kaikki hyvä loppuu aikanaan

aapua! Mun fiilikset on kertakaikkisen sekavat tällä hetkellä. Toisaalta oon jo ihan valmis vaihtaan maisemaa, mutta toisaalta taas voisin oikein hyvin jäädäkki. Mikäs täällä on ollessa, kaikki sujuu hyvin, enkä muista milloin, joku asia ois painanu suuremmin mieltä tai ahistanu. Suomielämään on aina kuulunu paljo enemmän "stressiä" (=pitää ajatella mitä millonki tekee ja hoitaa asioita) Vaikka uskon, että sillä, etten täällä tee mitään, ni voi olla aika suuri vaikutus elämän letkeyteen...  ootan kyllä jo sitä, että on jotain tekemistä, jotain muutaki ku jumittaa, makoilla riippumatossa tai lillua uima-altaassa. En siis oikeestaan tiiä, mitä mieltä lähöstäni oon. Tänään on kuitenki iltapäivän ollu vähä haikee fiilis, ku ollaan Marien ja poikien kans pulikoitu uima-altaassa kaatosateessa, laitettu ruokaa, katottu 24sta ja pelleilty niin että pojilla lähti melkeen järki. En ois ehkä tänne lähtiessa uskonu, miten hyviä kavereita meistä Marien kans tän vuoden aikana kerkes tulla. 12-vuotias on just sopivan ikänen, että sen kans voi tehä kaikkea hullua. Ihan sama mitä mä Marielle ehotan ni se on jutussa mukana, olipa kyse sitte sen naaman suklaalla kuorruttamisesta, vesisodasta keittiössä tai spaidermänhypyistä kivilattialle... Tuun kaipaamaan meiän päättömiä juttuja! 

         Syötiin tänään koko perheen voimin kunnon illallinen, joka oltiin Marien kans valmistettu. Aperitiiviksi erilaisia sipsejä, pähkinöitä ja shampanjaa, alkuruuaksi avokaadoja, pääruuaksi ite tehtyjä hampurilaisia (leivottiin jopa sämpylätki!!)  kera herkkutäytteiden, jälkkäriksi syötiin sitte faissellea ja omenacompottia. Oli kiva, ku syötiin kaikki yhessä mun vikan illan kunniaksi. Tulee mulla näitä muitanki, ku Mariea ikävä. Sanosin, että vaikka välillä hermot on meinannukki mennä 15-vuotiaan laiskimuksen, tai hermoheikon hostäidin kanssa, ni parempaa hostperhettä en ois voinu toivoa täksivuodeksi. Toivottavasti onnistun pitämään edes jollain lailla yhteyttä tähän perheeseen :) Illallisella sitte jaettiin mulle palkinnot; sain ainakin kasvis-, kastike-, pitsa-, hampurilais-, tonnikala- ja jauhelihapalkinnon :D niin siis nuita ruokalajeja/lisukkeita siis oon laittanu parhaiten näitten kaikista aupaireista. Jee :D...nii ja tulin iloseksi, ku kuulin, että tän perheen mummu oli kehunu mua Marien juhlien jälkeen ja lähettäny terveiset et oon aina tervetullu sen luokse kyläileen etelä-Ranskaan. ...ihmettelin toki vähä, koska juhlia edeltävänä iltana käytiin aika kiivaita keskusteluita ruokapöydässä siitä, että onko mulla tarpeeksi hyvät perusteet olla syömättä lihaa ja mun uskonnottomuudesta jne... luulin että se mummu vihais mua, mutta ilmeisesti kuitenki tein mun ihan päinvastasilla mielipiteillä siihen jonkintason vaikutuksen. Huvittavaa.

          Viimesten päivien HULLUJEN helteiden takia (reilusti yli 30 varjossa) pakkailut ja siivoilut on jääny vähä viimetinkaan. Nytki mun pitäs ehkä olla siivoomassa mun huonetta jos aion nukkua tänä yönä....(kellohan on jo 1) Oon kuitenki saanu aikalailla pakattua jo, vaikka suurinosa ajasta onki menny uima-altaassa. Ei täällä oikeesti oo kyenny tekeen mitään, ku sisälläki on melkeen 30. Kivitalo on kivan viilee siihen asti kunnes se kuumenee ku uuni.....Aattelin kuitenki saaha ennen nukkumaan menoa siivottua mun huonee, että huomenna ei tuu sit kiirettä. En oikeestikkaan voi käsittää et huomenna (tai oikeestaan jo tänään) lähen täältä pois... Oon oppinu tän vuoden aikan niin paljo, niin kielellisesti, itestäni, myös muista ja ylipäätänsä elämästä. En tiiä epäröinkö ees missään vaiheessa, että lähenkö vuodeksi ulkomaille vai en, mutta en kyllä oo hetkeäkään katunu mun päätöstä. Tää vuosi on ollu ihan uskomaton kokemus ja oon tutustunu huippuihin ihmisiin. Mutta niinku sanotaan, ni kaikki hyvä loppuu aikanaan ja nyt on aika lähtä uusia seikkailuja kohti. Ja vaikka jumittaminen onki erittäin mukavaa, ni elämässä ei voi jumittaa liikaa. Täytyy mennä eteenpäin, että voi oppia ja nähä enemmän. Mun on aika siis kiittää ja kumartaa, merci et au revoir! Mulla tulee ikävä ranskavuotta ja ranskavuoden ihmisiä. <3

       

viimestä viiään

Oikeesti mun pitäs olla jo menossa kohti postia mun liikaa painavien vaatteiden ja kirjojen kanssa, mutta aattelin kuitenki nopeesti kertoo, että viimenen viikonloppu täällä patonkimaassa meni tosi mukavasti. Jumitettiin ennätysmääriä, mm. koko pe-la yö seinen varrella, lauantaina juhannuspiknikin merkeissä + vähän lisää seinen rannalla ja sunnuntaina sitte puistossa, synttäri-illallisella ja jazz-menoissa. Ehkä kerkeen vielä ennen huomista kirjotella vähä pakkaus- ja lähtöfiiliksiä, ehkä.

c'est la vie man

Fiilikset on kyllä nii kummalliset just nyt. Oon koko ajan aatellu, (tai ainaki yrittäny aivopestä itteeni) ettei mulla tuu ikävä tätä perhettä kummemmin, mutta.... sitte ku mietin uudestaan ni en oliskaan siitä enää niin varma, esim tänään ku juostiin taloa ylös alas toistemme perässä vesipullojen ja astiapyyhkeiden kans ja yritettiin kastella toisiamme, ku meidän ois pitäny kuivata astioita, tai ku Marie lukitsi mun huoneen oven, piilotti avaimen ja mä kostoksi piilotin suklaakakun christophen sänkyyn.. nii väistämättä tajuan, että vaikka toisaalta en jaksais tämmöstä "vieraitten" nurkissa asumista enää ainakaan kokonaista toista vuotta, ni mulla tulee kyllä hirvee ikävä elämää täällä. Toisaalta kaikki hyvähän aina loppuu aikanaan ja tilalle tulee jotain uutta ja vielä hyvempää, eikönii?

         Eilen oltiin päivällä kirjaostoksilla ja vähä samoilemassa pariisissa ku oli Fête de la musique, eli juhla joka järjestetään täällä ja monessa muussa kaupungissa ja maassa aina 21.6 joka kesä. Ideana siis on että ympärikaupunkia on paljo erilaisia musiikkitapahtumia ja kuka vaan voi mennä kadulle musisoimaan. Päivällä ei kyllä pahemmin näkyny mitään menoja, mutta sitte ku illalla töitten jälkeen lähettiin uusintakierrokselle ni meno oliki jo aivan toine. Käveltiin paljon ja jumitettiin. Junia kotiin meni koko yön ni kerranki oli mahollisuus jumittaa vähän pidempään, muttei kuitenkaan ihan aamuun asti, mutta miten sitten kävikään. Taiettiin olla kotona kuudelta.... onhan se toki vajaan tunnin aikasemmin ku yleensä :D hyvä me! mut hauskaa oli ei voi valittaa. Ja tähä täytyy vaan lisätä, että Pariisiki on yllättävän pieni paikka! 

         Tänään sitte pirteänä reilun 3 tunnin aamu-unien jälkeen heräsin tekeen keskiviikon siivous"urakkaa". Olin melkeempä tehokkaampi, ku normaalisti. Suoriuduin kaikesta plus aamupalasta 45minuutissa, ja siihen aamupalana meni ainaki 20min..... Olin suunnitellut, että lounaan jälkeen menisin päiväunille, mutta eipä mua sitte päivällä enää väsyttänykkään. Leivottiin Marien kanssa ja siinäpä se päivä sitte oikeestaan meniki... yleensä aina keskiviikkosin jossain vaiheessa mulla on tosi tylsää, mutta tänään oli tosi kiva päivä, hyvä niin, koska tää oli viimenen kokonainen keskiviikko. Jäljellä on enää yksi jokaista arkipäivää täällä ranskankotona. En halua lähtä vielä :S Viimesyksynä, kun lähti suomesta ni tiesi kuitenki palaavansa sinne ennemmin tai myöhemmin, mutta täältä lähteminen on paljo lopullisempaa, vaikka jonain päivänä palaiski Pariisiin, ni ei se oo enää kuitenkaan ihan sama asia, ku on eri ihmiset... ja tuskin tuun koskaan enää mun ranskaperheen kanssa asumaan. mutta c'est la vie maaan!

Profession de foi de Marie

 Ääh en tiiä miks kuvanlaatu menee ihan kamalaksi, ku kuvat laittaa tänne blogiin... no siristelkää vähä silmiä nii, että huomaa pientä sumeutta! Kuvat on siis sunnuntailta, Marien profession de foi -juhlasta, joka on uskonnollinen juhla, jota katolilaiset viettää 11-12vuotiaana. Juhlan idea on, että ton tapahtuman jälkeen lapset päättää itse, mihin ne uskoo. 

          Juhlapäivä alko aikasin aamulla (tai no ainaki mulle se oli aikasin....), ku alettiin valmistella lounaalle ruokia, tai no mä valmistelin ruokia ja Valérie ja Pitou sääti kaikkea muuta. Puol 11 alko sitte messu tuossa meiän lähikirkossa, jonne lähdettiin "hyvissä ajoin" (eli juosten 5min ennen messun alkua), että saadaan hyvät paikat. Oli ihan hauska käydä kattoo vähä millanen meno täkäläisten kirkossa on, tää perhe ku kuitenki käy siellä joka sunnuntaina :) Jumalanpalveluksessa oli ihan rento meno, tyypit taputti virsien tahdissa, anto aploodeja välissä, papin "saarna" oli pikemminki hauska puhe, ihmiset naureskeli välillä,  ja pikkulapset juoksenteli pitkin kirkkoa. Vähä eri meniniki ku mihin jossain koulun joulu/kevätkirkoissa on tottunu. 

          Kirkon jälkeen vieraat tuli tänne meille ja lounastettiin pitkän kaavan mukaisesti reilut 4tuntia. Vieraat ja perhe yhteenlaskettuna meitä oli melkeen 50, joten voitte vaan kuvitella, sitä ruuan, viinien ja ennenkaikkea astioiden paljoutta, ku jokaiselle tietty oli oma lasi valko-, puna- ja kuohuviinille ja tietty vedelle ja oma lautanen jokaiselle ruokalajille :) Lounaaseen kuului tietenkin aperitiiviherkut, alkusalaatti, alkupala, pääruoka, juustot, jälkiruuat ja loppukahvit. Vietin aika paljon aikaa keittiössä, että kotiväki sai rauhassa juhlia tuota Marien tärkeää päivää, mutta ei se oikeastaan haitannu, ehin silti seurustella vähä kaikkien kanssa ja syödä liianki hyvin.  Ruokailu suju kuitenki tosi leppoisasti ja juhlat meni mukavasti. Marie oli suureen päiväänsä tyytyväinen ja niin tuntui olevan kaikki muutkin. Oli hauska kokea vielä tämmöset perinteiset perhejuhlat ennen ku tää vuosi on ohi. Kieltämättä melkeen 12h juhlapäivä oli itsekullekkin hiukan rankka, mutta mukavaa oli :)

        Tänään sitte oli aamusta koulua, minkä jälkeen kävin lunastaan joululahjasushiateriani. Oli ihan hyvää jos en miettiny, et se kala oli rakaa.... kiitos märtsiboini<3 Iltapäivä sitte kulutettiin yrittäen shoppaille ja riehuen sovituskopeissa :D Kotona imuroin  sitte tvkammion ja lämmitin eilisiä jämiä ruuaksi. helppoa! Syönnin jälkeen käytiin sitte pitkästä aikaa pumppaileen Ranen kanssa :) Nyt onki sitte enää 9yötä jälellä täällä ranskankodissa, kai tätäki paikkaa ja näitä ihmisiä tulee aika ikävä <3

10

Apuaa! 10 päivän sääennusteessa näkkyy mun lähtöpäivä, se on siis ihanihan kohta...

Viikko on taas menny niin nopiaa etten oo huomannukkaan. Keskiviikkona olin raivon vallassa ,kiitos hostmaman ja rikkinäisen auton (jonka rikkoontuminen ei kuulemma kiinnostanut mua eikä luigia, koska meijän ei tarvi maksaa korjautusta???), mutta onneks vaan siihen asti, että illalla pääsin vähän virkistäytymään Märden ja Ranen kans. Tultiin kuitenkin kiltisti jo 12 junalla kotiin :) Seuraavana aamuna sitte pingoin reippaana kouluun huolimatta vähä lyhyeksi jääneistä yöunista, koulun jälkeen sitte kävin ehkä viimesen kerran starbucksjumittaan. sniiif! Töitten jälkeen illalla mentiin salille pitkästä aikaa... oltiimpas me Ranen kaa reippaita!

        Eilinen päivä meni kotona laiskotellessa ja tuijotellessa leffoja. Töitten jälkeen otettiin sit naapurin kaa suunnaksi Pariisi, missä tavattiin Mäyrä, Victor, Gabriele ja myöhemmin myös Ruth liitty scandinaaviseen joukkoomme. Juotiin muutamat, ehkä pariisin halvimmat oluet (3e iso) yhessä täpötentäynnä olevassa baarissa, tai no oikeestaan sen ulkopuolella, ku sisälle ei mahtunu. Sieltä sitte metrojumituksen jälkeen suunnattiin meiän päämäärään, joka oli Glazart. Ku tultiin sinne ni parhaillaan musiikkina toimi jonkinsortin puhallinsoitinorkesteri, joka veti kyllä ihan sairaan hyvin. En ois ehkä uskonu, että tollanen vois toimia jossain klubilla, mutta näköjään toimi ja vielä ihan sikahyvin. Myöhemmin oli sitte jotain DJtä + joku ei niin mun mieleen oleva bändi. Oli huippu ilta ja vielä ku rekvisiitaksi jaettiin allaolevissa kuvissa näkyviä apinanaamareita ja ilmapalloja, ni ei meno ois tosta enää paljo voinu parantua. 

Tänään oon sitte autellu tätä perhettä valmisteleen huomisia juhlia. Tänne tulee siis tosiaan huomenna 40 vierasta lounaalle... saa nähä miten selvitään, tai miten mun pää kestää :D

Sun is cold and rain is hard

Tänään on ollu aika lusmuilu päivä. Heräsin vasta joskus 11 jälkeen ja vaikka olin suunnitellut meneväni lenkille ni en saanut aikaseksi, koska Rane oli jo käyny juokseen ja sillon sato vettäki. Sade tosin loppu paria tuntia myöhemmin, mutta siinä vaiheessa olin jo hyvin jumiutunut sohvan pohjalle... Jotain hyödyllistä oon sentään saanu aikaan, ku aloin vihdoin ja viimein katteleen vähä perusteellisemmin Thaimaan, Campodian ja Vietnamin kaupunkeja ja paikkoja, mitkä kiinnostas nähä. Tosin en päässy vielä kovin pitkälle... mutta oon kyllä tosi innoissanu tuosta matkasta!!

       Järkytyin ehkä vähän tänään, ku tajusin, että mun täällä olo -aikaa on jälellä enää 2viikkoa. Niinku jo useempaan otteeseen oon varmaan sanonukki ni aika on menny ihan supernopeaa. Muistan ku eilisen sen ku syksyllä tulin tänne ja kaikki oli uutta ja outoa, enkä saanu suustani ulos oikeen muuta ku "ouioui" (=kylläkyllä). Itsetuntoa kohottavaa kyllä muistella kielellistälähtökohtaa... :D 2 jäljellä olevaa viikkoa tarkottaa sitä, että nyt pitäs ottaa täällä olosta vielä kaikki irti, mutta ei mulla oikeestaan oo mielessä mitenkään kauheen paljo asioita, joita haluaisin tehdä, onneks. On paljon asioita, mitä täältä jään kaipaamaan, mutta väittäisin silti, että tuun kotiutumaan takas Suomeen oikein hyvin, sen verran ihanaa sakkia siellä eläimineen asustaa :)

Jodaeiye Nader az Simin

Ylioppilaskirjotusstressiä pukkaa... ei tosin mulla, eikä ees JBllä, jolla ne kirjotukset siis alkaa ens torstaina, vaan rakkaalla hostmamalla! Mun pieni pää ei jaksa ymmärtää, kuin toi äiti voi olla noin yliherkkä stressaamaan kaikesta. Voisin kuvitella, että Valérie ois menossa niihin kirjotuksiin, eikä JB, joka ihan lungisti naureskelee, ku siltä kyselee miten lukeminen sujuu :) Mä oisin varmaan omissa kirjotuksissa alkanu itekki stressaamaan jos mun vanhemmat ois ollu noin kireitä ja stressaantuneen olosia mun kirjotusten alla... No mut jos ei muuta ni tän vuoden aikana oon oppinu olemaan aika hyvin ärsyyntymättä muiden hermoilusta tai muusta rasittavasta käytöksestä.... Oon jo kyllä siis aika hyvin pienenä koulutettu tuohon ärsyyntymättömyyteen, kiitos rakkaan isosiskoni <3 :D Enää mua ärsyttää ehkä 5min jos joku on hankalalla päällä tai muuten vaan ärsyttävä, mutta aluks siihen meni paljo kauemmin... Jotain oon siis ehkä ranskankielenki lisäksi oppinu ;)

           Viikonloppu meni oikeen mukavasti. Perjantaina käytiin muutamilla Le sans souci ssa Annin, Tiian ja Rauskun kanssa. Ja huolimatta siitä, että ollaan käyty tuossa baarissa ainaki 2 kertaa aikasemmin, ni meillä oli taas ongelmia löytää se..... no ehkä seuraavalla kerralla sitten! Lauantaina sitte puolen päivän maissa junailin itseni Mäyrän luokse, missä valmistettiin meille herkkulounas. Myöhemmin myös Ranepoi saapui villiin eläinjoukkoomme. Illalla päädyttiin sit telttaileen meiän lähimetsään kera hyvien eväiden, kahenhengen teltan ja muutaman desperadoksen. Eläinseuraamme yritti liittyä myös muutama jättikoppis, mutta sokaistiin ne taskulampulla... Mäyrä ja Rausku myös yritti viillellä kämmeniänsä kastanjoiden piikeillä, mutta onneks sain heidät pelastettua, ennen ku pieniä pistoja syvempiä haavoja saatiin aikaiseksi :D Jeesuslaastareitakin meillä oli onneksi mukana!

            Sunnuntaina kömmittyämme metsän uumenista takasin kotiin, ni suunnattiin Ellinooran luo lounaskutsuille :) Pohjoismaalaisedustajien(suomi,ruotsi) lisäksi mukana oli myös yks itävallan edustaja ja yks jenkki, nii ja tietty sitte tärkeintä unohtamatta; siellä oli ylisulonen karvanaama Arri<3, joka taisi olla jotain hollantilaistasorttia.  Sain vähän vähennettyä, mun vierotusoireita eläimistä :) ...ehkä nyt selviän elokuuhun! Sunnuntai meniki siis hyvässä seurassa hyvin syödessä... Ellinoora oli tehny kaikkia erittäin herkullisia pöperöitä ja kans superherkku marenkikakun jälkkäriks (kuolaa suussa). Kuvia mulla ei valitettavasti eiliseltä, eikä telttailusta ole, mutta Rausku (linkittäisin sen blogin tähän kuulisti njos osaisin....) varmasti lisäilee niitä blogiinsa joskus tässä, ja ehkä jos mä jaksan ni voisin kanssa hakea niitä kuvia siltä ja laittaa tänne :)

            Tänäänkin siis oli vielä vapaapäivä, koska Ranskassa vietetään kai Helluntaita tänään? no en oo ihan varma, mutta joku pyhäpäivä tänään on. Suuntasin sitte aamupäivällä pariisiin Viivin kanssa. Käveleskeltiin paljo ympäriinsä, kierreltiin vaatekauppoja ja kateltiin vähä Pariisin nähtävyyksiä, ku Viivi ei ollu aikasemmin käyny Pariisissa. Oli hauska samoilla ympäriinsä ja vaihtaa kuulumisia :) Lähin sitte kotiin vähä ennen 4 tarkotuksena alottaa tekeen mun kielikoulun esitelmää.... mutta enhän mä mitään oo saanu tänään aikaseks, tai en ainakaan esitelmää. Tein mä kyllä yhden banaanisuklaakakun :D Hups! Olin päättäny pitää sen esitelmän ens to, mutta se ehkä saattaa siirtyä maanantaille.... tai sitte otan itteä niskasta kiinni ja teen sen huomenna ku mulla ei oo mitään menoa... 

       Mun ei onneks tarvinnu kokata tänään päivällistä vaan syötiin tonnikalasaattia ja linssejä, mitä hostmama oli kokkaillu jonnekki lounaskutsuille päivällä ja niitä oli jääny yli. Ja sitte jälkkäriksi banaanisuklaakakkua. Jälkkärihetket on jotain mitä tuun kaipaan, ku lähen täältä. Nää lapset (tai nuoret) tulee aina niiiin ilosiksi, ku ne näkee et oon tehny jotain herkkua niille. Voi sitä riemua ja ilosia naamoja, ku ne saa vetää napaansa koko jälkkärin. Elämän pienet ilot (: 

       Siivosin sitte syönnin jälkeen Valérien kans keittiön ja se kysy jos haluun lähtä sen kans kattoon leffaa St Gratieniin (pikkukaupunki vähän matkan päästä täältä), ja koska mulla ei ollu mitään muutakaan suunnitelmia, ku korkeintaan datata koko ilta ni päätin sit lähtä. Käytiin kattoo une séparation (Jodaeiye Nader az Simin oikeelta nimeltään), joka oli ihan tosi hyvä leffa. Elokuvassa ei ees tavallaan tapahtunu kauheena, mutta samaan aikaan se oli paljo enemmän mielenkiintoa ylläpitävä, ku monet muut leffat, joissa tapahtuu paljo enemmän. Leffa oli Iranilainen, joten jo pelkäästään kulttuuri ja uskonto teki elokuvasta mielenkiintosen. En tiiä, mitä elokuvan juonesta voisin kertoa lyhyesti, joten ehkä sanon vaan, että tarina kertoo muslimiperheestä, joka on päätymässä avioeroon. Ei välttämättä kuulosta mitenkään erityisen mielenkiintoselta, mutta suosittelen kyllä kaikille, jos tää leffa ees ikinä rantautuu suomeen....

19 päivää

Nyt on sitte suomiloma takanapäin. Viikko meni tosi nopeeta, mutta vaikka 5 päivää oulussa ei ollukkaan riittävä, että oisin ehtiny nauttia ihanien ihmisten ja eläinten seurasta tarpeeksi, ni oli kuitenki aivan huippua nähä kavereita ja perhettä pitkästä aikaa. Nii ja oli kans kivaa päästä ratsastaan :) Turkuvisiittiki suju mukavasti hurjassa helteessä ja sain suoritettua pääsykokeen kunnialla(?). Ja helsingissäki kerkesin piipahtaa nopeesti ennen paluuta tänne Pariisin kupeeseen. 

       Kiitos suomessa hankittujen univelkojen nukuin koko helsinki-pariisi lennon ku tukki. Eli lento meni nopeasti vaikka en päässykkään Rauskun viereen istumaan :D Minä, Ismo (mun rinkka<3) ja Rane sitte selviydyttiin kentältä Nordille asti, missä Mäyrä oliki meitä jo vastassa. Pidettiin asemapiknik ennen ku sitte hiilauduttiin koteihimme. Perheen lapset oli kovastikki ikävöiny jo mua (=tai no siis mun laittamaa ruokaa). Täällä ei kuulemma oltu syöty ku pastaa viimesen viikon aikana... :D

       Mulla on jotenki tosi hassu fiilis täällä olemisen suhteen. Toisaalta oli kiva tulla takasi, mutta sitte taas toisaalta ootan jo heinäkuuta, joten voisin pikakelata nää vajaat 3 viikkoa, mutta sitte taas tiiän, että mulla tulee ikävä tätä vuotta, joten haluisin nauttia näistä vikoista viikoista ihan täysillä. Hankalaa. Mutta enää tosiaan vajaa 3 viikkoa jälellä, halusimpa tai en ni luulen et aika tulee menemään nopeesti. Hullua! Ja enää alle 2kk ku oon taas "lopullisesti" suomessa, vielä hullumpaa, vaikka ootan kyllä sitäki :)