Vapaaehtoisesti heräsin jo kasilta, että kerkeisin tehä kotityöt ennen ku lähen pariisiin. Ehinki imuroida kaikkien lasten huoneet lukuun ottamatta PLn huonetta, ku se siellä ahersi koulujuttujen kans ni en viittiny mennä häiritteen. Pyykkiäki laitoin peseytymään koneellisen just ennen ku lähin asemalle. Otin kymmenen junan Rauskun kans, mä jatkoin gare du nordilta shoppaileen Mäyrän kaa ja Rausku meni kouluun (:
Käytiin muutamassa kaupassa Hallesilla ja sitte suunnattiin Maraisiin falafelit mielessä... mistä se johtuu et aina ku ollaan Mäyrän kans kaupungilla ni me löydetään itsemme syömästä vähintään kahden tunnin sisään..? Falafelit oli super hyviä, mutta tulin ehkä vähä liian täyteen. Syötiin samassa pöydässä kahen englantilaisen tytön kanssa, koska paikka oli tosi täynnä, ja mietittiin kuinka onnekaita me ollaan ku puhutaan äidinkielenä jotain kieltä, mitä lähestulkoon kukaan ei ymmärrä :) Tosin vastapainoksi sitte kotimatkalla junassa pohdittiin Rauskun kaa et oishan se siistiä jos ois äidinkielenä, joku kieli (tai kaksiki kieltä) jota vois käyttää useammissa maissa ympäri maailmaa, esim. enkku tai ranska... Mut sikshän me ollaan nyt täällä et opittas jotaki muutaki kieltä ku ympärimaailmaa-ymmärrettyä suomea :D Maraisissa käytiin myös parissa vintage- ja krääsäkaupassa. Mitään en ostanu!
Kotona imuroin sitte vielä vähän ja laitoin toisen koneellisen pyykkiä pesuun. Sitte leivottiin kookossuklaapalleroita... tavallaanhan en ois niitä saanu syödä, mutta enhän mä niitä ollu ite ostanu. Mun ja rauskun lakon säännöt siis sanoo, että viikolla ei saa itse ostaa herkkuja... ei kovin hyvät säännöt tosin, ku ranskalaisen kodin perusherkkuvarustukseen kuuluu vähintään suklaata. No ei pidä olla liian ankara, ollaanhan me sentään ranskassa. Ja toi on just se ajattelutapa, joka ei oikeen toimi jos ei halua painaa elefantin verran. Tein sitte kuitenki ruoaksi terveellistä salaattia, sipulipaprikakanaa ja riisiä. Hostisä tuli tänään harvinaisen aikasin töistä ja oonki saanu nauttia kitaran soitosta ja laulusta puoli 6 lähtien.
Syönnin jälkeen käytiin kävelyllä Rauskun kans, pikkusen sato, mut eihän me sokerista onneks olla. Olin varustautunu kylmään säähän kalsareilla ja villapaidalla... ja ilokseni saatoin todeta, että kalsarit, ainaki jo itessään aika paksujen kollareiden alla, oli vähän liikaa, ainaki jos kävelee ylämäkikatuja ylös alas :) Reipasta! Pimiällä on aika komeat maisemat tuolta ylhäältä, käytiinki ihailemassa eiffeliä ja ihmeteltiin miten se näyttää niin isolta tänne asti. Näistä kävelylenkeistä pitää ottaa tapa, koska joka ilta ei kuitenkaan jaksa lähtä jumppaan, ni on ihan piristävää tehä jotain muuta ku vaan datata kotona. ...nii ja onhan se ihan terveellistäki.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti