kuriirina kuuhun

Tänään on ollu täydellinen mitääntekemättömyys -päivä. Vettä on tullu taivaalta liikaa ja tuuliki on riehunu niin, että melkeen kaikki ihanat syksynväriset lehdet on nyt maassa.. Talvi tekee selvästi tuloaan, tai no en tiiä voiko sitä vuoden aikaa, mikä täällä ranskassa on todennäköisemmin tulossa, kutsua talveksi jos vaan koko ajan sataa vettä ja on pari plussa astetta. Inhoan semmosta, mutta on siinä jotaki hyvääkin, nimittäin sisällä lämpimässä kölliminen tuntuu montakertaa mukavemmalta ku ulkona on kamala ilma. Jopa minä saatan jäähä sisälle tuijottelemaan ulos kurjuuteen ja nauttia mitääntekemättömyydestä kotona! Se on ehkä yks taito, minkä opin tän vuoden aikana; olla tekemättä mitään.. Äitin mielestä se on varmaan hyvä... :D

       Katoin tänään ylen homokeskustelun toisen osan (ekan osan katoin ehkä viikko sitten). Ja en oikeesti voi sanoin kuvailla, miten kovin oisin halunnu sanoa muutaman valitun sanan parille keskustelun osaanottajista ja sen jälkeen postittaa ne kuriirina kuuhun. Voi herranisä!!! nojoo ei siitä sen enempää, alkaa vaan ärsyttää enemmän ne kaikki viime vuosisadalle jumittuneet tallukat. Keventääkseni hiukan mieltäni yritin kattoo muumeja ton keskustelun kattomisen jälkeen, mutta saakelin areena ei suostunu näyttää mulle Muumilaakson tarinoita. Oon muka katvealueen ulkopuolelle. Höh!! Ois ollu niin täydellistä katsoa muumeja kahdet villasukat jalassa, yöpaidassa iltapäivällä ja juoden kuumaa kaakaota (:

       Nii ja asiasta kuuenteentoista, rupesin tänään miettiin et juhlitaanko muualla maailmassa pikkujouluja?? vai onko se vaan joku suomalaisten virittelemä tekosyy juhlia joulun alla joka viikonloppu :D Hyvä keksintö kyllä, en kiistä! Pitää ehkä valistaa vähän ihmisiä, jotka elävät autuaasti tietämättöminä pikkujoulujen mahtavuudesta ja mahdollisuuksen mukaan yrittää saada tilaisuus juhlia niitä täällä ranskassaki.. Tai viimestään sitten suomessa paria päivää ennen joulua ku tuun lomalle :) Onhan siinä 3 tehokasta päivää aikaa pitää pikkujouluja, koko marras- ja joulukuun eestä (: Oi vitsi et ootan kyllä niin kovasti sitä hetkeä ku pääsen halaamaan kaikkia ihanuuksia, mukaan lukien puppe <3 Näin yks kerta niin todentuntusta unta siitä (oli jo aamupäivä ja olin sillain puolihereilläunessa), että kuulin kynsien rapinaa portaista ja sitte Rolle tuli mun huoneeseen ja herätti mut tavanomaiselle, jokseenki epämiellyttävällä tavalla... Mutta täällä ollessa oon tajunnu et jos mulla ei oo koiraa eikä heppoja lähettyvillä ni elämä on jotenki tylsän yksinäistä huolimatta ympärillä olevista ihmisistä. kyllä tää yks vuosi menee, mut ei kiitos enempää!

       Elkää ystäväkullat lannistuko, on mulla teitäki ikävä, eikä pelkästään mun karvakasaa. Mutta jotenki tänne lähtiessä oletin, että mulla ois ollu enemmän ikävä ouluun ja kotia takas. Mutta jotenki musta on ihanaa ku ekaa kertaa pitkään aikaan elämässä, mikään ei oo tuttua ja turvallista. Ku poistun ulko-ovesta, ni en tunnista jokatoista vastaantulevaa ihmistä, en muista ulkoa jokaisen kadun ja kaupan nimeä, enkä myöskään voi olla varma siitä, mitä seuraavan nurkan takana odottaa.. Rakastan sitä tiedostamatonta jännitystä, mistä täällä saa nauttia koko ajan. Ainut asia (tietty perheen lisäksi, joka sekään ei enää ihan kokonaisena oulussa oo) mitä oulusta kaipaan on maailman huipuin lukioaika. Mutta siitä huolimatta että 3 lukiossa viettämääni vuotta oli varmasti elämäni parasta aikaa, tiiän että vaikka ite palaisin ouluun, ni se ei oo enää sama asia. Tavallaan tuntuu turhalta kaivata jotain mitä ei oo enään olemassa.. Mutta toisaalta, voiko parhainta aikaa elämästään olla kaipaamatta, olipa elämä miten hyvää tahasta nyttenki!

       Enää ei kuitenkaan voi samalla tavalla vaan soittaa kavereille et "hei lähettekö subille?" eikä oo lähellekkään niin todennäköistä, et joku laittaa sulle illalla viestin et "lähetäänkö lenkille?" ja monta monituista tuntia myöhemmin tajutaan et ollaan juteltu pitkälle aamuyön puolella kaikesta maan ja taivaan väliltä ulkona istuskellen tai et lähdetään "yhille" ja tajutaan aamu 4ltä et ollaanki eksytty johonki oulun harvoista yökerhoista. Oulu ei oo enää sama kaupunki, ilman niitä kaikkia ystäviä. Nii moni on muuttanu muualle opiskeleen tai töihin. Onhan siellä tietty vielä osa tärkeistä ihmisistä, mutta ei se kuitenkaan oo sama asia. Lukion päätyttyä ja mukavan hengailu-kesän jälkeen oli helppo vaan lähtä, ei tarvinnu lähtä kesken minkään. Sen takia täällä olo onki ollu tosi helppoa, enkä (huolimatta siitä et tietty kaipaan joitain asioita) ni oo ikävöiny erityisemmin Suomeen. Sen sijaan on mukava, ku on saanu elämäänsä uusia tavoitteita, joita kohti edetä. 
        Ja ettei menis liian vakavaksi ni voin vielä kertoa, että tein tänään tosi hyvää piirakkaa illalliseksi. Muille laitoin siihen myös lardonia, mutta mun osassa oli vaan tomaattia, sipulia, kesäkurpitsaa ja jotai  muita satunnaisia vihanneksi, unohtamatta tietenkään ranskankerma-muna-mauste seosta. Salaatti kruunasi vielä aterian.. kaikille kelpas ja tuli vieläpä kehujaki, vaikka toi keskimmäinen poika oliki hiukan epäluuloinen nähdessään et laitoin piirakkaan paljo kasviksia ja juustoraastetta. Se siis inhoaa juustoja (mutta kaikissa ruoissa näyttää uppoavan ihan hyvin) ja kasviksia jos on sekoitettuna montaa sorttia keskenään. On nuo kyllä jo kaikki siedättyny tosi hyvin siihen et tungen joka ruokaa sieniä tai jotain muita säilykelölleröitä :) Sen siitä saa ku ottaa kasvisyöjäaupairin... hah!