkeli ja mahone kuulostaa yhtä ihanilta ranskaksi ku enkuks :DEhkäpä mä pyhitän pari tuntia huomisesta vapaaajastani heille :) 

     Nii ja teinhän mä tänään kotitöitäkin, imuroin bureaun, se on ehkä 10neliömetriä iso huonea, josta ykskolmasosa on peitetty sohvilla ja telkkarilla, tosi rankkaa!!! no joo mut pitkistä päiväunista huolimatta oon tooosi väsyny joten hyvää yötä, kauniita unia, piikkisiilin kuvia rakkaat ystäväiseni :)

     

mäyräilyä

Tänään heräsin siihen, ku tän perheen isä, Pierre huuteli mua tuolta aulasta. Se kysy et jos haluun lähtä muun perheen kans kirkkoon. Ilmotin kohteliaasti et en tuu mukaan ja et lähen pariisiin tapaamaan kaveria. kello oli tosiaan jo lähemmäs 11, joten mä en sitte enää jatkanu unia vaan söin aamupalan ja laittauduin ihmisen näköiseksi ja suuntasin Pariisiin. Tavattiin Märtsin kans Notre Damella ja siinä sitte samoiltiin vähä ympäriinsä ja päädyttiin lounaalle yhteen pikkuravintolaan :) Syönnin jälkee jumitettiin (niinku aina) jonku aikaa ennen ku jatkettiin seinen toiselle puolelle samoilemaan ja jumittelemaan vähän lisää. Tekemättä oikeestaan ihan kauheen paljoo mitään erikoista saatiin kyllä koko päivä kulumaan oikeen nopeasti.

       Kun sit joskus kuuden aikaan päätettiin lähtä kotiin ni valittiin vaan suunta X ja käveltiin jonku matkaa kunnes löydettiin metroasema. Mä otin metron kohti gare du nordia ja laura lähti johonki muuhun suuntaan :) ku pääsin asemalle ni juoksin nopeeta laiturille mistä lähijunat lähtee, mut just ku olin avaamassa junan ovea ni juna lähtiliikkeelle :/ hyvin ärsyttävää... no puolen tunnin päästä lähti sitte seuraava juna et en onneks sen kauempaa joutunu ootteleen. Junassa sitte mun viereen tuli istuu semmonen ihana mies, joka oli tosi ahistava. Se nyt varmaan ois vaan halunnu jutella mukavia, mutta oon kuullu niin paljon kaikkia kauhutarinoita noista junista ja pelottavista miehistä et mun sydän alko hakkaa varmaan tuhattajasataa ja otin tiukan otteen mun laukusta :D Mitään pahaahan sillä ei todennäkösesti ollu ees mielessä, mut silti olin aika varuillani... se kerto et se oli malista? kotoisin ja kaikkee mitä se on täällä tehny ja silleen. Mä valehtelin sujuvasti sille olevani vain lomamatkalla pariisissa ja nyt olen menossa tuttavien luo kylään ja kerroin myös samaan hengenvetoon et ne tuttavat oottaa mua asemalla! Koska mun vilkas mielikuvitushan oli ehtiny jo laukata niinki pitkälle et se mies lähtee seuraamaan mua asemalta meille kotiin...  naurettavaa? ehkä vähän :P Selvisin kuitenki siis hengissä kotiin ilman mitään seuralaisia :D

       Nyt voisin mennä auttaan muita ruoanlaitossa, koska musta tuntuu et mun pitäs huomenna selviytyä yksin siitä hommasta... Apuaa! Tänään me varmaan taas tavalliseen tapaan syödään tosi paljon illallista ja sen jälkeen  voisin mennä nukkuun, koska oon hirveen väsyny ku ollaan nyt kaks päivää kierrelty pariisia. Ja huomen aamulla pitää herätä aikasin ku mennää tekeen ranskankielen tasotesti sinne kielikoululle :) ...nii ja Marie kerto mulle just et huomenna leivotaan joku suklaamoussekakku... mmmm. sen täytyy olla tosi hyvää. mä varmaan paisun täällä ku pieni pullataikina ku täällä syödään niin paljon..

    A demain :)

kielikylpyjä ja neuropsykologiaa

Ensimmäisen lauantain kunniaksi suuntasimme Sereinan kanssa heti lounaan jälkeen pariisia kohti. Saatiin sitte semmonen tosi hyvä idea junassa et hypätään paria pysäkkiä ennen pääasemaa pois ja otetaan sieltä toinen juna suoraan eiffeltornille, (niin helpolta ku se meidän korvissa kuulostiki) mihin oltiin sovittu tapaaminen Saran, Satun ja Heidin kans... ei tosiaan tultu ajatelleeksi että siltä asemalta menee ihan tosi monta muutaki junaa, eikä vaan se juna joka menee eiffeltornille. Siinä sitte seisoskeltiin millon milläki raiteella ku sitte vihdoinki tajuttiin miltä raiteelta oikee juna lähtee ja sitte vielä jouduttiin oottaa sitä junaa joku 20 minuuttia. no mut me joka tapauksessa päästiin määränpäähämme, tosin puol tuntia myöhässä. Mut parempi myöhään ku ei millonkaan :)

    Päivän aikana kerettiin käydä kahvilla, jätskillä ja syömässä kiinalaisessa. Söin pitkästä aikaa speculoos jätskiä ja se oli niiiiin hyvää <3 kahviki oli tosi hyvää ja yllättävän halpaa, olin valmistautu maksaan hyvästä cafe au lait: stä vähintään 5 euroa, mutta meidän kaikkien viiden kahvit makso yhteensä alle 10 e... eli yhelle kahville ei jääny hintaa ees kahta euroa. pas cher!  meidän oli tarkotus mennä illalla kuunteleen  rock sur seine festareita alueen ulkopuolella, mut siinä vaiheessa ku oltiin päästy sinne kaupungin osaan, missä festarit järjestettiin nii oltiin jo nälkäsiä ja sit ku oltiin syöty nii kello oli jo niin paljo et aateltiin et on parempi lähtä suunnistaan kotiin, koska mulla ja Sereinalla oli aika pitkä matka eessä, sillä se festarialue on aivan eri laidalla kaupunkia ku missä me asutaan... no kuultiin me vähä, jonku random bändin soittoa ku käveltiin metroasemalle takas :) Pitkän metromatkan jälkeen saavuttiin sinne pääasemalle, mistä paikallisjunat lähtee. Meillä oli 6 minuuttia aikaa löytää oikee juna, koska me haluttiin ehtiä junaan, joka lähti varttia vaille 10. Jos oltas missattu se (mitä me ei onneks tehty) ni meiän ois pitäny oottaa sit taas ainaki puoltuntia. me kuitenki päästiin suoraan oikeeseen junaan ja selvittiin väsyneinä, mutta onnellisina meidän kaupunkiin, Saint-leu la Forettiin. Tosin mulla oli pieniä vaikeuksia avata meidän talon portti, koska se on aina päivisin auki, nii mun ei oo aikasemmin tarvinnu avata sitä avaimella, mut monien yritysten jälkeen pilkkopimeässä sain kuin sainkin portin auki ja pääsin turvallisesti omalle pihalle :)

      Tää päivä on ollu kyllä melkonen kielikylpy. HUH! Sereinan kans me puhutaan ranskaa keskenään ja Saraki puhu meiän kanssa paljon ranskaa, mutta jos juteltiin porukalla nii et Satu ja Heidiki osallistu keskusteluun ni vaihdettiin kieli englanniksi, niin et kaikki ymmärsi paremmin. Jos puhuin Saran kans kahestaan, ni puhuttiin ruotsia, koska se on Saran vahvempi kieli ja sit puhuin Satun ja Heidin kanssa suomea jos Sereina ei ollu mukana jutussa..... Illalla ku yritin selittää muille et meidän perheen äiti lähti tänään työmatkalle tukholmaan se meni kutakuinki näin: Mere de ma famille is now in stockholm alors blabla.... ja sitte aloin kääntää samaa Heidille suomeks ni sanoin et mun perheen äiti on nyt stockholmassa... en enää pystyny puhumaan yhtä kieltä pelkästään vaan se oli semmosta kielten coctailia et huhhuu :)

      Mä muuten oon todennu tänään yhen jutun näistä eri kielien puhumisesta. Totesin että aivoissa, siellä osassa missä hallinnoidaan kieliä, ni on kaksi osastoa: yksi meidän äidinkielelle ja toinen muille kielille. Koska suomi on tällä hetkellä ainut kieli mitä voin puhua ja kirjottaa ilman että meinaan tunkea väliin jotain muiden kielien sanoja. Se oli oikeesti ihan super hankalaa puhua yhtäkkiä englantia, ku on koko ajan puhunu ranskaa... tai sitte taas jos oli puhunu ruotsia ni meinas mennä kieli solmuun ku piti alkaa puhuun ranskaa. 

     Suuntaan taas huomenna varmaan pariisin, koska mun belle amie Mäyrä on saapunut kaupunkiin. joten nyt täytyy alkaan nukkuu et jaksan aamulla herätä.  Bonne nuit :)

 

     

c'est pas grave!

Tänään on ollu tosi hyvä ilma, lukuunottamatta äskeistä kaatosadetta :)  Marie ja sen kaveri yritti houkutella mua uima-altaaseen, mut kieltäydyin kohteliaasti ja uimisen sijaan fiilistelin omassa huoneessa mun loistavaa elämäntilannetta kuunnellen mm. eppuja ja smg:tä! Tää mun onnellisuus toivottavasti jatkuu vielä sittekkin ku mun todelliset työt alkaa... nythän mä siis oon vaan lomaillu täällä perheen lasten kanssa ja saanu ruuanki valmiina pöytään  C: ens keskiviikkona tai no ihan oikeesti oikeesti torstaina mulla sit alkaa arki, ku lapset menee kouluun.

     Käytiin aamulla Valérien kans läpi mulle kuuluvat askareet, eikä ne ollu ollenkaan niin pahat ku mä olin kuvitellu. Tottakai mä aika paljon joudun tekemään, mut yhelle päivälle ei ikinä oo kauheen paljo, varsinkaan niille päiville ku mulla on kielikoulua, nii sit mulla on hyvin aikaa jäädä hengaileen pariisiin ennen ku mun pitää tulla Marien kans kotiin. Mulle myös opetettiin leipäkoneen käyttö ja muuta hyödyllistä :)  Sitte me myös käytiin Valérien kanssa hölkkäämässä metsässä. Olin yllättyny siitä kuinka helposti jaksoin juosta 45minuuttia, ehkä mä en sittenkään oo ihan rapakunnossa ja ehkä sittenki ratsastuksesta on jotain hyötyä, sillä Valérie läähätti enemmän ku minä :D Nii ja tosiaan käytiin juoksemassa metsässä...  me ajettiin autolla ensin metsän parkkipaikalle. Metsän edustalla on siis monia eri parkkipaikkoja. HAH! ja siellä metsässä meni semmosa ihan kunnon teitä, semmosia mitä suomessa kutsutaan pururadoiksi :) no mut se oli forêt francais!  

   Lenkin jälkeen me syötiin lounasta, riisitonnikalasalaattia. Päivällä en oikeestaan tehny mitään erikoista :) Mun ois tosin ilmeisesti pitäny pestä koneellinen pyykkiä... mut Valérie oli kertonu sen mulle kai eilen, enkä mä ehkä ollu ihan ymmärtäny. noo-o c'est pas grave :D ...nii ja mun piti myös viedä roskat kadun varteen ku tänään tultiin hakemaan le poubelle rouge (=roskis punainen, roskajärjestelmä on täällä vähä outo), mut ku olin menossa sitä tekemään ni huomasin et joku oli jo tehny sen, eli en todellakaan tehny tänään mitään hyödyllistä!

   Illalliseksi syötiin lohta ja kasviksia, tietty kaikkien alkusalaattien ja jälkiruokajuustojen ja hedelmien kera. Tänään maistoin taas jotain uusia juustoja <3 ne kaikki on niiiin hyviä et voisin syödä niitä vaikka kuinka paljon... se on tavallaan tosi hyvä et niitä syödään jälkiruuaksi, koska sillon maha on jo melko täynnä, nii ei niitä kuitenkaan kauheena jaksa mättää ja eipähän tuu sitte syötyä liikaa! ja siis täällä sitä itse pääruokaa ei ees syödä kauheen paljon vaan yhessä alku-, pää- ja jälkiruoka on sama määrä ku mikä suomessa vedetään sitä pääruokaa. vaikka se kuulostaa paljolta ni en mä täällä oo vielä kertaakaan ollu sillain ähkyssä niinku esim. suomessa jos syödään jotain hyvää ruokaa ni kyllähän sitä kieltäämättä tulee ahmittua aika paljon :D  

     Mä muuten sain Valérielta heti ekana päivänä yhen tosi hyödyllisen kirjan, sieltä löytyy ranskaksi taivutusohjeet kaikille verbeille kaikissa aikamuodoissa ja persoonissa yms. se on tosi hyödyllinen varmasti tulevaisuudessaki :) ...nii ja sain myös toisenki pikkukirjan, jossa on kerrottu pariisista arrondissementeittäin, siitäki on varmasti hyötyä, sitte ku pääsen kunnolla seikkaileen pariisiin. Huomenna muuten on seikkailu numero une, kun me Sereinan, Saran, Satun ja Heidin kanssa mennään tutustumaan pariisiin. Suunnitelmia ei pariisi-visiitille oikeestaan muuten oo ku, että me Sereinan kanssa lähetään täältä meiän kaupungista junalla kohti pariisia 14.03 ja kolmelta meidän pitäis olla eiffeltornilla tapaamassa muut tytöt! Huomisesta tulee varmasti mukava päivä, alors...

  à demain mes amis :)

  
    

 

kämppishämppis

Ensimmäinen, kokonainen päivä täällä mun uudessa kodissa on menny oikein hyvin. Musta tuntuu et mun oletetaan olevan paljon väsyneempi, mitä mä oikeesti oon, mut eipä se haittaa, tuleepahan useemmin tilaisuuksia ottaa nokoset jos mieli tekee :)

      Aamulla heräsin siinä puol kymmenen aikaan ja menin ylös lukemaan lehteä tai no en tiiä voiko sitä sanoo lukemiseksi jos selaa lehteä ja bongailee sanoja, jotka ehkä, mahdollisesti ymmärtää :P yritin mä kyllä sitte myöhemmin päivällä ihan oikeestikin lukea jotain.... mut se mitä luin tais olla joku lasten lehti, mut parempi seki ku ei mitään! Jonku aikaa myöhemmin syötiin sitte Marien kanssa aamiaista, joka mun osalta sisälsi muroja, jukurttia ja leipää, kun taas Marie söi suklaata, suklaa muroja ja leipää :D käyhän se niinki!

     Päivän aikana me ollaan pelattu lautapelejä, hengailtu, tutustuttu kaupunkiin ja syöty JB:n loihtimaa lounasta. Alkupalaksi oli kurkkua semmosessa vinegar-sinappi-öljy-pippuri-suola-marinaadissa, pääruuaksi currykanaa (jota mäki vähän maistoin!!!!), munakasta ja perunoita ja sitte syötiin tietty semmosta jotain raejuuston ja jukurtin välimailta olevaa "juustoa" lakkahillon kans. Kaikki oli tosi hyvää, varsinki toi kurkkujuttu. Lounaan jälkeen katottiin telkkaria. Se on nii outoa ku täällä kaikki sarjat on dupattu ranskaksi... varmasti aika iso syyllinen siihen et miks täällä kukaan ei puhu englantia.

    Tää seutu on tosi mukavan oloista. Paljon kapeita katuja, hienoja omakotitaloja ja mikä parasta, mä näin meidän reilun puolen tunnin turneen aikana ainakin 3 labradorinnoutajaa <3 ...ja sit monta suloista kissaa! Oon oppinu tänään monta uutta sanaaki. Musta on hauska ku aina jos en ymmärrä jotain vähän hankalempaa sanaa ni joku ettii sen mulle mun pikkusanakirjasta :) se on tosi hyvä, koska sitte ku mä nään sen sanan ni mä muistan sen paljo paremmin ku jos joku ois vaan sanonu sen mulle ääneen. Nii ja samalla tietty opin miten sanat kirjotetaan..

     Illalla sitte ku vanhemmat tuli kotiin ni  JB teki meille taas ruokaa muiden avustuksella. Ruoka oli taas, yllätysyllätys, tosi hyvää. Alkupalaks itsemarinoituja valkosipulipaprikoita ja patonkia, pääruokana oli kasviksia par cocotte minute ja pastaa missä oli jotain ihme lihaa, mut mulle oli oma lihaton versio :) Jälkkärikiksi sitte jukurttia ja hilloa. Ruuan jälkeen siivottiin lasten (lasten ja JB:n :D) kans keittiö ja sen jälkeen Valérie näytti mulle mm. miten pesukone ja ilmastointi toimii. Valérie myös neuvoi mua miten voi välttää (tai ainakin minimoida) silittämisen, ku mä tunnustin sille et mä en kauheena pidä siitä hommasta :P ...nii ja mikä parasta kuulin et täällä käy kahdesti viikossa siivooja <3 

    Nii ja arvatkaapa olinko taivaassa ku näin näiden ruokavaraston... siellä on oikeesti kaikkea, mitä ikinä vaan voi kuvitella. ja sitä kaikkea on PALJON! täällä ei todellakaan lopu ruoka kesken ihan heti... Oi  kumpa mä saisinki kokata joka päivä jotain ihania kasvisruokia!  Vaikka toisaalta on se ihan siistiä oppia tekeen jotain liharuokiakin. Vaikka pojat ei mitenkään kauheen ilahtuneita siitä ollutkaan et mä oon kasvissyöjä nii musta on tosi kiva ku perheen äiti huolehtii kovasti siitä et syönhän mä riittävän terveellisesti, Valérie onki ammatiltaa kardiologi et ehkä se on osasyy tohon terveysintoiluun :)

    Jottein elämä kuitenkaan täällä ois liian täydellistä ni sain eilen tavata mun kämppiksen, ihana monijalkainen hämähäkki(mies), joka oottaa mua joka kerta mun kylppärissä ku meen sinne. Mun sydän ei kuitenkaan salli häntä tapettavan.. aatelkaa nyt ku mies on saanu täällä rellestää kavereittensa kans koko kesän ja sit joku hullu suomesta muuttaa sen luo ja kosauttaa harjalla päähän.. ei se ois reilua! Nii eli eläköön kaikki tämän huoneen hämppikset et bonne nuit :)

  

 

   

Lopultaki perillä!

Huolimatta aikaisesta lennosta oulusta helsinkiin, melkeen viiden tunnin odottelusta helsinki-vantaan lentokentällä, pariisin lennolla kiljuneista lapsista ja valittavista keski-ikäisistä, mä oon vihdoin ja viimein perillä saint-leu la foretin kylässä tai kaupungissa... apua en ees tiedä mikä tää paikka on. noloa!  mut siis niin, lopultakin!

    Pariisin lentokentällä ootellessani mun ylipainoista laukkua, tutustuin tai no vaihdoin pikaisesti kuulumiset kolmen suomalaisen tytön kans, jotka oli kans alottamassa aupairin hommia täällä pariisissa. yks niistä tosin oli ollu jo viime kevään täällä ja aiko kai olla vielä puoli vuotta, mutta kaks muuta tyttöä oli ihan samassa liemessä ku minäki eli siis ihan uutena, uudessa maassa, yksin :) Oli hauska saada vähän vertaistukea heti lentokentällä, ja kerranki mä en ollu se, jonka laukku tulee viimesenä tai se, jonka laukku ei saavu paikalle ollenkaan :D Mun host-perheen äiti, Valérie ja perheen nuorin lapsi, Marie olivat mua vastassa, tosin ne tuli ehkä 10 minuuttia myöhässä, koska mä olin kai antanu niille väärän lennon numeron, hups. aina ei voi voittaa!

     Sitte ajettiin kotiin ( kuulostaa tosi oudolta sanoa tätä paikkaa kodiksi, mut sitä se tulee seuraavan vuoden mulle olemaan, joten parempi tottua ) ja täällä meitä oli vastassa perheen keskimmäiset lapset,  Christophe ja  Jean-Baptiste.  Vaihdoin vähän kuulumisia kaikkien kans, mut eniten juttelin perheen äidin ja Marien kanssa. Tähän ottaa aikansa tottua et koko ajan kysellään et Ca-va? onko kaikki hyvin, ootko väsyny yms. mut toisaalta se on ihan mukavaa, tuntuupahan ainakin siltä et mun olemisesta ollaan kiinostuneita C:

     Kun mä olin saanu mun tavarat purettua niin tän mun host-perheen, tuttava perheen äiti ja niiden uusi aupairi tuosta naapurista tuli käymään. Oli mukava tavata Sereina, koska me tullaan varmasti olemaan aika paljon tekemisissä, kun asutaan melkeen vierekkäisissä taloissa ja meidän "hoitolapset" on parhaita kavereita :) Pelottavaa oli vaan se miten hyvin Sereina puhu ranskaa... no mut kyllä mäki kohta puhun ainakin melkeen yhtä sujuvasti. Nii ja sain myös kuulla et tänne meiän kaupunkiin/kylään, mikä ikinä onkaan, ni tulee joku suomalainen tyttö sunnuntaina kans aupairiksi. Huippua!

      Illalla kun perheen isä, Pierre tuli kotiin ni juotiin mun tervetuliasmalja ja syötiin. Alkupalaksi syötiin erilaisia snacksejä ja pähkinöitä, pääruokana oli kalaa ja perunoita ja sitte jälkiruuaksi erilaisia juustoja ja jukurttia ja lakkahilloa.. oli hyvää! Perheen vanhin poika Pierre-Louis on jossain autoreissulla kai tätinsä kanssa, niin me ei olla vielä tavattu, mutta muuten kaikki perheenjäsenet on tosi mukavia. Ja mulla ei oo yhtään semmonen "en kuulu joukkoon" -fiilis, vaikka en koko ajan ihan ymmärräkkään mitä muut puhuu. Tästä se lähtee!

Bonne nuit à tous <3