Tässä aamussa oli kaikki katastrofin ainekset. Heräsin jo kahdekan maissa ihan vaan sen takia, että näkisin hostäitiä, ku en ollu jutellu sen kans sitte keskiviikko päivän ja aattelin etten välttämättä nää sitä myöskään illalla.. Olin ollu ehkä minuutin tai kaks hereillä ku kipusin puoliunessa keittiöön. Hyvä että Valérie kerkes huomenta sanoa, ku se jo alko voivottelemaan, kuinka siivoja ei tänään pääse tulemaan. Mumisin vaan jotain, ku tiesin jo valmiiksi mikä on seuraava repliikki.. "voisitko sä millään vähä imuroida pikkusen sitä ja tätä ja tuota ja blaaaaaah" Voin kertoa että tulin erittäin huonolle tuulelle, en pelkästään sen takia että joutusin imuroimaan, ei se sinänsä mikään ongelma ole, mutta mä nyt en satu mitenkään kauheena ilahtumaan jos mulle aletaan heti aamusta puhumaan kotitöistä varsinkaan jos niitä tulee normaalia enemmän. Mumisin taas vastaukseksi jotain eikä varmaan hostäidillekkään jääny ihan kauheen epäselväksi, että en ilahtunu uutisesta. Mun mielestä on aika hauskaa näyttää, et on vähä huonolla tuulella, on ärsyttävää jos ihmiset joiden kans asut. luulee, että hymyilet vaa aina eikä mikään saa iloista aupairia kiukkuiseksi.. Tää tais tosin olla eka kerta ku mua ärsytti niin paljo että oisin voinu sanoa muutaman valitun sanan.. Mua pyydettiin myös järjestelemään vähä ton nuorimman pojan vaatekaappia, ja se jos joku mua vielä ärsytti enemmän. on se saakeli kumma jos melkeen 15 vuotias poika ei osaa ite mitään tehä.
Jotta koko päivä ei menis pilalle parin tyhmän extra-kotityön takia, päätin mennä takasi nukkumaan heti ku pahis hostäiti lähti töihin. Nukuinki sitte yhteen asti ja nousin oikealla jalalla väärän sijaan, paljon paljon vähemmän ärsyyntyneenä. Päätin kyllä, että jos siivooja ei ens viikollakaan tuu ni sanon etten ala tekemään sen töitä ihan vaan kiltteyttäni. Datailin sitte melkeen koko iltapäivän! Joskus 4 maissa aloin sitte tehdä kotihommia, ja alakerran imuroimiseen uhrasin 15 min, että ehkä vähän turhaa, että ärsyynnyin niin paljo jostain noin pikkujutusta. Mutta minkäs sitä itselleen voi, jos ärsyttää ni no can do! Kävin kaupassa pikaisesti ja samalla reissulla puistossa moikkaan Rauskua. Illalliseks tein tänään moussangnea (=moussaka+lasagne) jota hostäiti taas ylisti maasta taivaisiin. Siis uskon kyllä joo että monet mun tekemät ruoat on hyviä, miks mä pahoja tekisin ;D , mut välillä mietin et mitäköhän näitten aikasemmat aupairit on sitte näille kokkaillu ku mun tekemiä ihan perusruokiaki ylistetään hullun lailla... Moussagne on kuulemma mun bravuuri (tai pravuuri, kumpi lie) vaikka tänäänki oli vähä kiire sitä tehdessä ja skippasin muutamat vaiheet ja raaka-aineet. Jätin mm. valkosipulin pois, laitoin vain yhden sipulin ku en jaksanu kuoria toista, en jaksanu myöskään hakea alhaalta lisää muskottipähkinää, joten sitäkään ei ruoassa ollut, poltin juustokastikettaki vähä pohjaan ku puhuin puhelimessa, en kuorinut munakoisoja jne. Eli siis vähän vähemmälläkin vaivalla voi tehdä ruokailijat tyytyväisiksi :D
Illan kuitenki kruunas se, että mun ei tarvinnu viedä poikia miekkailuun, ku Alexis oli kipee ja Christophe pääsi jonku muun kyydillä. Syönnin jälkeen meninki sitte irtokarkkien ja hedelmien kans 407 askeleen päähän, eli Rauskulle :) syötiin alkupalaks karkkeja, pääruoaksi hedelmäsalaattia kermavaahdolla ja jälkiruoaksi karkkeja. Nam etten sanoisi! Siinä sitte sivusilmällä katottiin leffaaki, se mikä syömimiseltämme kerettiin. The truman show oli tosi hyvä, ja mukavan erillainen. Kotiuduin joskus puolen yön maissa ja kappas vain eksyin vielä tänne internetin ihmeelliseen maailmaan. Huomenna voi onneks vaan nukkua niin pitkään ku haluaa, joten no hätä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti