Lopultaki perillä!

Huolimatta aikaisesta lennosta oulusta helsinkiin, melkeen viiden tunnin odottelusta helsinki-vantaan lentokentällä, pariisin lennolla kiljuneista lapsista ja valittavista keski-ikäisistä, mä oon vihdoin ja viimein perillä saint-leu la foretin kylässä tai kaupungissa... apua en ees tiedä mikä tää paikka on. noloa!  mut siis niin, lopultakin!

    Pariisin lentokentällä ootellessani mun ylipainoista laukkua, tutustuin tai no vaihdoin pikaisesti kuulumiset kolmen suomalaisen tytön kans, jotka oli kans alottamassa aupairin hommia täällä pariisissa. yks niistä tosin oli ollu jo viime kevään täällä ja aiko kai olla vielä puoli vuotta, mutta kaks muuta tyttöä oli ihan samassa liemessä ku minäki eli siis ihan uutena, uudessa maassa, yksin :) Oli hauska saada vähän vertaistukea heti lentokentällä, ja kerranki mä en ollu se, jonka laukku tulee viimesenä tai se, jonka laukku ei saavu paikalle ollenkaan :D Mun host-perheen äiti, Valérie ja perheen nuorin lapsi, Marie olivat mua vastassa, tosin ne tuli ehkä 10 minuuttia myöhässä, koska mä olin kai antanu niille väärän lennon numeron, hups. aina ei voi voittaa!

     Sitte ajettiin kotiin ( kuulostaa tosi oudolta sanoa tätä paikkaa kodiksi, mut sitä se tulee seuraavan vuoden mulle olemaan, joten parempi tottua ) ja täällä meitä oli vastassa perheen keskimmäiset lapset,  Christophe ja  Jean-Baptiste.  Vaihdoin vähän kuulumisia kaikkien kans, mut eniten juttelin perheen äidin ja Marien kanssa. Tähän ottaa aikansa tottua et koko ajan kysellään et Ca-va? onko kaikki hyvin, ootko väsyny yms. mut toisaalta se on ihan mukavaa, tuntuupahan ainakin siltä et mun olemisesta ollaan kiinostuneita C:

     Kun mä olin saanu mun tavarat purettua niin tän mun host-perheen, tuttava perheen äiti ja niiden uusi aupairi tuosta naapurista tuli käymään. Oli mukava tavata Sereina, koska me tullaan varmasti olemaan aika paljon tekemisissä, kun asutaan melkeen vierekkäisissä taloissa ja meidän "hoitolapset" on parhaita kavereita :) Pelottavaa oli vaan se miten hyvin Sereina puhu ranskaa... no mut kyllä mäki kohta puhun ainakin melkeen yhtä sujuvasti. Nii ja sain myös kuulla et tänne meiän kaupunkiin/kylään, mikä ikinä onkaan, ni tulee joku suomalainen tyttö sunnuntaina kans aupairiksi. Huippua!

      Illalla kun perheen isä, Pierre tuli kotiin ni juotiin mun tervetuliasmalja ja syötiin. Alkupalaksi syötiin erilaisia snacksejä ja pähkinöitä, pääruokana oli kalaa ja perunoita ja sitte jälkiruuaksi erilaisia juustoja ja jukurttia ja lakkahilloa.. oli hyvää! Perheen vanhin poika Pierre-Louis on jossain autoreissulla kai tätinsä kanssa, niin me ei olla vielä tavattu, mutta muuten kaikki perheenjäsenet on tosi mukavia. Ja mulla ei oo yhtään semmonen "en kuulu joukkoon" -fiilis, vaikka en koko ajan ihan ymmärräkkään mitä muut puhuu. Tästä se lähtee!

Bonne nuit à tous <3