aapua! Mun fiilikset on kertakaikkisen sekavat tällä hetkellä. Toisaalta oon jo ihan valmis vaihtaan maisemaa, mutta toisaalta taas voisin oikein hyvin jäädäkki. Mikäs täällä on ollessa, kaikki sujuu hyvin, enkä muista milloin, joku asia ois painanu suuremmin mieltä tai ahistanu. Suomielämään on aina kuulunu paljo enemmän "stressiä" (=pitää ajatella mitä millonki tekee ja hoitaa asioita) Vaikka uskon, että sillä, etten täällä tee mitään, ni voi olla aika suuri vaikutus elämän letkeyteen... ootan kyllä jo sitä, että on jotain tekemistä, jotain muutaki ku jumittaa, makoilla riippumatossa tai lillua uima-altaassa. En siis oikeestaan tiiä, mitä mieltä lähöstäni oon. Tänään on kuitenki iltapäivän ollu vähä haikee fiilis, ku ollaan Marien ja poikien kans pulikoitu uima-altaassa kaatosateessa, laitettu ruokaa, katottu 24sta ja pelleilty niin että pojilla lähti melkeen järki. En ois ehkä tänne lähtiessa uskonu, miten hyviä kavereita meistä Marien kans tän vuoden aikana kerkes tulla. 12-vuotias on just sopivan ikänen, että sen kans voi tehä kaikkea hullua. Ihan sama mitä mä Marielle ehotan ni se on jutussa mukana, olipa kyse sitte sen naaman suklaalla kuorruttamisesta, vesisodasta keittiössä tai spaidermänhypyistä kivilattialle... Tuun kaipaamaan meiän päättömiä juttuja!
Syötiin tänään koko perheen voimin kunnon illallinen, joka oltiin Marien kans valmistettu. Aperitiiviksi erilaisia sipsejä, pähkinöitä ja shampanjaa, alkuruuaksi avokaadoja, pääruuaksi ite tehtyjä hampurilaisia (leivottiin jopa sämpylätki!!) kera herkkutäytteiden, jälkkäriksi syötiin sitte faissellea ja omenacompottia. Oli kiva, ku syötiin kaikki yhessä mun vikan illan kunniaksi. Tulee mulla näitä muitanki, ku Mariea ikävä. Sanosin, että vaikka välillä hermot on meinannukki mennä 15-vuotiaan laiskimuksen, tai hermoheikon hostäidin kanssa, ni parempaa hostperhettä en ois voinu toivoa täksivuodeksi. Toivottavasti onnistun pitämään edes jollain lailla yhteyttä tähän perheeseen :) Illallisella sitte jaettiin mulle palkinnot; sain ainakin kasvis-, kastike-, pitsa-, hampurilais-, tonnikala- ja jauhelihapalkinnon :D niin siis nuita ruokalajeja/lisukkeita siis oon laittanu parhaiten näitten kaikista aupaireista. Jee :D...nii ja tulin iloseksi, ku kuulin, että tän perheen mummu oli kehunu mua Marien juhlien jälkeen ja lähettäny terveiset et oon aina tervetullu sen luokse kyläileen etelä-Ranskaan. ...ihmettelin toki vähä, koska juhlia edeltävänä iltana käytiin aika kiivaita keskusteluita ruokapöydässä siitä, että onko mulla tarpeeksi hyvät perusteet olla syömättä lihaa ja mun uskonnottomuudesta jne... luulin että se mummu vihais mua, mutta ilmeisesti kuitenki tein mun ihan päinvastasilla mielipiteillä siihen jonkintason vaikutuksen. Huvittavaa.
Viimesten päivien HULLUJEN helteiden takia (reilusti yli 30 varjossa) pakkailut ja siivoilut on jääny vähä viimetinkaan. Nytki mun pitäs ehkä olla siivoomassa mun huonetta jos aion nukkua tänä yönä....(kellohan on jo 1) Oon kuitenki saanu aikalailla pakattua jo, vaikka suurinosa ajasta onki menny uima-altaassa. Ei täällä oikeesti oo kyenny tekeen mitään, ku sisälläki on melkeen 30. Kivitalo on kivan viilee siihen asti kunnes se kuumenee ku uuni.....Aattelin kuitenki saaha ennen nukkumaan menoa siivottua mun huonee, että huomenna ei tuu sit kiirettä. En oikeestikkaan voi käsittää et huomenna (tai oikeestaan jo tänään) lähen täältä pois... Oon oppinu tän vuoden aikan niin paljo, niin kielellisesti, itestäni, myös muista ja ylipäätänsä elämästä. En tiiä epäröinkö ees missään vaiheessa, että lähenkö vuodeksi ulkomaille vai en, mutta en kyllä oo hetkeäkään katunu mun päätöstä. Tää vuosi on ollu ihan uskomaton kokemus ja oon tutustunu huippuihin ihmisiin. Mutta niinku sanotaan, ni kaikki hyvä loppuu aikanaan ja nyt on aika lähtä uusia seikkailuja kohti. Ja vaikka jumittaminen onki erittäin mukavaa, ni elämässä ei voi jumittaa liikaa. Täytyy mennä eteenpäin, että voi oppia ja nähä enemmän. Mun on aika siis kiittää ja kumartaa, merci et au revoir! Mulla tulee ikävä ranskavuotta ja ranskavuoden ihmisiä. <3
mä tiiän mitä mieltä mä oon sun lähdöstä: IHAN HIRVEETÄ! oikeesti, aloin melkein itkemään tätä lukiessa, nyt se vasta iski kunnolla tajuntaan, et oikeesti lähet. TÄNÄÄN. onneks nään sut vielä ku tuot koneen mut älä sit pelästy jos alan vollottamaan :DD voi ei, en haluu että tää kaikki loppuu :( ja vaikka oonki täällä vielä jonki aikaa nii ei se oo sama ku sä et oo täällä :(((((
VastaaPoista