hymyilen niin että hampaat näkyy

Aamulla siivosin keskiviikkoiseen tapaan lasten kylppärit ja luutusin keittiön lattian. Pesin myös pyykkiä ja vaihdoin yhet lakanat. Laitoin lounaaksi kasviksia ja ankkaa(?). Harkitsin hetken lenkille lähtöä, mutta sen sijaan laiskottelin ja join kahvia... urheilullista, eikö vain? Olipa hyvvää kahvia, ku mulla oli kerranki soijamaitoa, ni ei tarvinnu mustana juoda. Oon oppinu arvostaa ihan eri tavalla täällä sitä, että voi olla tekemättä mitään ja vaan olla. Keskiviikkoisin (ei niin mukavia päiviä yleensä) tuntuu ihan mahtavalta ku jossain välissä kerkee istahtaa vaan alas kahvikupposen kans ja kuunnella hyvää musiikkia. Tänään hyvänä musiikkina toimi, mikäs muukaan ku aina niin hyvän mielen tuova SMG. En tiiä mikä sen bändin musiikissa on, mutta niitten biisejä voin kuunnella loputtomiin kyllästymättä yhteenkään. 

        Uskon myös että täällä ollessani opin hallitsemaan hermojani ja ärsyyntymistäni aika hyvin... tosin rakas siskoni on kyllä harjoittanu tätä ärsyyntymisherkkyyttä koko pienen ikäni, että ei se enää mikään maailman huonoin ole :D mutta siis esim. tänään ku kysyin tolta äitiltä että oisko mahdollista jos pitäisin lomaa maaliskuussa että pääsisin laskemaan, ni se sano et ei oo mahollista ja hetken olin ihan kamalan suuttunut, mutta en tietenkään halunnu näytää sitä, joten nielin ärsytyksen ja jatkoin ruoan laittoa ja ehkä 3 ja puoli minuuttia jälkeenpäin ja olin jo unohtanut pettymykseni.. Ajattelin vaan et se on ihan ymmärrettävää, että ei en mä mistään oikeista töistäkään vois vain marssia lomalle sillon ko tahon. C'est la vie!  

          Mietin tässä yks kaunis päivä, et miks ihmeessä kirjotan tänne blogiin joka päivä, vaikka mulla ei ees oikeestaan ois mitää kummempaa sanottavaa... En siis tosiaankaan tiedä, mutta koska mun mielestä tänne kirjoittaminen on hauskaa ja niin kauan ku se tuntuu joka päivä hauskalta ni aion jatkaa (: Ehkä kyllästyn ennen ku mun aupairin ura täällä on ohi, ehkä en. Enkä yhtään ihmettele jos kauheen moni ei jaksa lukea kokonaan näitä mun jokapäiväisiä jaaritteluja :D mä oon kans ihan sikahuono jaksaan lukea pitkiä blogipäivityksiä, varsinki jos niissä ei oo mitään mielenkiintosta asiaa. Oon ite enemmän semmosten lyhyiden ja ytimekkäiden postausten lukija.. eli en varmaan ite jaksais ikinä lukea tämmösiä maratonpostauksia, ainakaan joka päivä! Mutta niiden kirjottamisesta tykkään joka tapauksessa. On jollakin tapaa hirveen hauskaa kerrata mitä on päivän aikana tehny, ja miettiä mitä kaikkea mukavaa on tapahtunu ja tietty myös jos on tapahtunu jotain ei-niin-mukavaa.  Yleensä aina sen jälkeen ku oon kirjottanu päivän menoista ni on kauheen ilonen mieli, ku hoksaa että päivä on taas ollut mukava tietty pieniä ajoittaisia vastoinkäymisiä unohtamatta. ...ja monesti kirjottaessa huomaa, että ne asiat, jotka on saanu mut pahalle tuulelle, on ollu ihan pikkujuttuja ja suurimmaksi osaksi mun omassa päässä paisuteltuja "ongelmia".  nii se on sitte tosi hyvä viimestään illalla hoksata miten turhasta sitä joskus ärsyyntyy.. ehkä sillä välttää sitte jonku tulevan ärsyyntymisen. toivottavasti!

         Tänään illalla luvassa on hauskanpitoa ihanien tyttöjen kans. Mennään Mäyrän ja jEven kans pariisiin, ensinnäkin sen takia, että jEve on nyt täällä ja toiseksi, koska tänään alkaa les nuits capitales tapahtuma eli tapahtumatarjonta on vielä normaaliakin suurempi, Jippii! Tosin taidan joutua kotiutumaan viimeisellä junalla, koska ei kauheena houkuttele koko yön viettäminen baarissa näin keskellä viikkoa :) En oo vielä päättäny syönkö illallista näitten kans vai en.. tulis halvemmaks toki syödä täällä, mutta toisaalta ois mukava ottaa jo aikasempi juna pariisiin ja jättää nää illastamaan keskenään. Illalliseksi aion joka tapauksessa tehä salaattia, paprikasipuli-uunikalaa ja perunamuusia. Hauskaa keskiviikon jatkoa kaikille :)