Fiilikset on kyllä nii kummalliset just nyt. Oon koko ajan aatellu, (tai ainaki yrittäny aivopestä itteeni) ettei mulla tuu ikävä tätä perhettä kummemmin, mutta.... sitte ku mietin uudestaan ni en oliskaan siitä enää niin varma, esim tänään ku juostiin taloa ylös alas toistemme perässä vesipullojen ja astiapyyhkeiden kans ja yritettiin kastella toisiamme, ku meidän ois pitäny kuivata astioita, tai ku Marie lukitsi mun huoneen oven, piilotti avaimen ja mä kostoksi piilotin suklaakakun christophen sänkyyn.. nii väistämättä tajuan, että vaikka toisaalta en jaksais tämmöstä "vieraitten" nurkissa asumista enää ainakaan kokonaista toista vuotta, ni mulla tulee kyllä hirvee ikävä elämää täällä. Toisaalta kaikki hyvähän aina loppuu aikanaan ja tilalle tulee jotain uutta ja vielä hyvempää, eikönii?
Eilen oltiin päivällä kirjaostoksilla ja vähä samoilemassa pariisissa ku oli Fête de la musique, eli juhla joka järjestetään täällä ja monessa muussa kaupungissa ja maassa aina 21.6 joka kesä. Ideana siis on että ympärikaupunkia on paljo erilaisia musiikkitapahtumia ja kuka vaan voi mennä kadulle musisoimaan. Päivällä ei kyllä pahemmin näkyny mitään menoja, mutta sitte ku illalla töitten jälkeen lähettiin uusintakierrokselle ni meno oliki jo aivan toine. Käveltiin paljon ja jumitettiin. Junia kotiin meni koko yön ni kerranki oli mahollisuus jumittaa vähän pidempään, muttei kuitenkaan ihan aamuun asti, mutta miten sitten kävikään. Taiettiin olla kotona kuudelta.... onhan se toki vajaan tunnin aikasemmin ku yleensä :D hyvä me! mut hauskaa oli ei voi valittaa. Ja tähä täytyy vaan lisätä, että Pariisiki on yllättävän pieni paikka!
Tänään sitte pirteänä reilun 3 tunnin aamu-unien jälkeen heräsin tekeen keskiviikon siivous"urakkaa". Olin melkeempä tehokkaampi, ku normaalisti. Suoriuduin kaikesta plus aamupalasta 45minuutissa, ja siihen aamupalana meni ainaki 20min..... Olin suunnitellut, että lounaan jälkeen menisin päiväunille, mutta eipä mua sitte päivällä enää väsyttänykkään. Leivottiin Marien kanssa ja siinäpä se päivä sitte oikeestaan meniki... yleensä aina keskiviikkosin jossain vaiheessa mulla on tosi tylsää, mutta tänään oli tosi kiva päivä, hyvä niin, koska tää oli viimenen kokonainen keskiviikko. Jäljellä on enää yksi jokaista arkipäivää täällä ranskankotona. En halua lähtä vielä :S Viimesyksynä, kun lähti suomesta ni tiesi kuitenki palaavansa sinne ennemmin tai myöhemmin, mutta täältä lähteminen on paljo lopullisempaa, vaikka jonain päivänä palaiski Pariisiin, ni ei se oo enää kuitenkaan ihan sama asia, ku on eri ihmiset... ja tuskin tuun koskaan enää mun ranskaperheen kanssa asumaan. mutta c'est la vie maaan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti