matkakuume

Mulla on ihan kamala matkakuume! Mun täytyy päästä jonnekki lomalle mahdollisimman pian, oikeastaan heti. Okei pääsen suomeen ihan kohta ja se on kyllä erittäin odotettu loma, mutta sitte haluan jonnekki semmoselle oikeelle lomalle, suomeenhan mä meen "vaan" kotiin.  Oonki tänään katellu kaikkia mahollisia lentoja joka paikkaan ja musta tuntuu et voisin vaikka välittömästa varata jotku lennot.. siis en ymmärrä miks noi lennot on niin halpoja et mun pää menee ihan sekasi, esim. pääsisin 5kynpillä ainon luo sevillaan ja takasi, tai madridiin ja takasin, myöskään jenkkeihin ei maksa maltaita. Varmaan ainut paikka mihin lennot maksaa miljoonan on sydney!!! En ala, voisin niin hyvin ottaa pienen surffausloman henkan luokse tossa kevään korvilla.  Vaikka ei mulla kyllä taida olla ees lomaa, mutta aina saa haaveilla!

       Pitkien yöunien lisäksi tänään oon lähinna dataillu ja sitte imuroin vähäsen. Edes ruokaa mun ei tarvinnu laittaa ku syötin noille jotain viikonlopun adventti dinneriltä jäänyttä lihapataa. Helppoa! Ruoan jälkeen hain sit Marien muskarista ja suuntasin sen jälkeen Rauskun kanssa salille. Nyt on sitte koeajettu ranskalainen spinning, oliha se rankkaa! Mut olinki kerenny unohtaa kuinka ihanaa se on :) Tunnin tai no 45 minuuttisen jälkeen venyteltiin vähä ja käveltiin sitte takas kotiin. Suomalaiset ulkoiliasumme ja punaiset naamamme teki vaikutuksen myös roskakuskiin <3 ihanaa! 

       Täytyy vissiin uskoa että talvi on oikeesti laskeutunu myös tänne ranskaan nytten ja se tarkottaa sitä et täällä talossa on aika kylmä... mun huoneessa on onneks suht lämmin, muuten paitsi kylppärissä. En jostain syystä saa kylppärin patteria päälle, joten siellä on jäätävää. Tää perhe varmaan luulee säästävänsä siinä et mun kylppärin patteri ei oo päällä (=säästää kallista sähköä) mutta voin luvata että se määrä lämmintä vettä, jonka kulutan syystä, että kylpyhuoneessa on niin kylmä ni varmasti tasoittaa tilanteen eikä kukaan jää voitolle :D Mietin yks päivä et voikohan täältä loppua lämmin vesi, mutta tulin siihen  tulokseen et jos se ois loppuakseen ni se ois jo loppunu... eli no hätä!

4 päivää perjantaihin. ei paha!

Maanantaiseen tapaan raahauduin kouluun, mutta onneks ollaan Rebekan kans tajuttu et keretään myös 8.12 junalla ajoissa opiskeleen ni voin hyvästikin nukkua 25 yli seiskaan :)) Tosin esim tänä aamuna oisin mielelläni nauttinut kaikessa hiljaisuudessa, rauhassa aamupalaa; ruisleipää ja lämmintä kaakaota ja katellu ulos, ku oli niin ihanan lumista :) Nii mutta koska olin pyhittänyt jokaisen mahdollisen minuutin nukkumiselle, ni en sitte pahemmin aamupalasta nauttia kerenny, lähinnä kiskoin kaiken naamariin niin nopeaa ku se on vaan suinki mahdollista...! Koulussa oli mukavaa ja opinki ehkä jotain, koska oon päättäny et nyt alan todenteolla laajentaan mun sanavarastoa... eli siis käytännössä se tarkotti et kysyin opettajalta, joka ikisen sanan, jota en ymmärtäny. Ei niitä kuitenkaan loppujen lopuksi ihan hullunu ollu, tai siis et ei mun tarvinnu koko ajan olla äänessä :) ...nii ja siinä oppii hyvin kaikkia synonyymejä sanoille ku opettaja ei suinkaan anna sanoille suomen kielistä vastinetta (eikä ees englannin..) vaan sanan selitys tulee ranskaksi. Ja koulun jälkeen istuin vielä reippaana reilun tunnin starbucksissa tehden läksyjä ja sanalistoja itelleni! 

Ennen kotiin  paluuta kuitenki sitte shoppailin vähä Rebekkan kans, ettei liian tunnolliseksi menis ja metsästin talvikenkiä, mutta halvimmat jotka löysin makso yli satasen, joten villasukkatennariyhistelmä saa luvan vielä kelvata. Kotona skypetin maman, iskän ja pupen kans <3 Veriletuilla ei suinkaan ollu vaikutusta siihen kuinka lähellä kameraa puppe oli.... eiei. Tänään valmistin ruoaksi  purjosalaattia, jauhelihakastiketta suomalaiseen tapaan ja pastaa. Itelle tein kesäkurpitsa-sipuli-tomaattikastiketta :) hyvvää oli! Olin myös päättäny et meen jumppaan tänään ja elättelin toiveita et Rauskuki kerkeis, mutta ku kuulin et mun pitäs raahautua sinne yksin ni jotenki mun innostus laantu... kappas! ehkä sitte huomenna. Nii ja koska kuvittelin et meen sinne jumppaan ni söin tosi vähän, etti maha ois ihan täynnä ja nyt mulla on jo ihan kauhee nälkä vaikka ruokailustahan nyt ei vielä kovin kauaa ole... Käytiin kuitenki tuolla hullussa (-5) pakkasessa kävelyllä  kalakaverini kans.. eikä kyllä ees palellu, camperit ja villasukat on yllättävän mukava ratkaisu sekä myös poolopaita, huppari, anorakki + 2 kaulahuvia  ja kalsarikollari yhistelmä lämmitti ihan sopivasti... mitä mä jollain talvivaatteilla tekisin!? Päivällä lumi oli semmosta ällöttävää märkää, mutta nyt iltamyöhällä se oli muuttunu puuterilumeksi, josta hädin tuskin sai pyöriteltyä palloja. Täällä siis oikeesti on ihan pakkasta, ei mitään nollailua :) Tykkään!

     

kolme (3) viikkoa.... ei voi ymmärtää!!

Ompa jotenki tosi mukava fiilis viettää sunnuntaita ilman että ois kuoleman väsynyt ja haudasta nousseen näköinen, kamala nälkä (ja huono olo..) Huolimatta siitä että eilen menin ajoissa nukkumaan ni heräsin silti vasta puoli 12, enkä ois varmaan heränny niinkään aikasin, mutta olin sopinu et mennään shoppaileen Rauskun kans ni ei auttanu muu ku nousta! 12 jälkeen hypättiin (mun ;) ) auton kyytiin ja suunnattiin naapurikaupungin Auchaniin, jossa sitte tuhlailtiinki pari tuntia ja ihan mukavasti rahaa... No ompahan osa joululahjoista nyt hankittuna :) 

      Illalla suunnattiin Pariisiin suorittamaan salaista tehtävää. Oli sovittu että saavumme eräälle hotellille puoli 8, laukun kanssa ja saamme tilalle toisen, suuremman laukun. Toinen osapuoli ei kuitenkaan saapunut paikalle sovittuun aikaan ja jouduimme odottelemaan tunnin ennen ku saatiin laukut vaihdettua.  Nii siis Rausku sai talvivaatteita.... mäki tahooon!!  Käytiin vielä laukunvaihtobisneksen jälkeen syömässä Rebekan ja Rauskun kans yhessä italialaisessa ravintolassa, jossa oli erittäin hyvää ruokaa :P  ja sitte juostiin ison matkalaukun kanssa täysillä junaan, eikä ees myöhästytty! Hyvä me :)

      Kotimatkalla luettiin lauantain iltasanomia, minkä salaperäinen laukunvaihtomies toi mukanaan. Täytyy kyllä sanoa ettei mitään pikkujoulujen pikkupossua tai "jätetäänkö välistä, jätetään välistä" -dialogia kiinnostavampaa siitä lehdestä löytyny. Tosin pariisin 0 astetta tuntuu luxukselta ku kauhisteltiin jyväskylän 19 ja oulun 15 astetta... tänne oli kuitenki huomiseks luvattu auringonpaistetta ja plus kahta :) Nyt on hyvä aika kömpiä lämpimän peiton alle ni ehtii tarpeeksi nukkua ennen kouluun lähtöä.   

  

p.s Iskä ku tuut hakemaan mua kolmen (3) viikon päästä  tähän aikaan lentokentältä haluan, että auto on lentokentän oven eessä (mieluiten peruutettuna lentokentän aulaan), lämmitykset täysillä ja et puppe on mukana ja saa äitiki olla ;) ! 

joulufiilistelyä

Omaksiki ihmeteyksekseni en oo lähteny juhlimaan, vaikka on lauantai, vaan istun kotona ja dataan takkatulen vieressä ja sulattelen mun syväjäätyneitä varpaita viltin mutkassa. Täydellistä! Huolimatta kylmästä ilmasta ni oon kyllä tänään viettäny mukavan päivän, mukavien ihmisten(?) kans. 

      Käytiin Rauskun, Lauran ja Anniinan kans ruotsalaisella kirkolla joulumarkkinoilla, mistä ostinki turkinpippureita ja gott & blandat pussin. mmmm! nii ja hostperheelle myös puolukkahilloa, hovmästarssåssia ja savuporoa. Juotiin myös glögiä, jonka todettiin olevan tyyliin pelkkää lämmitettyä viiniä. Ei se ihan suomalaisen glögin veroista ollu, mutta meni paremman puutteessa :) saksalainen kaverini väitti sen olevan liian vahvaa iltapäivällä juotavaksi, mut meihin suomalaisiin se uppos ihan hyvin, kellon ajasta riippumatta ( ja ihan vaan MPKlaisille tiedoksi että kirjoitin eka kahdesti et riippuMATTI :DD) Käytiin myös Champs-Elyseen joulumarkkinoilla ja ranskan isoimman maailmanpyörän kyydissä. Olihan sieltä ihan komiat maisemat, mutta voin kertoa, että oli kylymä!!! Syötiin myös liikaa churroja... ja tultiin kotiin jo 9 jälkeen, kilttiä!  Ei kyllä kaikista joulutilbehööreistä ja -valoista huolimatta oo yhtään vielä joulufiilis.... Kuvia joulumarkkinoilta ja tältä päivältä mulla ei ole, mutta muut tytöt otti kyllä kuvia, että esimerkiksi ystäväni Rauskun (jota myös siskokseni tänään luultiin) blogista saattaa myöhemmin löytyä kuvamateriaalia :)) Ihanaa mennä ajoissa nukkumaan... makeita unia!

        
     

kestohymy

Tänään on taas ollu semmonen fiilis, että voisin vaan hymyillä tosi leveesti koko ajan ja jatkuvasti, ja niin oonki kyllä tehny. On hassua ku voi olla vaan kauheen ilonen ilman, että mitään kovin ihmeellistä on tapahtunu. Riittää et on vaan kaikkeen tyytyväinen!  Miten mukavaa elämä onkaan just nyt. ...nii ja sen lisäks että mulla on täällä tosi ihania eläinystäviä ja muutamia muita ni ootan kyllä jo aika paljo Suomi-lomaa. Tajusin nimittäin tossa äsken et siihen on enää kolme viikkoa. Mahtavaa! Ja se jos joku saa mut vielä paremmalle tuulelle C:

        Tänään katoin aamulla netistä et tänään on eka "jour EJP" eli siis päivä jollain sähkö on tosi kallista. Täällä siis sähkö on kalliimpaa sillonko on tosi kylmää. Onneks kuitenki joita päiviä ei ikinä ole viikonloppuisin, joten sillon voi huoletta pestä pyykkiä (=hostäiti pesee lasten pyykit, en minä) ja käyttää muitakin kodinkoneita. Helppoa! Öisin sähkö on normaalihintaista, et pyykkiä voi toki viikollaki kyllä pestä jos ajastaa koneet käynnistymään yöllä muistaakseni 00.30-7.00 aikana.

       Aamupäivä hurahti Sydneyssä, siivoten ja laiskotellen :) Siivooja ei taaskaan päässy, joten autoin sitte hostäitiä siivouksessa... ihme ja kumma en siltikään ollu huonolla tuulella :) Ja omaa huonetta ja kylppäriä siivotessani jopa mietin että siivoominenhan on ihan hauskaa. Outoa. Tykkään siivoamisesta, mutten osaa pitää yllä järjestystä! ...nii kunhan ei tartte liikaa siivota eikä liian usein. Söin myös lounasta Valérien kans. Joskus kolmen maissa lähdin sitte käymään Rauskun kanssa Auchanissa shoppailemassa vähä mehua, soijamaitoa ja valitettavasti myös herkkuja.... ei ois pitäny sortua! Mentiin toki autolla, koska oli niin kylmä, maaki oli aamulla ihan jäässä ja näin ekan lumihiutaleen!!

       Päivälliseks laitoin salaattia, lohta, herigo vertsejä ja pastaa. Hyvin uppos, vaikka oliki vähä sekalainen yhdistelmä. Ruoan jälkeen vein Alexisn miekkaileen ja illemmalla katottiin meillä A fish named Wanda -leffa. Oli aika tosi hyvä just sopiva lopetus tälle melkeen loppuun asti hyväntuuliselle päivälle :) nii ja iltasaduksi kävin vielä syotteellä mutkan.

trois mois

torstaina 25. 11, siitä on kulunu tasan 3 kuukautta ku saavuin tänne. Hullua!

Torstaiaamu sujui rattoisasti koulussa.. ja ahkeran opiskelun jälkeen käytiin eläinystävieni kanssa vaihtaa mun hostisän viallinen paita uuteen, saint-michelillä. Kaikkien suureksi yllätykseksi me myös syötiin "vähä" lounasta :)  Kolmen jälkeisellä junalla köröteltiin sit kotiin tekemään töitä.. Kotona Marie ja sen kaveri päätti tehä tulen takkaan, ja mun vastusteluista huolimatta ne ei suostunu luopumaan aikeistaan! Menin sitte ite keittiön pakoon häkämyrkytystä ja jätin lapset olohuoneeseen, hyvä aupair! Ihme ja kumma, koko talo ei kuitenkaan palanu vaikka kaks 11-vuotiasta väsäs tulta varmaan 45 minuttiia...

       Aamulla puoliunessa olin vahingossa ottanu sulamaan jotain saakelin barbecuemakkaroita, jotka ois kuulemma pitäny paistaa semmosella grilliteflonihme-jutulla... Päätin kuitenki paistaa ne pannulla ja katsoa mitä siitä seuraa. Ilokseni (tai jos nyt siitä et makkarat onnistu, ni voi olla iloinen ...) huomasin, et makkarat ei epäonnistunu (: alkupalaks syötiin salaattia ja makkaroiden lisukkeena oli cuscusia ja kesäkurpitsaa. Jälkiruoaksi syötiin omenapiirakkaa, jonka olin päivällä tyttöjen leikkiessä tulessa, tehny. Jälkiruoka sai paljon kehuja ja olin aika tyytyväinen, koska reseptin olin keksiny ihan ite :D 

        Päivällisen ahmittuani suuntasin Rauskun kans salille. oli tarkotus mennä steppiin, mut tultiin sen verta myöhässä ettei enää viititty kesken sinne mennä... vaikka ranskalaiseen tapaan sinne meni kyllä vielä joku "matti-myöhäinen" noin vartti tunnin alkamisen jälkeen. Se on niin outoa, ku täällä porukka saapuu joka paikkaan sillon ku itelle parhaite sopii ja lähtee ku huvittaa. Suomessa on kyllä vähä eri meininki. Urheiltiin sitte keskenämme, ja olihan se ihan melkeen aika tehokastakin, ainaki hiki tuli. Lopuks vielä tehtiin jotain lihaskuntoliikkeitä... Saadaan siellä salilla aina paljon outoja katseita ku nauretaan varmaan jotenki äänekkäästi, ainakaa kellekkään ei jää epäselväksi ketkä on ne suomalaiset. Saatiin myös kutsu jonnekki lauantain tanssi-iltamiin, mut taidetaan jättää kyllä välistä... 

        Kotimatkalla ihailtiin (tai kauhisteltiin) autojen jäässä olevia ikkunoita. APUA! Talvi on oikeesti laskeutunu Pariisiinki... eikä mulla yhäkään oo talvikenkiä! no tennarit ja villasukat saa ajaa niiden asemaa ainakin toistaiseksi. Todennäkösesti jouluun asti :P Kotona en voinu ees datailla ennen nukkumaan menoa, koska olin jo käyny suihkussa ja vaihtanu yöpaidan, ku huomasin et koneen piuha oli jääny yläkertaan, sinne huoneeseen, missä hostvanhempien illallisvieraat hengaili... menin siis kiltisti nukkumaan ja vieläpä melko ajoissa :)

      

pakastajapeve

Tänään en oo paljo ehtiny lusmuilla. Normikotitöitten ja lounaan (jota mun ei onneks tarvinnu tänään tehdä, ku alkuviikkosta moussangnea oli jälellä) jälkeen, hostmama tuli kotiin kaupasta mukanaan n. 30 kiloa kalaa, pari kiloa makkaraa/nakkeja, 5 kiloa juustoraastetta, liikaa lardonia, hulluna voita yms. Ja tässä siis vaan kaikki se mikä piti saada tungettua jo ennestään täyteen pakkaseen...Muutaki kuivatavaraa kaikkea suklaasta herigovertseihin, oli ihan kiitettävästi. Vietettiinki sitte semmoset mukavat puoltoistatuntia pilkkoen, pussittaen ja pakastaen fisuja ja kaikkea muuta edellä mainittua. Mikäs sen mukavampaa.. Tyhjensin myös näitten jättimäisen arkkupakastimen latoen kaiken sen sisällön lattialle ja sitte laitoin kaikki takaisin, ja vain ja ainoastaan huomatakseni, etten siltikään onnistunu järjestämään sinne kauheena lisä tilaa! Loppujen lopuks sain kuitenki kaiken sullottua pakasteisiin, HUH!

      Pakastusrulianssin jälkeen käytiin reilu tunti hölkkäämässä, oli oikein piristävää. Ilmaki oli tosi nätti, aurinko paisto eikä ollu ees jäätävän kylmää! Melkeenpä heti ku tultiin kotiin ni aloinki jo laittaa päivällistä. Tänään tarjoilin salaattia, lihapullia, hunajaista peruna-porkkana-paprika-sipuli-uunipaistosta ja kastiketta. Perunakasvissörsseli oli taivaallisen hyvää, oisin voinu syödä yksin koko vuoallisen...  Aikasemmin päivällä olin jossain villityksessä luvannu Rauskulle lähtä sen kans vielä illalla salille, mutta valitettavasti en millään kerenny ku oli kasa läksyjä tekemättä.. tai no rehellisiä jos ollaan ni se sama kasa on vieläki tekemättä. Eväänikäänhän en oo minkään eteen liikauttanu.. ja vaikka yritän kovasti lopettaa, ni silti joku mystinen ääni päässäni keksii koko ajan tekosyitä, ettei mun vieläkään tarvis kirjottaa tota postiesitelmää... Ei kiinnosta! :D 

      Nyt on kuitenki pakko siirtyä läksyjen pariin ja nukkumaan ku huomenna on kerta kouluaki.... normi kurssi on ihan mukava, mutta se saakelin civilisatiokurssi on takapuolesta! Jos se jatkuu joulun jälkeen samanlaisena ni mä en kyllä siellä käy ja vaadin rahani takasi, saakeli! Onneks kuitenki se taviskurssi on kiva ja opettajaki ihan jees, tosin voishan se ehkä vähän vaativampi olla, mutta niinku ranskikset sanos ni: ca va. Nyt päästän Elmon nukkumaan. Öitä!

Mun täytyy kävellä näin

Vapaaehtoisesti heräsin jo kasilta, että kerkeisin tehä kotityöt ennen ku lähen pariisiin. Ehinki imuroida kaikkien lasten huoneet lukuun ottamatta PLn huonetta, ku se siellä ahersi koulujuttujen kans ni en viittiny mennä häiritteen. Pyykkiäki laitoin peseytymään koneellisen just ennen ku lähin asemalle. Otin kymmenen junan Rauskun kans, mä jatkoin gare du nordilta shoppaileen Mäyrän kaa ja Rausku meni kouluun (:

       Käytiin muutamassa kaupassa Hallesilla ja sitte suunnattiin Maraisiin falafelit mielessä... mistä se johtuu et aina ku ollaan Mäyrän kans kaupungilla ni me löydetään itsemme syömästä vähintään kahden tunnin sisään..? Falafelit oli super hyviä, mutta tulin ehkä vähä liian täyteen. Syötiin samassa pöydässä kahen englantilaisen tytön kanssa, koska paikka oli tosi täynnä, ja mietittiin kuinka onnekaita me ollaan ku puhutaan äidinkielenä jotain kieltä, mitä lähestulkoon kukaan ei ymmärrä :)  Tosin vastapainoksi sitte kotimatkalla junassa pohdittiin Rauskun kaa et oishan se siistiä jos ois äidinkielenä, joku kieli (tai kaksiki kieltä) jota vois käyttää useammissa maissa ympäri maailmaa, esim. enkku tai ranska... Mut sikshän me ollaan nyt täällä et opittas jotaki muutaki kieltä ku ympärimaailmaa-ymmärrettyä suomea :D Maraisissa käytiin myös parissa vintage- ja krääsäkaupassa. Mitään en ostanu!

      Kotona imuroin sitte vielä vähän ja laitoin toisen koneellisen pyykkiä pesuun. Sitte leivottiin kookossuklaapalleroita... tavallaanhan en ois niitä saanu syödä, mutta enhän mä niitä ollu ite ostanu. Mun ja rauskun lakon säännöt siis sanoo, että viikolla ei saa itse ostaa herkkuja... ei kovin hyvät säännöt tosin, ku ranskalaisen kodin perusherkkuvarustukseen kuuluu vähintään suklaata. No ei pidä olla liian ankara, ollaanhan me sentään ranskassa. Ja toi on just se ajattelutapa, joka ei oikeen toimi jos ei halua painaa elefantin verran. Tein sitte kuitenki ruoaksi terveellistä salaattia, sipulipaprikakanaa ja riisiä. Hostisä tuli tänään harvinaisen aikasin töistä ja oonki saanu nauttia kitaran soitosta ja laulusta puoli 6 lähtien.

              Syönnin jälkeen käytiin kävelyllä Rauskun kans, pikkusen sato, mut eihän me sokerista onneks olla. Olin varustautunu kylmään säähän kalsareilla ja villapaidalla... ja ilokseni saatoin todeta, että kalsarit, ainaki jo itessään aika paksujen kollareiden alla, oli vähän liikaa, ainaki jos kävelee ylämäkikatuja ylös alas :) Reipasta! Pimiällä on aika komeat maisemat tuolta ylhäältä, käytiinki ihailemassa eiffeliä ja ihmeteltiin miten se näyttää niin isolta tänne asti. Näistä kävelylenkeistä pitää ottaa tapa, koska joka ilta ei kuitenkaan jaksa lähtä jumppaan, ni on ihan piristävää tehä jotain muuta ku vaan datata kotona. ...nii ja onhan se ihan terveellistäki.

     

normipäivä

Aamulla väsytti. Ketäpä nyt ei maanantai aamuna väsyttäs.. Lähin kuitenki reippaana kouluun pariks tunniks, jonka jälkeen käytiin Rebekkan kans vähä kiertelee kauppoja, tarkotuksena meiän oli mennä Hallesille, siis yhteen kauppakeskukseen, mutta otettiin RER vahingossa väärään suuntaan ja päädyttiin Defenselle, mikäs siinä, siellä on vielä paljon enempi kauppoja.. Ostin ensimmäisen joululahjan. Hyvä minä, nii ja myös uuden lompakon ku pari viikkoa ovat nuo rahat hengaillu laukun sivutaskussa ja millon missäki. En saanu sitä lompakko minkä oisin halunnu, koska se makso 70 e, eihän mulla ois enää sitte ollu rahaa, mitä laitata sinne lompakkoon, tyydyin siis vaan kympin maksavaan, kuitenki ihan kivaan, halpisvaihtoehtoon. 

       Mulla on pienimuotoinen ongelma, koska tänne on luvattu pakkasta loppuviikoks ja lumisadetta ja sinänsä kaikke kivaa, mutta en tosiaan omista talvikenkiä. Tai siis mulla ei oo niitä täällä mukana. Ja mun varpaita on palellu viimeset pari viikkoa koko ajan vaikka täällä on ollu kuitenki ihan reilusti plussan puolella. Huomenna täytyy siis lähtä joulu-/kenkäshoppailulle!! Toivottakaa onnea, että löydän jotku muut kivat kengät ku ne camperit, joita oon jo pariin otteeseen käyny kuolaamassa. Ja mielellään jotku vähä halvemmat...  mutta siis talvikengät mun on joka tapauksessa saatava, muuten mun varpaat jäätyy ja tippuu pois. Oispa pampakset mukana <3

       Marie tuli koulusta joskus puoli 5 maissa ja sitten se esitteli mulle eilen shoppailemansa vaatteet, oliko tyttö ees vähän innoissaan ku oli saanu uudet converset, pari tunikaa Zarasta, shortsit, korkkarit ja kaulahuivin. No sen että se ehti just ja just esitellä mulle ne vaatteet ni se jo lähtiki huitelee jonnekki kaverinsa kanssa. Helppoa tää aupairina oleminen.  Töiden teon alotin kuudelta imuroimalla yhden huoneen, ja laitoin sitte seiskaksi ruoan. Kalaa, kermavoiläskikastiketta ja perunoita. Hyvvää oli, vaikka en paljo syönykkään ku lähettiin sitte jo kasilta body poweriin Rauskun ja Rebekkan kans. Hyvä jumppa oli ja nyt käsiin sattuu! Ja tänään en aikuisten OIKEESTI jumitu tähän koneelle enemmäksi aikaa, vaan meen nukkumaan. Huomenna elämäni eläimen kans shoppaileen <3 kauniita unia!

aina maistuu mehukatti, se on ihan MATTI, mehukatti!

"Aina ku mä hyppään ja pääsen siihen hyppyrin nokalle, niin mulle tulee
sellanen bon voyage -tunne, siis että mä oon kokenu tän joskus
aikasemminkin " -Matti Nykänen

Mateissa vaan on sitä jotain, <3 mulla on ikävä kaikkia MPK sekoiluja,  varsinki Retun metsästystä!  millonkohan seuraavan kerran kaikki MPKlaiset sattus samalle planeetalle, mantereelle,  maahan ja kaupunkiin yhtä aikaa?

Lauantai-aamu ja vähän päivästäki meni nukkumiseen. Ja emmä oikeestaan päivälläkään mitään järkevää tehny, katoin The notebook leffan, joka kieltämättä oli aika hyvä ja söin myös vähän suklaata... Illemmalla sitte suuntasin Pariisiin Mäyrän, Roosan, Anniinan ja Lauran kanssa. Ilta ei menny ihan suunnitelmien mukaan, mutta hauskaa oli. Yllätykseksemme sitte aamulla ku oltiin ottamassa junaa kotiin ni asemalla oli paljo punatakkisia opastajamiehiä, jotka kerto et asemalla on jotain raideremonttia ja et meidän täytyy ottaa bussi. Hetki siinä sitte pohdittiin että mitenköhän se bussi voi lähtee junaraiteilta ennen ku päädyttiin kysymään toisilta opastajilta uusia neivoja. Loppujen lopuks meidän piti sitte ottaa eka RER sitte bussi ja lopuks vielä pari pysäkin väliä normijunalla. Kotimatka kesti sitte taas melkeen 2h, miten mukavaa. Oltiin siis kotona joskus vähä ennen puolta 9, meillä ei onneks ollu ketään hereillä, koska hostisä oli jo lähteny jonnekki. 

          Makoisien reilun 7 tunnin "yö"unien jälkeen oon vaan datannu. Nii ja söin mä tolla puoli kuuden aikaan myös herkullisen aamupalan. Oon niin mielissään ku oon tajunnu et nuo yhet "murot" on kaurahiutaleita. Soijamaitoa ja hiutaleita ku laittaa mikroon ja lisää sitte vähä jukurttia ja sokeria ni voila, superpuuro on valmista. Söin myös vähän faissellea aamupalan jälkiruuaksi. Oisin kyllä pelkän lorvimisen sijaa voinu mennä käymään Pariisissa jumittamassa, mutta koska tänä viikonloppuna tehdään sitä saakelin raideremonttia, ni pelkkiin matkoihinki menis jo 2 tuntia, joten päätin jäädä kotiin laiskottelemaan. Ihme kyllä mulla on aika pirteä olo tällä hetkellä, johtuu ehkä et oon viimeset melkeen 12 tuntia makoillu tässä sängyllä nukkuen ja dataillen... Alko kuitenki vähä selkää kolottaan pelkkä makoilu ni piti lähtä käymään gourmee illallisella tavernyn pizzeriassa Rauskun kans, tai no haettiin pizzat kotiin ja syötiin ne mun huoneessa sivistyneesti, sängyllä, suoraan paketista, ja harjoitettiin käsi-suu koordinaattia ja hengiteltiin.

       Vaikka kauheena en tänä viikonloppuna mitään ihmeitä tehnykkään ni on kyllä ollu silti mukavaa. Hyvin laiskotellun viikonlopun jälkeen jaksaa taas olla ahkera aupair koko ens viikon... Täällä on taas vaihteeks satanu ihan tosi paljon koko viikonlopun, ärsyttävää. Tänä aamuna ku tulin kotiin ni mun pienet kangasballeriinat oli ihan litimärät, ja meidän lattiaan jäi pienet jalan jäljet merkiksi et olin tullu kotiin... Pitäähän sitä jotenki hostparheellekki ilmottaa et on saapunut yön riennoista hengissä kotiin. Toivon syvästi että jouluna Oulussa on paljon lunta ja sopivasti pakkasta :) ...jouluunkaan ei oo enää ku kuukausi ja pari päivää. Tooosi outoa, ei täällä vielä tunnu yhtään joululta. ja en usko et alkaakaan tuntumaan jos (ja kun) ei oo lunta. Onneks suomessa toivottavasti on!!

Ca me fait une belle jambe

Tässä aamussa oli kaikki katastrofin ainekset. Heräsin jo kahdekan maissa ihan vaan sen takia, että näkisin hostäitiä, ku en ollu jutellu sen kans sitte keskiviikko päivän ja aattelin etten välttämättä nää sitä myöskään illalla.. Olin ollu ehkä minuutin tai kaks hereillä ku kipusin puoliunessa keittiöön. Hyvä että Valérie kerkes huomenta sanoa, ku se jo alko voivottelemaan, kuinka siivoja ei tänään pääse tulemaan. Mumisin vaan jotain, ku tiesin jo valmiiksi mikä on seuraava repliikki.. "voisitko sä millään vähä imuroida pikkusen sitä ja tätä ja tuota ja blaaaaaah" Voin kertoa että tulin erittäin huonolle tuulelle, en pelkästään sen takia että joutusin imuroimaan, ei se sinänsä mikään ongelma ole, mutta mä nyt en satu mitenkään kauheena ilahtumaan jos mulle aletaan heti aamusta puhumaan kotitöistä  varsinkaan jos niitä tulee normaalia enemmän. Mumisin taas vastaukseksi jotain eikä varmaan hostäidillekkään jääny ihan kauheen epäselväksi, että en ilahtunu uutisesta. Mun mielestä on aika hauskaa näyttää, et on vähä huonolla tuulella, on ärsyttävää jos ihmiset joiden kans asut. luulee, että hymyilet vaa aina eikä mikään saa iloista aupairia kiukkuiseksi.. Tää tais tosin olla eka kerta ku mua ärsytti niin paljo että oisin voinu sanoa muutaman valitun sanan..  Mua pyydettiin myös järjestelemään vähä ton nuorimman pojan vaatekaappia, ja se jos joku mua vielä ärsytti enemmän. on se saakeli kumma jos melkeen 15 vuotias poika ei osaa ite mitään tehä.

        Jotta koko päivä ei menis pilalle parin tyhmän extra-kotityön takia, päätin mennä takasi nukkumaan heti ku pahis hostäiti lähti töihin. Nukuinki sitte yhteen asti ja nousin oikealla jalalla väärän sijaan, paljon paljon vähemmän ärsyyntyneenä. Päätin kyllä, että jos siivooja ei ens viikollakaan tuu ni sanon etten ala tekemään sen töitä ihan vaan kiltteyttäni. Datailin  sitte melkeen koko iltapäivän! Joskus 4 maissa aloin sitte tehdä kotihommia, ja alakerran imuroimiseen uhrasin 15 min, että ehkä vähän turhaa, että ärsyynnyin niin paljo jostain noin pikkujutusta. Mutta minkäs sitä itselleen voi, jos ärsyttää ni no can do! Kävin kaupassa pikaisesti ja samalla reissulla puistossa moikkaan Rauskua. Illalliseks tein tänään moussangnea (=moussaka+lasagne) jota hostäiti taas ylisti maasta taivaisiin. Siis uskon kyllä joo että monet mun tekemät ruoat on hyviä, miks mä pahoja tekisin ;D , mut välillä mietin et mitäköhän näitten aikasemmat aupairit on sitte näille kokkaillu ku mun tekemiä ihan perusruokiaki ylistetään hullun lailla... Moussagne on kuulemma mun bravuuri (tai pravuuri, kumpi lie) vaikka tänäänki oli vähä kiire sitä tehdessä ja skippasin muutamat vaiheet ja raaka-aineet. Jätin mm. valkosipulin pois, laitoin vain yhden sipulin ku en jaksanu kuoria toista, en jaksanu myöskään hakea alhaalta lisää muskottipähkinää, joten sitäkään ei ruoassa ollut, poltin juustokastikettaki vähä pohjaan ku puhuin puhelimessa, en kuorinut munakoisoja jne. Eli siis vähän vähemmälläkin vaivalla voi tehdä ruokailijat tyytyväisiksi :D

          Illan kuitenki kruunas se, että mun ei tarvinnu viedä poikia miekkailuun, ku Alexis oli kipee ja Christophe pääsi jonku muun kyydillä. Syönnin jälkeen meninki sitte irtokarkkien ja hedelmien kans 407 askeleen päähän, eli Rauskulle :) syötiin alkupalaks karkkeja, pääruoaksi hedelmäsalaattia kermavaahdolla ja jälkiruoaksi karkkeja. Nam etten sanoisi! Siinä sitte sivusilmällä katottiin leffaaki, se mikä syömimiseltämme kerettiin. The truman show oli tosi hyvä, ja mukavan erillainen. Kotiuduin joskus puolen yön maissa ja kappas vain eksyin vielä tänne internetin ihmeelliseen maailmaan. Huomenna voi onneks vaan nukkua niin pitkään ku haluaa, joten no hätä!

          
      

houkutus

Keskiviikkoilta meni mukavasti ruoan ja juoman merkeissä aina viimeisen junan lähtöön asti. Olin kyllä viittä vaille etten lähteny Jerpan ja Mäyrän mukaan semmoselle klubille johon ne oli menossa.. ehkä kaduin jälkeenpäin hiukan, mutta toisaalta 5 tunnin yöunet tuntui luxukselta tyttöjen reilun tunnin "yö"uniin verrattuna... Loppujenlopuksi oon ehkä ihan tyytyväinen että en jääny koko yöksi Pariisiin vaikka hauskaa ois varmasti ollu. 

       Tänä aamuna sitte menin normaalisti kouluun ja oli taas niin mukavaa ku meitä oli tosi vähä. Ja kuulin aivan loisto uutisen, että yks meiän ryhmäläinen palaa rakkaaseen kotimaahansa jouluna, eikä tuu enää takasin. Saattaa meidänki ryhmässä laskeutua rauha maanpäälle.... Skippasin civilisation-kurssin, koska se on niin turha ja oon ollu siellä joka kerta tähän mennessä, ni olin oikeastaan oikeutettukki olemaan sieltä kerran pois. Me siis aina vaan sen parin tunnin ajan istutaan siellä tekemättä mitään... ku tarkotus ois valmistella installaatioita. Mutta suurimmaksi osaksi kirjotustyöt yms pitäis tehä kotona. Nii eli paljo parempi vaihtoehto oli istua starbucksissa aamukahvilla Rauskun kans ja sitte kierrellä kattomassa pari kauppaa ja lafayetten naurettavat "joulu"ikkunat. Täytyy kyllä sanoa et olin pettyny. Ei siellä ollu ees yhtään tonttua ): 

       Tapasin myös jEven ja Mäyränki pikaisesti ennen ku otin junan kotiin. Kotona hengailin ja laitoin ruokaa. Söimme purjosalaattia, kanaa intialaisessa kastikkeessa ja riisiä. Kastike sai ylistyksiä ja taas sain kuulla kuinka hyvä oon laittaa ruokaa :D ...lapsoset ei tainnu hoksata et se oli valmiskastiketta suoraan purkista, toki paistoin ne kanat ihan itse!! ...ja heti ku oltiin syöty ja olin siivonnu keittiön ni lähin takas Pariisiin. Käytiin istuskelemassa yksillä Jerpan vikan pariisi-illan kunniaksi :) Ja mulla oli vielä sairaan hyvä tuuri, ku ehin vikaan, suoraan meille tulevaan junaanki, vaikka tulin asemalle pari minuuttia ilmotetun lähtöajan jälkee.. Vika junaki oli siis 10 minuuttia myöhässä. Oli mukavaa, koska jos pitää vaihtaa junaa Ermontissa, ni vaihtoaikaa on vaan 2 min, siinä ajassa ei oo paljo varaa kokeilla väärää raietta.. ja jos missaa junan ni joutuu hengaileen pelottavalla asemalla pimeässä, kylmässä ja sateessa. Ei kiva! Olin kuitenki tänään onnellisesti kotona jo ennen 12.

        Tänää on ollu kyllä mukava ja menevä päivä. Tein tosin suuren vihreen ku eksyin Camperin kauppaan... tottakaihan mä sit löysin ihanat kengät, jotka maksaa paljon, melkeen jopa liikaa. Tosin oon tässä keksinyt logiikkaa miten se rahasumma ei tuntuisi niin suurelta ja oon mm. miettiny et se on vaan parin viikon palkka, kaksien ei-niin-pahan hintaisten kenkien hinta, se vois olla joululahja itelle, ja mulla ei tällähetkellä oo ku tennareita käytettävissä, joten varpaita palelee usein yms. Mikään noista syistä ei oo vielä kuitenkaan niin pätevä, et oisin vakuuttunu siitä, et raskin ostaa ne, mutta veikkaampa et jos vielä pari kertaa käyn kuolaamassa niitä kenkiä, ni keksin varmasti, jonku vedenpitävän selityksen.. Tai ehkä keksin sen jo ens yönä jos nyt heti meen nukkumaan :)  

hymyilen niin että hampaat näkyy

Aamulla siivosin keskiviikkoiseen tapaan lasten kylppärit ja luutusin keittiön lattian. Pesin myös pyykkiä ja vaihdoin yhet lakanat. Laitoin lounaaksi kasviksia ja ankkaa(?). Harkitsin hetken lenkille lähtöä, mutta sen sijaan laiskottelin ja join kahvia... urheilullista, eikö vain? Olipa hyvvää kahvia, ku mulla oli kerranki soijamaitoa, ni ei tarvinnu mustana juoda. Oon oppinu arvostaa ihan eri tavalla täällä sitä, että voi olla tekemättä mitään ja vaan olla. Keskiviikkoisin (ei niin mukavia päiviä yleensä) tuntuu ihan mahtavalta ku jossain välissä kerkee istahtaa vaan alas kahvikupposen kans ja kuunnella hyvää musiikkia. Tänään hyvänä musiikkina toimi, mikäs muukaan ku aina niin hyvän mielen tuova SMG. En tiiä mikä sen bändin musiikissa on, mutta niitten biisejä voin kuunnella loputtomiin kyllästymättä yhteenkään. 

        Uskon myös että täällä ollessani opin hallitsemaan hermojani ja ärsyyntymistäni aika hyvin... tosin rakas siskoni on kyllä harjoittanu tätä ärsyyntymisherkkyyttä koko pienen ikäni, että ei se enää mikään maailman huonoin ole :D mutta siis esim. tänään ku kysyin tolta äitiltä että oisko mahdollista jos pitäisin lomaa maaliskuussa että pääsisin laskemaan, ni se sano et ei oo mahollista ja hetken olin ihan kamalan suuttunut, mutta en tietenkään halunnu näytää sitä, joten nielin ärsytyksen ja jatkoin ruoan laittoa ja ehkä 3 ja puoli minuuttia jälkeenpäin ja olin jo unohtanut pettymykseni.. Ajattelin vaan et se on ihan ymmärrettävää, että ei en mä mistään oikeista töistäkään vois vain marssia lomalle sillon ko tahon. C'est la vie!  

          Mietin tässä yks kaunis päivä, et miks ihmeessä kirjotan tänne blogiin joka päivä, vaikka mulla ei ees oikeestaan ois mitää kummempaa sanottavaa... En siis tosiaankaan tiedä, mutta koska mun mielestä tänne kirjoittaminen on hauskaa ja niin kauan ku se tuntuu joka päivä hauskalta ni aion jatkaa (: Ehkä kyllästyn ennen ku mun aupairin ura täällä on ohi, ehkä en. Enkä yhtään ihmettele jos kauheen moni ei jaksa lukea kokonaan näitä mun jokapäiväisiä jaaritteluja :D mä oon kans ihan sikahuono jaksaan lukea pitkiä blogipäivityksiä, varsinki jos niissä ei oo mitään mielenkiintosta asiaa. Oon ite enemmän semmosten lyhyiden ja ytimekkäiden postausten lukija.. eli en varmaan ite jaksais ikinä lukea tämmösiä maratonpostauksia, ainakaan joka päivä! Mutta niiden kirjottamisesta tykkään joka tapauksessa. On jollakin tapaa hirveen hauskaa kerrata mitä on päivän aikana tehny, ja miettiä mitä kaikkea mukavaa on tapahtunu ja tietty myös jos on tapahtunu jotain ei-niin-mukavaa.  Yleensä aina sen jälkeen ku oon kirjottanu päivän menoista ni on kauheen ilonen mieli, ku hoksaa että päivä on taas ollut mukava tietty pieniä ajoittaisia vastoinkäymisiä unohtamatta. ...ja monesti kirjottaessa huomaa, että ne asiat, jotka on saanu mut pahalle tuulelle, on ollu ihan pikkujuttuja ja suurimmaksi osaksi mun omassa päässä paisuteltuja "ongelmia".  nii se on sitte tosi hyvä viimestään illalla hoksata miten turhasta sitä joskus ärsyyntyy.. ehkä sillä välttää sitte jonku tulevan ärsyyntymisen. toivottavasti!

         Tänään illalla luvassa on hauskanpitoa ihanien tyttöjen kans. Mennään Mäyrän ja jEven kans pariisiin, ensinnäkin sen takia, että jEve on nyt täällä ja toiseksi, koska tänään alkaa les nuits capitales tapahtuma eli tapahtumatarjonta on vielä normaaliakin suurempi, Jippii! Tosin taidan joutua kotiutumaan viimeisellä junalla, koska ei kauheena houkuttele koko yön viettäminen baarissa näin keskellä viikkoa :) En oo vielä päättäny syönkö illallista näitten kans vai en.. tulis halvemmaks toki syödä täällä, mutta toisaalta ois mukava ottaa jo aikasempi juna pariisiin ja jättää nää illastamaan keskenään. Illalliseksi aion joka tapauksessa tehä salaattia, paprikasipuli-uunikalaa ja perunamuusia. Hauskaa keskiviikon jatkoa kaikille :)

       

puuropäivä

Nukuin makeasti 10 asti, tosin kahdeksan jälkeen aukasin mun huoneen oven, että kuulen jos mun pankkikortin tuoja soittaa ovisummeria. Sain siis tänään uuden elctronin, joka on erittäin mukavaa. Ei tarvi enää elää symbioosissa Mäyrän lompakon kanssa, vaikka kieltämättä seki on ollu ihan rattoisaa... Harmittaa vaan ku piti odotella sitä korttia täällä kotona puolille päivin, ni en sitte enää viitsiny lähtä pariisiin Mäyrän ja jEven seuraksi.. no huomenna sitte :) Päätin sitte, että jos kerta en lähe mihinkään ni voin tehdä jotain hyödyllistä. Siivosinki sitte lasten huoneet ja yläaulan tosi hyvin (lue: imuroin myös sängyn aluset ja  tuuletin). Aikaa sain siltiki kulumaan vaan tunnin! Aattelin et oisin siivonnu omanki huoneen tänään, mut empä jaksanu. ylläri! Vein mä tosin roskat, joita oli kertynykki sitte aika paljon...  Oon myös päivän mittaan pessy pyykkiä pari koneellista. Ja taitaaoa yhet pyykit vieläki hengailla kuivausrummussa, mutta saapi oottaa huomiseen..

       Katoin päivällä ajan kulukseni DHn uusimman jakson ja huomasin surukseni et jenkeissä tulee seuraava jakso ulos vasta joulukkuun puolella. Tyhmiä tommoset tauot.. Joskus on vähä huono-omatunto siitä, et on vaan tuijottanu jotain sarjoja ja datannu koko päivän, mutta todistelen aina sitte itelleni kuinka hyödyllisä esim DHnki kattominen on, koska sehän on englanniksi, eikä niihin mitään tekstityksiä saa ainakaan suomeks vielä. Nii sehän on vähä sama ku istus reilut 40 minuuttia enkun tunnilla... ainaki melkeen!

        Tänään ruoaksi laitoin makkaroita, viikon kohokohta siis :D ja niitten kaveriks kukkakaaliparsakaalisekotusta suoraan pakkasesta, jukurttimajoneesisalsakastiketta ja salaattia. Helppoa ja lapset tykkää! Ruoan jälkeen hain Marien musiikkikoululta tosta parin sadan metrin päästä (en ymmärrä miksei se voi tulla sieltä yksin...) ja sitte meiän oli tarkotus lähtä Rauskun kans salille, mutta ei voitukkaan mennä, ku kaks nuorimmaista (melkeen 12v ja melkeen 15v) ois jääny kahestaan kotiin... onhan ne aika pieniä kyllä joo! Tai siis en oo ihan sata varma et saako ne olla kahestaan kotona, koska yleensä aina jompikumpi noista vanhemmista pojista on kotona, ni ei oo tarvinnu miettiä moisia, mutta ku nyt en pystyny soittaan vanhemmille kysyäkseni ni en sitte uskaltanu lähtä, ettei tuu sanomista myöhemmin....

       Yhdeksän jälkeen sitte ku JB tuli kotiin ni lähettiin käymään Saint-leu sightseenilla pimeässä. Ei tosiaa sitte enää viititty puoleks tunniks salille mennä ni päädyttiin kävelylenkkiin. Reilun tunnin kävelyki oli kyllä piristävä ja tutustuttiin mm. yksitysalueisiin, akuankkahyppyihin, neuvostoliitonaikaisiin taloihin ja nuolten seuraamiseen... Metsän laidalla missä ei ollu yhtään valoja ni näytti tosi harmaalta ja puut oli ku suoraan jostai pelottavasta lastenohjelmasta. Lenkillä mulla iski nälkä, koska illallisella söin vaan kasviswokkia ihan vähäsen ku kuvittelin et meen rankkaan spinninkiin... Nyt voisin siis syödä vähän iltapuuroa (soijamaitoa, ihmehiutaleita ja jukurttia). Söon tosiaan puuroa jo välipalaksiki tänään...Mä en tiedä miks mut mulla on tänään tehny mieli kauheena puuroa, (lillin vika ku se eilen puhu puurosta) en yleensä nimittäin ikinä syö puuroa, vaikka sitä suomessa ois kyllä mahollisuus syy vaikka koko ajan.. Mut ainahan sitä tekee mieli semmosta mitä ei oo just tarjolla. Vähä niinku et talvella ootetaan kesää ku kuuta nousevaa ja sit kesällä talvea.. Ihmismieli on kummallinen.

         
       

kymmenen ja puoli yhdeksän viisi

Toisaalta se, että mulla on muodostunu aika selkeet rutiinit töitten tekemiseen täällä kotona, on tosi hyvä, mutta sitte taas toisaalta huomaan et mua alkaa pikkuhiljaa ärsyttää se, että kaikki viikot on aika lailla samanlaisia. Toki se, mitä teen vapaa-ajalla päivisin ja viikonloppusin ni vaihtelee tosi paljo... mutta kuitenki yhtään minkäänlaiset rutiinit saa mut tylsistyyn, mutta sitte jos mun velvollisuudet ei ois niin selkeitä ni se vaikeuttas mun muuta elämää. Eli ehkä kuitenki näin on hyvä. Mutta turhaan valittaminen on kuitenki tosi mukavaa, ja niinku me Rauskun kans eilettäin todettiin ni tyhjänpäivänen valittaminen taitaa kuulua suomalaisten perusluonteeseen. Turhasta valittamisessa on se hyvä puoli myös, että ku valittaa turhasta ni tajuaa oikeesti miten hyvin asiat on ku ei oo oikeita asioita mistä valittaa!

         Tässä päivässä ei oo kyllä ollu mitään valittamista kuitenkaan. Taivaalta ei oo tullu pisaraakaan vettä, ainakaan mun ulkoillessa ja koulussaki oli tosi mukavaa, koska meitä oli vaan 6 paikalla. Sain olla ylpeä kotimaastani, ku kaikki oli aivan haltioissaan, ku kerroin et Suomessa on naispresidentti ja naispääministeri. Hah kaikki oli kateellisia :D ja sitte koulun jälkeen vietin laatuaikaa jEven, joka oli saapunut tänään Pariisiisn ja Märden kans. Metroiltiin ja vaelleltiin ympäriinsä, unohtamatta tietenkään syödä.  Ostin kinkkupitsaa. namiiii!!! Tosin tein sitte vaihtiksen jEven kaa, ja sain kinkkupitsan sijaan syödä henrkullista patonkia :) Olipas huippua nähdä jEveäkin pitkästä aikaa!

         Kilautin kotisuomeen onnitellakseni puppea, koska sillä on tänään 8-vuotissynttärit. <3 Kuvayhteyttä ei tosin onnistuttu muodostaa, joten sankari juhlarusetteineen ja siankorvineen jäi näkemättä. Sain äitilti kuitenki tosi hyvän ruokavinkin, johon sattu sopivasti olemaan aineksetki jääkaapissa. Resepti löyty yhteishyvän sivulta nimellä texmex--kesäkurpitsavuoka, ruoka oli erittäin herkullista. Hostmama varsinki tykkäs erityisen paljon :) ...ja mun oma pieni vuoallinen kasvisversiota oli ihan taivaallisen hyvää ja niin ihanan tulista. En oo pitkään aikaan syöny mitään tosi tulista ruokaa, koska näitten maustevalikoimista ei esim. löydy perinteistä chiliä vaan kaikkia muita outouksia, joiden käyttäminen on vaatinut vähän tutustelua. Ruokailu veny sen verta myöhään, että en kerenny puol9 jumppaan, mutta oikeastaan olin salaa tyytyväinen, koska edellisyön 6 tunnin yöunien jälkeen energia oli aika vähissä.

         Mun visa electron oli myös yrittäny tulla tänään kuriiripostina, mutta koska ketään ei ollu paikalla ni postipoika oli sitte jättäny lapun jossa oli yrityksen yhteystiedot mihin pitää ottaa yhteyttä. No soitin sitte sinne, mutta kiitos samaisen postipojan, ne ei pystyny antamaan mulle tietoja mun paketista, koska numerosarja, joka mun ois pitäny paperista luetella, oli niin epäselvästi kirjotettu, et en saanu siitä selkoa, eikä se puhelimen toisessa päässä oleva nainen osannu myöskään kirjottaa mun nimeä.... olin jo hermostua, kunnes sitte onneks Valérie kerto mulle numerosarjan selkokielellä. Huh! Soitin sitte uudestaan ja juttelin jonku eri tyypin kans. Juuri ku se oli alkamassa varmistamaan tietojeni oikeellisuutta ni kuulu 3 piippausta merkiksi siitä et mun crediitti loppu ja puhelu katkes!!! Olin jo oikeesti luopua toivosta... mut sitte se kiltti mies, jonka kans olin jutellu ni soitti mulle takasi, ja sano et normaalisti niitten ei kyllä kuulu, eikä ne saakkaan ehkä oikeestaan soittaa takas mikäli puhelu katkeaa (koska se oli semmonen maksullinen kallis numero) mutta koska tilanne on hiukan monimutkainen ni se sitte kiltisti soitti mulle takas. Ihanaa! Kiittelin tuhannesti ku sain asiani hoidettua.

        Ja jotten vaan taaskaan pääsis ajoissa nukkumaan ni oon dataillu tässä nyt jo hyvän aikaa. Tosin juteltiin melko pitkään Lillin kans skypessä, joten sitä ei lasketa turhaksi dataukseksi :) Oli hubaa vaihtaa pitkästä aikaa kunnolla kuulumiset pikku Liisan (jonka kello näyttää ihme aikoja) kanssa <3 Muisteltiin myös kuinka huippua meiän abiristeily oli, voisin palata pariksi vuorokaudeksi takas penkkareihin ja abiristeilylle. En tuu ikinä unohtaa kuin mahtavaa sillon oli, ja varsinkaan kun on olemassa vielä mahtavampaa videomateriaalia :DDD Parhaat luokkaTOVERIT<3 Mietinki tässä nyt et mitäköhän se kello on, ku ei oo enää lilliä linjoilla ni ei pysty kysyä...  nyt tää toveri alkas kuitenki kattoo vielä jotain turhia tv-ohjelmia... yöt :)

       

       

Fête des Pères !

"Suomen lain mukaan äidin aviomies on lapsen isä, kun lapsi on syntynyt avioliiton aikana. Jos biologiset vanhemmat eivät ole naimisissa keskenään, isyys voidaan vahvistaa joko tunnustamisen perusteella tai oikeuden päätöksellä. Vahvistetusta isyydestä seuraa velvollisuus osallistua lapsen elatukseen ja oikeus tehdä lapsen äidin kanssa sopimuksia, tai hakea oikeuden päätöstä, lapsen huoltajuudesta, tapaamisoikeudesta ja siitä kumman vanhemman luona lapsi asuu. Lisäksi lapsesta tulee isänsä perillinen." 

Onnes siis vaan iskä! <3 Mistä kaikesta saankaan iskääni kiittää, mm. huonoista vitseistä, rajattomasta mielikuvituksesta, kykyä olla ottamatta mitään vakavasti, laadukkaasta kröhöm huumorintajusta (joka kulkee ihan varmasti meidän suvussa geeneissä), pienestä suustani (josta onneks lähtee tarvittaessa (=aina) paljo ääntä ja johon mahtuu paljon ruokaa), siitä et oon oppinu istuttaan puita (tarpeellinen taito), uskallan laittaa madon koukkuun (vaikka mua aina säälittääki ne madot), siitä et mua säälitää aina ihan kaikki, jotka pienessäkään määrin jää alakynteen (ihan varmasti iskän taktiikan ansiota, jolla se sai mut 5v nä ulkoiluttaa koiraa) jne.

       

Päivä alkoi mukavasti vähä ennen puoltapäivää yhdistetyllä aamiaisella ja skypepuhelulla Suomeen. Ois ollu mukavaa tietty kipasta paikan päällä onnittelemassa iskää, mut skypeki on ihan jees ku parempaa ei oo tarjolla. Vaihdoin kuulumiset Iskän kans ja samalla pistelin faissellea lakkahillon kera poskeen. Mikäs sen mukavempi avaus aamulle. Tänään on jälellä 5 viikkoa siihen ku meen Suomeen jouluilemaan. Tuntuu jotenki tosi oudolta et siihen on niin vähä aikaa... justhan mä tulin tänne! Tullessa aattelin et jouluun on kamalan pitkä aika ja et jouluun mennessä puhun jo ihan sujuvaa ranskaa. Tällä hetkellä tuntuu et niin ei ehkä tuu ihan olemaan. ärsyttävää. Miks asiat ei voi vaan tapahtua sormia napsauttamalla, tai oikeestaan tekemällä jotain muuta helppoa, koska en osaa napsuttaa sormia...... Mutta nii, ehkä mun pitäs alkaa panostamaan tähän ranskan opiskeluun vähä enemmän, eikä vaan kuvitella et oppi imeytyy mun päähän kattomalla pelkästään tv:tä ja kuuntelemassa ranskalaista musiikkia. 

          Tänään vietettiin rento päivä pariisissa Rauskun ja Mäyrän kans. Syötiin subia (ei ollu husubin veroista, kastiketta liian vähä, myyjä laitto suolakurkut ja oliivit vaikka en halunnu, täällä ei saa mausteita jnejne. ) Nii ja mun husubiystävät on ihan jossain muualla ku mun kans syömässä, ni eihän se voi yhtä hyvältä maistua ! Mua suruttaa jo valmiiks se et ei ehitä Jennyn kans oleen oulussa ku pari päivää yhtäaikaa, vaikka tokihan ne paripäivääki on parempi ku ei mitään, mut silti. Musta tuntuu et mulla on asiaa niin paljo kaikille mun ystäville, et kaks päivää ei todellakaan riitä niitten kertomiseen eikä ees 2 viikkoa, saati sitte ku haluan kuulla kaiken mitä on tapahtunu sinä aikana ku oon ollu muualla... Tyhmää masistella tämmösiä asioita kuukausi ennen ku ees menee suomeen, vaikka pitäs olla ilonen et pääsee edes kaheksi viikoksi. Mutta tänään nyt vaan tuntuu tältä ni no can do! 

          Käytiin myös leffassa Rauskun kans kattomassa Il reste du jambon? Leffa oli tosi hyvä, vaikkaki ehkä vähä erilainen mitä ajattelin sen olevan. Elokuva oli ranskalainen ja TOTTAKAI tosi hyvä, eihän ranskalaiset osaa muuta ku hyviä leffoja tehä, ainakaan jos ranskalaisilta kysytään.. Leffa kerto naisesta, joka rakastu muslimimieheen ja sitten kaikennäkösistä konfliksteita uskontojen ja perheiden välillä.  Olin tosi ylpee itsestäni ku pysyin juonessa hyvin mukana, eikä oikeestaan mikään juttu jäänyt epäselväksi ja ymmärsin jopa osan vitseistä vaikka elokuva oli siis täysin ranskaksi ilman minkäämlaista tekstitystä. :) Leffan jälkeen otettiin juna kotiin ja tulin ylläri dataamaan.. nii ja sorruin syömään vähä äitin lähettämässä paketissa tulleita karkkeja, hups, vaikka lupasin säästää ne ens viikonlopulle. Tosin tän päivän antiherkkuilu kaatu kyllä jo aikasemmi ku ostin vähä syömistä leffaan... no mut viikonloppuna se on vielä melkeen sallittavaa, huomenna en saa koskea karkkeihin!! Mut mun on nyt pakko säästää ne ens viikonloppuun, kosak lupasin Rauskulle, et voidaan kattoo leffaa ja syödä niitä... ja jos niitä ei enää viikon päästä oo ni Rausku pahiskala varmaan syö mut...

          Viikonloppu on sujunu mukavan lepposasti, mitä nyt mua on vähän ärsyttäny mitään aikaansaamattomat miehet, joita tää talo valitettavasti on täynnä... Siis nyt ku toi äiti on ollu pois ,ni eihän ne siivoo mitään jälkiänsä, mikä ei sinänsä mua haittaa, viihdyn hyvin sotkun keskellä, mut ne varmaan on kuvitellu et mä siivoon niitten sotkut, mutta väärin luulevat. Minähän en viikonloppuisin tee tässä talossa mitään :D Nyt voisin kuunnella paljon hyvää musiikkia iltapalaksi ja mennä AJOISSA nukkumaan. Aion varmaan joka ilta mennä nukkumaan aikasin, mut kertaakaan en varmaan todellisuudessa oo tuota aikomusta toteuttanu, ni jos tänään... tai sitte ei, tai ehkä jos 12 on ajoissa ni joo! 

        

"Mikä susta tulee isona?"

Millon pitää keksiä, mitä haluaa opiskella ja "mikä haluaa olla isona". Inhoan kysymyksiä, jotka liittyy millään tapaa mun opiskeluun... Oon nimittäin huomannu et mitä enemmän yritän miettiä, mit haluaisin opiskella, sitä enemmän tajuan ettei mulla oo harmainta aavistusta... Tai haluanko ylipäätänsä opiskella... tällä hetkellä musta tuntuu, et enpä oikeestaan. En mä tämmösenä laittomana maahanmuuttajanakaan loppuikääni halua olla, mutta siis ajatuski siitä, et mun pitäs parin kuukauden päästä päättää mihin kouluihin haen ni saa mut kaihistumaan. Toisaalta onhan mulla jo yks koulupaikka, mutta se on Oulussa!! Tällä hetkellä mulla ei kyllä tee mieli mennä sinne opiskelemaan.. toisaalta taas oulussa opiskelussaki ois hyvätki puolensa. Siellä ois melko hyvät mahikset ujuttautua takas heppapiireihin, ja voisin aina tarvittaessa hakea pupen suojelemaan itteäni.  Sitte oon alkanu miettii et ku oon aina haaveillu et tekisin jotain töitä eläinten parissa, mut aatellu et se on mahotonta ku oon niin allerginen, et ainahan sitä voi kokeilla ja sitte jos ei onnistu ni voi kouluttautua uudelleen :D fiksuahan se ei sinänsä välttämättä olis... nojoo nyt lopetan tästä aiheesta ahistelun ainaki yöunien ajaksi, koska mua alkaa vaan ärsyttää sitä enemmän, mitä enemmän mietin. Oon kateellinen  niille, jotka on tienny pikkutytöistö/pojista asti mikskä ne haluaa opiskella!  

        Tänään suunnattiin aamupäivällä Mäyrän kanssa kirpparoimaan Pariisin itälaidalle. Se oli itseasiassa se sama kirppis, missä käytiin sillon ku oltiin koulun kans täällä reilu vuosi sitten :) Oltiin jotenki vähä laiskoja, eikä jaksettu ihan hullun lailla penkoa, lähinnä mietittiin, miten ihanaa ois köllähtää pikku päikkäreille niitten suurien vaatekasojen päälle. Mun mukaan tarttu kuitenki yksi oikein mukava räkäkauluspaita eurolla <3 ja Märdenki mukaan tais lähtä pari vaatekappaletta. Kirpparoinnin lisäksi kerettiin päivän aikana ajella metroilla päämäärättömästi tunteroinen, istua lempicreppipaikassa pari tuntia, silmäshoppailla Rivolilla, nähdä liikaa suomalaisia ja illallistaa huipussa pikku kasvisravintolassa. Ruoka oli erittäin herkullista ja ei ees mitenkään ihan älyttömän kallista. Syönnin jälkeen otin junan kotiin ja omaksi ja varmasti muidenki yllätykseksi oon jumittanu sit koneella loppuillan/yön....

          

sunnuntaina sataa aina ja nyt on perjantai

Tänään skippasin aamuelämän ja heräsin vasta yhdeltä. En tiiä oliko hyvä ratkasu... koska ei varmaan kauheen aikasin tänäiltana uni tule. Mutta oli kyllä ihana vaan nukkua. Söin sitte aamupalan siinä samalla ku PL söi lounasta. Se ei oikein ymmärtäny miksen halunnu lounasta vaan söin aamiaista vaikka kello oli jo lähemmäs 2.. Aamupalahan syyään olipa kello mitä hyvänsä!!  Normitapaan sitte paremman tekemisen puutteessa siirryin sohvalle Elmon kanssa ja kävin päänsisäistä kamppailua siitä et lähenkö lenkille vai en.. No juoksemaan en jaksanu lähtä, mutta kävin kuitenki kävellen kaupassa, joka on vähä kauempana ni tuli sitte muka urheiltua vajaa tunti. Eikä ees satanu ku vähäsen. Ihme!

       Kauppaanhan mun piti siis mennä koska halusin välttämättä tänään tehdä tsatsikiä ja meillä ei ollu kurkkua... Ja se miks lähin sinne kauempaan kauppaan, enkä menny vaan tohon lähikauppaan, olin nimittäin aikasemmin tällä viikolla bongannu niitten karkkihyllystä kivan nökäsiä lakuja, ja olin haaveillut ostavani niitä viikonloppuna. Kauppaan päästyäni kuitenki päätin et en saa ostaa niitä koska on perjantai. Tai jos ostaisin ne niin saisin syödä ne vasta huomenna ja sehän nyt ois ihan mahdoton tehtävä. Joten lakut jäi kauppaan ja mä marssin kolmen kurkun kanssa reippaana ja lakuttomana kotiin. Löysin ilokseni postilaatikosta kirjekuoren jossa oli uusi Navigo hukkuneen tilalle. Olin ihan varma et joudun oottaan sitä ainaki 2 viikkoa mut ilokseni se tuliki jo nyt, eli vaan 4 päivää myöhemmin ku vanha ilmotettiin kadonneeks. Tällä viikolla en oo julkisia käyttäny ni ei oo tarttenu laittaa rahaa juna/metrolippuihin.. vaikka veikkaampa et oisin joka tapauksessa vaan pujahdellu porttien ali, se ku on aivan helppoa eikä kukaan siihen millään lailla puutu. 

        Ruuaksi laitoin tänään siis salaattia, kalaa, perunoita ja tsatsikia. Kaikille maistu, varsinki pojat oli ilosia, ku oli perunoita... ja Marie söi Tsatsikia paljaltaa. Yritin kertoa sille et se ois niinku tarkotettu perunoitten tai kalan seuraksi, mutta se lusikoi, tai no haarukoi tsatsikia ihan paljaaltaan suuhunsa ja söi sitte muut eväät erikseen. Käyhän se niinki. Kahdeksaksi vein Alexisin ja Cristophen miekkaileen ja sitte ajoin Tavernyyn kuntosalille ja epäilyksistäni, hitaasti eteneväs  lehtienkerääjäauton perässä ajamisesta ja extraajelusta parkkipaikan etsinnästä huolimatta ehin tunnille joka alko puol9.  nii ja mä parkkeerasin auton taskuun!!! Aploodeja mulle, ja se oli vielä alamäessä... eihän se ehkä ihan prikulleen keskellä sitä ruutua ollu, eikä välttämättä ihan suorassakaan... tai no sehän toisaalta ihan riippuu et mistä suunnasta kattoo... Mutta silti, hyvä minä!! nii ja mulla ei ollu ees ketään (rauskua) kattomassa että kolahtaako. Taskuparkkeeraushan on täällä ihan hyödyllinen taito, koska täällä ei pahemmin muita parkkipaikkoja ole. Ja jos joku väittää et suomessa taskuparkit on pieniä ni vähennetään niistä vielä puolimetriä ainakin ni päästään rankalaiseen kokoluokkaan.... 

       Mut nii Perjantai-iltasin on siis Cardio latino tunti, eli siis latinotansseja. Oli ihan hauskaa ja hiki tuli jo ihan huonon ilmastoinninki puolesta :D Juoksin sitte vielä ehkä jonku vartin tanssimisen jälkeen juoksumatolla ku oli vielä energiaa. Oli ihan tylsä juosta ku ei ollu tv-tä mitä kattoa, oon hukassa oppinu vähä liian hyvälle vissiin... no keksin kuitenki itselleni tekemistä ja aloin harjoitella numeroita ranskaksi, koska oon huomannu et vaikka numerot sinänsä osaanki ihan sujuvasti ni tilanteissa missä esim joku aika tai summa pitää sanoa nopeasti ni numerot katoavatki jonnekki. Aloin siis mielessäni  toistamaan ranskaksi kaikkia niit numeroita jotka vilisi siinä juoksumaton näytöllä. Ihan kehittävä leikki :D Nyt on sitte tääki työviikko pulkassa ja huomenna edessä kirpparointia Mäyrän kans, täytyy siis kerätä voimia, että jaksaa penkoa kaikin voimin (ja syödä maailmanparhaita creppejä mahansa täyteen)!!

       

kuriirina kuuhun

Tänään on ollu täydellinen mitääntekemättömyys -päivä. Vettä on tullu taivaalta liikaa ja tuuliki on riehunu niin, että melkeen kaikki ihanat syksynväriset lehdet on nyt maassa.. Talvi tekee selvästi tuloaan, tai no en tiiä voiko sitä vuoden aikaa, mikä täällä ranskassa on todennäköisemmin tulossa, kutsua talveksi jos vaan koko ajan sataa vettä ja on pari plussa astetta. Inhoan semmosta, mutta on siinä jotaki hyvääkin, nimittäin sisällä lämpimässä kölliminen tuntuu montakertaa mukavemmalta ku ulkona on kamala ilma. Jopa minä saatan jäähä sisälle tuijottelemaan ulos kurjuuteen ja nauttia mitääntekemättömyydestä kotona! Se on ehkä yks taito, minkä opin tän vuoden aikana; olla tekemättä mitään.. Äitin mielestä se on varmaan hyvä... :D

       Katoin tänään ylen homokeskustelun toisen osan (ekan osan katoin ehkä viikko sitten). Ja en oikeesti voi sanoin kuvailla, miten kovin oisin halunnu sanoa muutaman valitun sanan parille keskustelun osaanottajista ja sen jälkeen postittaa ne kuriirina kuuhun. Voi herranisä!!! nojoo ei siitä sen enempää, alkaa vaan ärsyttää enemmän ne kaikki viime vuosisadalle jumittuneet tallukat. Keventääkseni hiukan mieltäni yritin kattoo muumeja ton keskustelun kattomisen jälkeen, mutta saakelin areena ei suostunu näyttää mulle Muumilaakson tarinoita. Oon muka katvealueen ulkopuolelle. Höh!! Ois ollu niin täydellistä katsoa muumeja kahdet villasukat jalassa, yöpaidassa iltapäivällä ja juoden kuumaa kaakaota (:

       Nii ja asiasta kuuenteentoista, rupesin tänään miettiin et juhlitaanko muualla maailmassa pikkujouluja?? vai onko se vaan joku suomalaisten virittelemä tekosyy juhlia joulun alla joka viikonloppu :D Hyvä keksintö kyllä, en kiistä! Pitää ehkä valistaa vähän ihmisiä, jotka elävät autuaasti tietämättöminä pikkujoulujen mahtavuudesta ja mahdollisuuksen mukaan yrittää saada tilaisuus juhlia niitä täällä ranskassaki.. Tai viimestään sitten suomessa paria päivää ennen joulua ku tuun lomalle :) Onhan siinä 3 tehokasta päivää aikaa pitää pikkujouluja, koko marras- ja joulukuun eestä (: Oi vitsi et ootan kyllä niin kovasti sitä hetkeä ku pääsen halaamaan kaikkia ihanuuksia, mukaan lukien puppe <3 Näin yks kerta niin todentuntusta unta siitä (oli jo aamupäivä ja olin sillain puolihereilläunessa), että kuulin kynsien rapinaa portaista ja sitte Rolle tuli mun huoneeseen ja herätti mut tavanomaiselle, jokseenki epämiellyttävällä tavalla... Mutta täällä ollessa oon tajunnu et jos mulla ei oo koiraa eikä heppoja lähettyvillä ni elämä on jotenki tylsän yksinäistä huolimatta ympärillä olevista ihmisistä. kyllä tää yks vuosi menee, mut ei kiitos enempää!

       Elkää ystäväkullat lannistuko, on mulla teitäki ikävä, eikä pelkästään mun karvakasaa. Mutta jotenki tänne lähtiessä oletin, että mulla ois ollu enemmän ikävä ouluun ja kotia takas. Mutta jotenki musta on ihanaa ku ekaa kertaa pitkään aikaan elämässä, mikään ei oo tuttua ja turvallista. Ku poistun ulko-ovesta, ni en tunnista jokatoista vastaantulevaa ihmistä, en muista ulkoa jokaisen kadun ja kaupan nimeä, enkä myöskään voi olla varma siitä, mitä seuraavan nurkan takana odottaa.. Rakastan sitä tiedostamatonta jännitystä, mistä täällä saa nauttia koko ajan. Ainut asia (tietty perheen lisäksi, joka sekään ei enää ihan kokonaisena oulussa oo) mitä oulusta kaipaan on maailman huipuin lukioaika. Mutta siitä huolimatta että 3 lukiossa viettämääni vuotta oli varmasti elämäni parasta aikaa, tiiän että vaikka ite palaisin ouluun, ni se ei oo enää sama asia. Tavallaan tuntuu turhalta kaivata jotain mitä ei oo enään olemassa.. Mutta toisaalta, voiko parhainta aikaa elämästään olla kaipaamatta, olipa elämä miten hyvää tahasta nyttenki!

       Enää ei kuitenkaan voi samalla tavalla vaan soittaa kavereille et "hei lähettekö subille?" eikä oo lähellekkään niin todennäköistä, et joku laittaa sulle illalla viestin et "lähetäänkö lenkille?" ja monta monituista tuntia myöhemmin tajutaan et ollaan juteltu pitkälle aamuyön puolella kaikesta maan ja taivaan väliltä ulkona istuskellen tai et lähdetään "yhille" ja tajutaan aamu 4ltä et ollaanki eksytty johonki oulun harvoista yökerhoista. Oulu ei oo enää sama kaupunki, ilman niitä kaikkia ystäviä. Nii moni on muuttanu muualle opiskeleen tai töihin. Onhan siellä tietty vielä osa tärkeistä ihmisistä, mutta ei se kuitenkaan oo sama asia. Lukion päätyttyä ja mukavan hengailu-kesän jälkeen oli helppo vaan lähtä, ei tarvinnu lähtä kesken minkään. Sen takia täällä olo onki ollu tosi helppoa, enkä (huolimatta siitä et tietty kaipaan joitain asioita) ni oo ikävöiny erityisemmin Suomeen. Sen sijaan on mukava, ku on saanu elämäänsä uusia tavoitteita, joita kohti edetä. 
        Ja ettei menis liian vakavaksi ni voin vielä kertoa, että tein tänään tosi hyvää piirakkaa illalliseksi. Muille laitoin siihen myös lardonia, mutta mun osassa oli vaan tomaattia, sipulia, kesäkurpitsaa ja jotai  muita satunnaisia vihanneksi, unohtamatta tietenkään ranskankerma-muna-mauste seosta. Salaatti kruunasi vielä aterian.. kaikille kelpas ja tuli vieläpä kehujaki, vaikka toi keskimmäinen poika oliki hiukan epäluuloinen nähdessään et laitoin piirakkaan paljo kasviksia ja juustoraastetta. Se siis inhoaa juustoja (mutta kaikissa ruoissa näyttää uppoavan ihan hyvin) ja kasviksia jos on sekoitettuna montaa sorttia keskenään. On nuo kyllä jo kaikki siedättyny tosi hyvin siihen et tungen joka ruokaa sieniä tai jotain muita säilykelölleröitä :) Sen siitä saa ku ottaa kasvisyöjäaupairin... hah!

Est-ce qu'on peut être trop heureuse?

Aamulla annoin itselleni luvan nukkua 9n. Koska olenhan loppuviikon varaäiti, eli siis saan itse päättää mitä teen! Hostmama siis lähti tänä aamuna ennen 6 jonnekki hemmottelulomalle viettää kaverinsa synttäreitä. Toisaalta kivaa olla kotona, ilman et Valérie on täällä, on jotenki paljo rennompaa... tai emmä tiiä, mä vaan oon jotenki paljo rennompi, ite ku musta tuntuu et se on kauheen tarkka kaikesta ni yritän tehä kaiken mahd. hyvin ja nyt siis voin vaan rauhassa tehä kaiken omalla rennolla tyylilläni...

       Tänään oon siis tehny omien kotitöiden lisäksi, hostmaman "kotityöt" eli siis käyny kaupassa. Kaupassa käynti on kyllä sinänsä ihan kivaa, ku voi shoppailla just sitä mitä tahtoo ja muiden piikkiin :) ostin tosi paljo vihanneksia ja hedelmiä. mmm!  Ja siis en oikeesti tajua ostin 3 muovipussillista ruokaa, suurimmaksi osaksi juurikin hedelmiä ja vihanneksi, sitte myös lisäksi jukurtteja ja faissellea, ja ne ostokset makso 30 e???? En voi ymmärtää... suomessa sama määrä ois maksanu vähintään 60 euroa! Rebekan kans käytiin myös lenkillä päivällä. Olin eka sanoa et en jaksa lähtä, mutta onneks lähin, koska tänään oli pitkästä aikaa aurinkoista ja metsässä oli tosi nättiä, varsinki ku takasipäin tullessa auringonlasku väritti maiseman tosi hienosti. Juostiin 45min+ 15min kävely metsään ja takas. Mulla oli siis täysoikeus nauttia tänään suklaakakkua...... ;)

       Päätettiin valmistaa tänään Marien kanssa Dinner parfait eli täydellinen illallinen. Aloiteltiin ruoan laittoa jo 6 jälkeen. Kävin sitte 7ltä nakkaamassa pojat miekkailuun... Täydelliseen illallisen valmistelu jatkui useamman tunnin ajan ja syötiinki vasta puol 10ltä. Alkuruokana oli salaattia ja tomaattia, pääruokana yrttikanaa ja herigovertesejä ja jälkiruokana Brownies-hattuja, mandariiniä ja suklaakastiketta (=sulatettua suklaata). Mulla eikä Mariella ei ollu yhtään nälkä ku alotettiin syömään, johtui ehkä ylijääneen taikinan yllensyönnistä... Mutta hyvällä ruokahalulla silti nautittiin täydellinen ateria muiden seurana. Juotiin myös jotain tosi hyvää punaviiniä hostpapan kans ja keskusteltiin varmaan tunnin verran hevosista. Pitou on siis ratsastanu melkeen 20 vuotta nuorempana ja kuulemma ollu aika pro ki :) 

       Täytyy kyllä sanoa et tänään mua ei ärsyttäny yhtään se, että periaatteessa oon teny paljo enemmän "töitä" ku normaalisti. Mulla on ollu tosi mukava päivä ja meillä oli tosi hauskaa Marien kans ku tehtiin ruokaa ja leivottiin. Edes se, että lopetettiin illallinen vasta vähä ennen 11 ni ei ärsyttäny ollenkaan :) Tänään on ollu kyllä supermukava päivä! Rakastan yli kaiken olla hyvällä tuulella, joten oon aika taitava keksimään syitä olla ilonen, se on kyllä ihan hyödyllinen taito. En tiiä pitäskö, mut en vaan jaksa murehtia ollenkaan esim. mun lompakon katoamista... koska ei se auttas mitään ni en turhaan halua pilata hyvää mieltäni sillä :)
       Joskus kesän lopussa suomessa ni välillä olin aivan hirveen pahalla tuulella ihan ilman mitään syytä ja veikkaan et se johtu vaan siitä et ei ollu mitään oikeeta tekemistä, ei sillä et maailman ihanimpien kavereitten kans hengailuissa ja rappioinnissa ois jotain vikaa, mut jotenki tyhjänpanttina oleminen sai vaan välillä mut raivon partaalle. Täällä sen sijaan oon melkeenpä jatkuvasti hyvällä tuulella, mikä on merkki siitä et asiat on nyt paremmin ku hyvin. Jos elämä voiski jatkua tämmösenä aina; ei huolia, eikä murheita, ainut vastuu on laittaa ruokaa ja huolehtia et pari lasta soittaa soittimiaan päivittäin.... Haluankohan ikinä kasvaa aikuiseksi?

    

Ihmisen unentarve on aina vartin verran enemmän

Nukkumishommiin on menny suurimmalta osalta tää päivä. Aamulla käväsin sen verran muka hereillä että söin aamupalan, mutta jatkoin sitte uniani yli 12sta. Olipa ihana vaan nukkua! Herättyäni sitte katoin vähä telkkaria, netistä Kadonneen jäljillä ja sitte valmistin itelleni herkullisen lounaan. Stä ku oli ollu niin reipas koko aamun ni ansaitsi kunnon salaattilounaan paistinperunoilla. Nami! Syötyäni jumittauduin joksiki aikaa koneelle, ennen ku sain itteni raahattua yläkertaan imuroimaan lasten huoneita ja raahaamaan pyykki vuoria toisesta ja kolmannesta kerroksesta kellariin. Normaalistihan pyykkikorienkanto on iha ok hommaa, mut mun käsilihaksen on jostain kumman syystä vähän kipiät, kiitos eilisen jumpan, ni portaiden kiipeileminen ylös alas korien kanssa tuntu tänään ylitsepääsemättömän raskaalta. Sain kuitenki hommat tehtyä, ja taas melko ennätysvauhtia...

       Marie tuli koulusta normitapaan joskus 4 aikaan ja sen jälkeen oon pessy koko ajan pyykkiä. Tai no siis aina tunnin välein oon käyny laittaa uuden värisen kasan pyykkejä koneeseen ja datannu odotellessa. Reipasta! Reilun puolen tunnin päästä pitäs alkaa laittaa ruokaa, mut sitä ennen  mulla ei oo mitään varsinaista tekemistä, melko tylsää siis. Aion tänään laittaa ruuaksi porkkanaraastetta, tomaattiuunikalaa ja broccolia. Toivottavasti siitä tulee hyvää, koska oon erittäin nälkäinen jo nyt... Sit syönnin jälkeen mun pitää hakee Marie musiikkikoululta ja jos oisin oikeen nopee siivoomaan keittiön ni voisin käydä pienellä kävelyllä samalla reissulla, nii ja jos ei sada. Täällä on nyt nimittäin vissiin alkanu se ranskalainen talvi, ku sataa vaan koko ajan ja on koleaa. Mikäs sen mukavampaa!!  Ehkä mä yhen talven kestän tämmöstä, ens talveksi meen sitte johonki tosi lämpimään tai sitte jonnekki missä on oikeesti talvi (=paljon lunta ja sopivasti pakkasta)

       Nii ja mitä vielä tähän ranskalaiseen talveen tulee, ni mun mielestä on ihan kamalaa et täällä tulee pimeä jo 5n jälkeen... Toki tuleehan se pimeä suomessaki aikasin, mut täällä se jotenki on paljo pimeämpää pimeää. Eilenki ku tulin jumpasta ni välillä tuntu oikeesti että ei eteensä nää... joka ehkä johtuu siitä et ranskalaiset säästää katuvaloissa ja ne ei oo kauheen laajalta alueelta valaisevia. Musta oli myös outoa, että täällä moottoriteitä ei oo lamputettu. Kaikki (ainaki melkeen) on pimeitä... Oli pelottavaa istua autonkyydissä pelkääjän paikalla, sillon ku mentiin sinne Normandiaan.. Sato enemmän ku mä oon ikinä nähny satavan, tie oli ihan pimeä, eikä metsän ja tien rajaa näkyny ollenkaan. Ompahan taas yksi asia enemmän, mitä osaa suomessa arvostaa!

...haluan kiusata vierasta lasta, varastaa lompakon...

Tänään oli aika shokki herätys, tai no itse herätys oli normi 7lta herätyskellon soidessa, mutta puol tuntia myöhemmin ku olin vielä puoliunessa, tajusin et mun lompakkoa ei löydy mistään. No soitin sitte Rauskulle ku aattelin et se on jääny sen laukkuun, missä se majaili ku oltiin baarissa. Vasta muutaman voittoyrityksen jälkeen sain Rauskun kii ja kauhukseni kuulin et ei mun lompakko ollu silläkään... Käänsin mun huoneen ylösalaisin muutamaan otteeseen ja jouduin toteamaan ettei sitä Kelompakko löydy. Marie oli ainut joka oli hereillä ni se ystävällisesti autto mua vielä vähä etsinnöissä. Siinä vaiheessa ku Valérie heräs ni olin jo kerenny kuollettaa mun electronin ja ilokseni huomata ettei kukaan ollu sitä käyttäny. Huh! Jotain positiivistä...  Soitin myös paniikki puhelun äitille, vaikka oikeesti en tiiä mitä hyötyä siitäkään oli ku oikeestihan korttien kuollettamiset ja tilaukset sun muut ni täytyy mun ite hoitaa, mutta jotenki oli helpottavaa panikoida vähän suomeksi. ja mitäpä muutakaan sitä "hätä"tilanteessa tekis ku kilauttas porukoille.. Aina hyvä ratkasu :D  

       Skippasin tosiaan sitte tän päivän osalta koulun, ku täyty hoitaa kaikkia kortti asioita. Jo ennen ku olin pahemmin mihinkään soitella ni iskä oli tehny lompakosta rikosilmotuksen, ku se siis todennäkösesti varastettiin, sillä aikaa ku nukuttiin junassa. En enää IKINÄ nuku junassa, enkä ainakaan jos mun lompakko on laukun sijaan taskussa.... oppia ikä kaikki! Olin ihan kauhuissani ku aattelin et joudun tyyliin maksaa kokonaan uudestaan mun Navigon (julkisenliikenteenkortti) joka maksaa jotain 600.... onneks selvisin vaan säikähdyksellä ja saan uuden tilalle parilla vaivaisella kympillä. Tokihan se ketuttaa ku lompakossa oli aika paljo myös käteistä, mutta no can do ni en jaksa kauheena murehtia. Asioilla on tapana järjestyä!

      Virastoiden läpisoittelemisen ja sydneyskypettelyn jälkeen sain kuningasidean, että haluan syödä lounaaksi pitsaa! No tyydyin kuitenki mun erittäin heikon rahatilanteen takia, pyytään Rauskun tänne syömään ja tehtiin makaroonia ja kesäkurpistasipulitomaattikastiketta. Seki oli oikein maukasta :) Iltapäivällä ku Marie tuli koulusta ni pidettiin pieni akrobatiatuokio telkkariakatsellen ja sitte imuroin tv-huoneen. Musta oli kauheen sulosta ku Marie oli tullu koulusta tyyliin koko matkan juosten kotiin, vaan koska se oli nii huolissaan, miten mun lompakkohässäkkä sujuu C: Nii ja jos jotain positiivista vielä tästä kaikesta draamasta, ni olin erittäin positiivisesti yllättyny miten rennosti toi hostmama tän otti. Olin jo kerenny maalailla pirujaseinille ennen ku se oli ees heränny. Ehkä se onki iha rento tyyppi, toisinaan :) 

       Kesäkurpitsa-makkara -illallisen jälkeen tajusin et kerkeen vielä bodypumppiin jo oon tosi nopee ja niinhän mä nopeesti puoli juosten hilpasin naapurikaupunkiin ja kannatti kyllä mennä. Oli mukava ja tehokas pumppi. Tein kyllä isommilla painoilla ku ikinä, ku se ohjaaja aina vaan huuteli, et mitkä on minimipainot miehille ja mitkä naisille mihinki liikkeeseen... Ja jos oisin ite saanu laittaa painot ni oisin varmaan laittanu aina puolet tai vähintään yhen kolmasosan vähemmän. Mutta kannatti kyllä tehä niillä painoilla, koska jaksoin kerta niilläki pinnistellen loppuun asti. Voin vaan kuvitella kuin jumissa oon huomenna ja keskiviikkona, rakastan sitä tunnetta ku on lihakset kipeenä ja tietää oikeesti tehneensä jotain :) Mut nyt voisin kattoo jonku ohjelman tai leffan tai jonku et alkas nukuttaa... tosiaan ainut huono puoli noissa iltajumpissa on se et ku puol ysistä puol kymppiin ja sitte vielä reippailee kotiin, ni uni ei kyllä kauheen aikosten tuu..  Mut anyway oon ylpee itsestäni et jaksoin lähtä jumppaan YKSIN!!! :D öitä !

WE

Ihan lepposa viikonloppu takana. Lauantaina nukuin iltapäivän puolella ja kävin Auchanissa shoppaileen. Nii ja kerkesin mä vähä skypetelläkki turkuun libbelle ja ouluun mun magnusteille <3 Illalla sitte syötiin Rauskun kans meillä ennen ku lähettiin pariisiin. Söin ekaa kertaa täällä oloni aikana fetajuustoa ja olihan se hyvää :D vietettiin ilta/yö Bastillessa Mäyrän, Rauskun ja Kevinin kans. Otettiin eka juna kotiin, eli meidän ois pitäny olla kotona joskus vähä ennen 7, mutta jostain syystä oltiin kotona vasta 8n jälkeen... puolentunnin junamatka kestiki melkeen 2 tuntia.  

         Tänäänki oon sitte nukkunu paljon ja kattonu pari leffaa. Mikäs sen mukavempaa! Tänään en oo nähny ketään mun hostperheestä... outoa, et oon ollu koko päivä kotona enkä oo jutellu kellekkään. ...ja sitte mun polvesta on haukannu, joku ötökkä, koska se on ihan turvonnu ja punanen. Mukavaa. Luulin jo et kaikki öttiäiset ois menny talviunille, mut ei vissiin. Täytyy siis jatkaa ötökkätorjunta aineiden käyttöä. 

         Mä en oikeesti oo ehkä ihan täysin ymmärtäny et reilun kuukauden päästä on joulu!! Jotenki outoa, koska täällä on ollu vielä ihan lämmintä... ja pahin ruska-aikaki on vasta tuloillaan. Joulusta puheen ollen, mulla tekee ihan kauheena mieli joulutorttuja. Pitää ehkä joku päivä mennä ostaan tarvikkeet ja leipoa.... Tai ehkä ootan siihen asti et meen suomeen, sillon ne ainaki maistus tosi hyville!  nojoo, mut mä voisin kerranki mennä nukkumaan aikaisn, ni jaksasin huomenna olla terävänä koulussa :) hyvää yötä, kauniita unia!

vendredi

Aamulla heräsin taas ennen ku herätyskello soi. Oon vissiin vähä turhan tunnollinen ku herään aamulla aikasin, lyhyiden yöunien jälkeen, automaattisesti siihen aikaan, mihin mun pitäs herätä, enkä pysty enää nukahtaa sen jälkeen, siksi 10 minuttin ajaksi minkä oon illalla väsyksissäni lisänny uniaikaa :) ...nii ja eilen ku haettiin sandwichit lounaaksi, ni ne ei ottanu multa rahaa vaan anto mulle vaan sen leivän ja alko palavelee seuraavaa asiakasta ja mä kiltisti silti menin vielä takas tiskille ja maksoin... 

       Aamu suju hyvin lepposasti. Olin yhteyksessä australiaan, katoin DH:ta, huippumalleja, homokeskustelua, uutisia ja kadonneen jäljillä. Mä jouduin hetken tekemään rankkaa aivotyötä, ku mietin et miten on mahollista et ku ennen ranskan ja australian aikaero oli 8 tuntia, sitte kelloja siirrettiin tunnilla ja aikaero onki yhtäkkiä 10 tuntia. Kaks hernettä raksutti aika kovasti, kunnes sitte mulla välähti, et australiassakihan oli vaihdettu aikaa :) Tunnen itseni aina välillä niin älykkääksi! Oon tänään myös imuroinu vähän ja "järjestelly" kirjahyllyä... ei se tosin oo nyt yhtään siistimpi, kirjat vaan ei enää oo aakkosjärjestystä nähnykkään ku vaihtelin vähä kirjojen paikkoja. Oho!  Päivän kohokohta oli ku tein itelle herkkulounasta. Lohisalaattia, paistinperunoita ja valkosipulikrutonkeja. mmmmmm!

        Pitkästi iltapäivän puolella vaivauduin vaihtamaan yöpuvun pois ja kävin kaupasta ostamassa herkkuja, tosin koska lakkoni ei salli arkipäivällä herkkujen ostoa ni herkkuina tänään toimii kurkku, paprikat, porkkanat ja minitomaatit. Illalliseksi tein purjosalaattia, kummallista kanaporkkanajukurttikastiketta ja riisiä. Ruoka oli kyllä hyvää :) Ruoan jälkeen kävin nakkaan alexisn miekkaileen perjantaiseen tapaan. Tosin uutta tänään oli se, että kadut on muuttanu suuntia, ne on kyllä vaihtunu jo reilu viikko sitte, mutta en oo ajanu kertaakaan sen jälkeen. Uusi reitti oli nopeempi joten ei valittamista :) Nyt pakkaan vihanneksen reppuun ja marssin Rauskun luo vahdittavaksi. Sen siis täytyy babysitata tänään ni mäkihän meen siinä samassa. Katotaan varmaan joku leffa ja narskutellaan porkkanoita.
       

        

       

heijastinliivi ja otsalamppu - that's all u need!

Herätyskello soi aivan liian aikasin tänään. Jouduin raahautumaan kouluun pitkästä aikaa ja seisomaan junassa (tosin aika vähän aikaa onneks). 4 tuntia kulu erittäin hitaasti ku oli niin rankkaa pitää silmät auki! Onneks puolessa välissä sain kahvia ja omenan ni helpotti. Ahkeran opiskelun jälkeen käytiin ostaa Fnacista jotku lippuja jonnekki keikalla, mihin tosin mä en kyllä oo menossa ja sitte syötiin Brioche Doréella vähä lounasta. Me ei otettu jälkkäreitä!! Tästä se mun ja Rauskun terveellinen elämä lähtee... :D Kotiin raahauduttiin vähä ennen neljää ja vastassa mua oli iso kasa pyykkiä ja ruoanlaitto..

      Oon vähä huijari ku en imuroinu tänään, koska en normaalistikkaan imuroi torstaisin, koska oon delekoinut kaiken imuroinnin tiistaille, mutta koska tiistaina oltiin vielä normandiassa nii tän viikon imuroinnit jäi vähä niinku välistä... Hups(:  Samalla ovenavauksella ku mä ulkoilutin roskat ni Marie tuli koulusta ja lähti jonnekki Aurianin kans. Mukavaa, ku saatto hyvällä omalla tunnolla istua koneella iltapäivän turhat tunnit... Ruoaksi taioin jääkaapin jämistä moussangnea (moussakan ja lasagnen välimuoto), jotain eilistä lihaa, paistin perunoita, kasviksia ja salaattia. Syönnin jälkeen (tai no sen jälkeen ku muut oli syöny, itehän en kauheena viittiny syy ku rankka reeni oli edessä) viikkasin pyykkejä vähäsen.

       Kaheksalta suunnattiin tavernyyn kuntoilemaan! terveellinen elämä siis jatku vielä jälkkärin skippaamisen lisäksi urheilemalla. Hyvä me!! Käytettiin outoja laitteita ja saatiin neuvojaki ku näytettiin varmaan niin idiooteilta. Tällä kertaa meillä oli vähä puutteellinen tai no ehkä liian runsas varustus, ku siis hoksattiin et sinne salillehan voi laittaa vaan heijastinliivin ja otsalampun. Ja jos joku miettii että miksi, ni kato otsalamppu on sitä varten et jos tulee sähkökatkos ja heijastinliivi pitää sitte olla et pimeässä löydetään toisemme. ...nii ja säästäähän siinä ku ei tarvi ostaa mitään urheiluvaatteitakaan! Tämä kaikki oli siis tuloksena tunnin salilla heilumisesta..... onneks kukaan (kai??) siellä salilla ei ymmärrä meiän juttuja, muuten saatettas saada vähän outoja katseita, vaikka niitä kyllä saa ihan vaan kailottamalla kovaäänisesti suomeksiki! Seuraavaa urheilukertaa innolla odottaen :D

         Nyt voisin mennä kiltisti nukkumaan ku täällä on taas (täällä on tosiaan vähintään  kerran viikossa jotain vieraita yömyöhälle....) jotain illallisvieraita ja musta tuntuu et ne kohta tulee seurustelemaan tänne takkahuoneesee.... joten parempi ehkä poistua hyvissä ajoin vieläku se on mahdollista ilman et tarvii leikkiä sosiaalista hymyilevää aupairia! Mukava ja pitkä päivä takana joten nukahtaminen tuskin on ongelma (vaikka mulle se nyt ei koskaan oo ongelma ollukkaan) ja pitää kerätä voimia viikonlopulle... (: öitä muruset!

        

normandian maihinnousu

4 päivän normandia landeilu takana. Pehmeä lasku arkeen on alkanu ihan kivasti siivoillen, pariisissa hiippaillen ja mikä parasta; Brysselin vierasta viihdyttäen. Tänään siis aamulla hoidin normi kotityöt ja tein lounasta ja illalla tapasin Loten :) 

        Lasten syysloma on vihdoin ohi ja huomenna alkaa taas normi arki ja aherrus. Ennen ku lähettiin Normandiaan mökkeileen, vietettiin Rebekkan, Marien, Aurianin ja Alexisn kans päivä pariisissa shoppaillen, museossa vieraillen ja roskaruokaa syöden. Päivä oli aupairien näkökulmasta katsottuna hieman voimille ottava, mutta pääasia et lapsilla oli kivaa. Kokonaisuudessaan loma meni oikein hyvin, varsinki normandia-osuus. Huolimatta siitä, että koko viikonlopuksi luvattii vesisadetta, ni aurinko paisto melkeenpä koko ajan ja parhaillaan oli 18 astetta lämmintä. Ilmat oli siis täysin verrattavissa suomen kesään ja nyt on marraskuu. Ihanaa! Tehtiin paljon kävelyretkiä merenrannalla ja peltojen keskellä, tapasin varmaan koko hostisän suvun ja heräsin kirjaimellisesti ennen kukon laulua joka aamu (onneks normandiakukko kieku vasta puolilta päivin...) Oli mukava päästä meren lähelle pitkästä aikaa, en oo jotenki ees aatellu, miten paljo se vaikuttaa.. Mutta koska oon aina asunu merenrantakaupungissa, ni jotenki meren läheisyys saa olon tuntumaan kotoisalta.  Myös maaseudun rauhasta oli ihana nauttia :)

        Mökki on ehkä vähän väärä sana kuvaamaan tota noitten loma-asuntoa, koska se oli semmonen reilun 20 hengen huvila. Huoneita oli ihan hulluna ja olin välillä vähä eksyksissä siellä. Ja mikä parasta mulla oli käytössä oma huone ja kylppäri, jotka oli ylimmässä kerroksessa, joten halutessani sain olla ihan rauhassa :) Mun ikkunasta näky pelto, jolla laidunsi lehmiä ja lampaita, ja myös mont saint michel ja meri. Pidennetyn viikonlopun aikana ehdittiin maistella paljon eri viinejä ja aperitiivejä. Kotosuomeen tiedoksi, että mulle pitää nykyään tarjoilla aina ennen ateriaa (olipa kyseessa sitte lounas tai päivällinen) aikuistenshotti elikkä siis viskiä, martinia tai jotain muuta vastaavaa isosta shottilasista pähkinöiden tai sipsien kera, ruoan kanssa tulee olla tarjolla viiniä ja jälkipalaksi juustotarjotin. Ja niin hienolta ku tuo mun mielestä kuulostaaki ni täällä se on oikeesti melko normaalia, tosin aikuistenshotit taitaa olla vaan lomaherkkua.

En tykkää ku blogi teki kaikista kuvista huonolaatusia, ei ne kyllä mitään superlaatuja oo alunperinkään.. Mutta tossa joka tapauksessa vähän kuvia normandiasta. Ekassa kuvassa on hostperheen "mökki"(kuvassa talo näyttää todellista pienemmältä...), tokassa maisema mun huoneen ikkunasta ja loput kuvat on mökin ympäristöstä, missä seikkailtiin 4 päivää :)