So proud of myself!

Tänään oon ollu tekemättä yhtään mitään erikoista, on siltiki ollu mukava päivä :) Nukuin pitkään ja söin aamupalaa myöhään. mukavaa! Tein ekaa kertaa tänään leipää... tosin täällä se leivän tekeminen on hyvin hyvin helppoa, ku näillä on leipäkone. Elikkä siis mittasin kaikki hurjat 3 ainesosaa koneeseen ja käynnistin sen! tosin vaikeuksia tuotti löytää hiivaa... koska en ole kuullut ennen moisesta että kuivahiivaakin säylytetään jääkaapissa. Tein myös munakasta meille lounaaksi ja Christophe keitti couscousia ja paisto jotain ällöttäviä kinkun palasia :) Oli kyllä villiä menoa ku veljekset ja marie taisteli viimeisistä suklaakakun paloista :DD ... ja mä sain nauraa!

       Päivän aikana en oikeestaan tehny muuta ku imuroin lasten huoneet ja pyyhin vähä pölyjä, kävin postilla lataamassa mun ranskan puhelimeen puheaikaa, loikoilin omassa huoneessa ja pelasin tyhmiä pelejä mun koneelta ja sitte pelasin, tai no kattoin ku Marie pelas simssiä :D jännää! nii ja tolla postireissulla käveleskelin vähä ympäriinsä ja kattelin hauskannäkösiä taloja ja kapeita kujia. Täytyy sanoa et tää kaupunki on kyllä tosi kaunis. Laitan kuvia sitte joskus ku saan hankittua sen kameran... eli voi kestää! Nii ja täytyy vielä sanoa et oon aika ylpee itestäni ku onnistuin lataamaan sitä puheaikaa, koska sehän ei ollu niin helppoa ku mä olin sen luullu olevan.. Sieltä postilta sain vaan semmosen lapun missä oli joku numerosarja ja sitte joku toinen numerosarja. mun piti soittaa siihen ekaan numeroon ja toimia ohjeiden mukaan! Niin helpolta kun se kuulostaakin ni voin sanoa et helppoa se ei ollut. Puhelimen toisessa päässä oli joku automaattinen puhelinvastaaja joka luetteli nopeasti mitä tulee tehdä missäkin tapauksessa...ööö tä???  no kuitenkin kuunneltuani sen viestin varmaan 7 kertaa ymmärsin, mitä se nainen siellä ranskaksi sönkötti. ja sain kuin sainkin ostamani puheajan ladattua puhelimeen :) I'm so proud of my self. niin ja puhuin tänään ensimmäisen oikean puhelun ranskaksi, niin pieneltä asialta ku se ehkä kuulostaaki nii mä oli kyllä tosi tyytyväinen itseeni ku pystyin keskustelemaan valérien kanssa puhelimessa sujuvasti RANSKAKSI!

       Illallista valmistettiin ja syötiin kaikki porukalla ku perheen isäki saapu just töistä ku alettiin syömään. Tänään olin aika skarppina illalliskeskusteluissa, tai ainakin normaalia skarpimpana, koska tänään mua ei väsyttäny yhtään, ku en ollu pahemmin tehny mitään koko päivänä. No se että olin skarppina ni tuli tarpeeseen, sillä tänään keskusteltiin ranskan historiasta, ydinvoimasta ja sodista eri maitten välillä mitä vuosien aikana on ollu ja niin edellee... en todellakaan ymmärtäny kaikkea, mutta tiesin kuitenkin koko ajan mistä puhuttiin ja siinä vaiheessa ku siirryttiin keskustelemaan ydinvoimasta suomessa ni osasin jopa kertoa jotain... ja olin taas ylpee itestäni. tänään en oo paljo muuta vissiin tehnykkään ku ollu tyytyväinen itteeni, mut se on vaan hyvä, koska voisin mä ajatella tosi negatiivisestiki kaikki asiat, koska on niin paljo juttuja mitä en oo ymmärtäny ja juttuja, mitä muut ei oo meinannu ymmärtää ku oon selittäny ja asioita joita en oo saanu sanottua vaikka oisin halunnukki. Mut niistä on turha kirjottaa, koska ne ei vaivaa mua, eikä niitten sillon tarvi vaivata muitakaan, ku välillä tulee myös onnistumisia ja ne on ne hetket mistä mä haluun kertoo muille ja mitä mä haluun muistella myöhemmin. Siitä et mä osaan ajatella aina (tai ainakin melkeen aina) positiivisesti, en varmaan voi oikeestaan kiittää ketään yhtä paljo ku mun vanhempia, erityisesti äitiä! <3 Se on tosi ärsyttävää ku joskus, ku joku ei onnistu ja sitä ite kiroaa et ei täst tuu mitään ja sit äiti tulee ja alkaa jauhaan et ei saa ajatella noin, pitää ajatella positiivisesti ja  niin edelleen, mut tiiän et teen sitä itekki  niinku ehkä mulle tärkeet ihmiset on saattanu huomatakki :D tiedän et se on ärsyttävää mut aion tehä sitä jatkossaki, koska se ajattelutapa on syöpyny syvälle mun matalalla viilettävään päähän. Merci mama, tällä ajattelutavalla mä oon päässy pitkälle ja pääsen vieläkin pitemmälle :)

Mut nyt mun on pakko mennä nukkuun, pitää varmaan alkaa yrittään vaihtaa unirytmiä semmoseen et jaksaa torstaista alkaen alkaa nousta aamulla aikasin, ku täällä noilla lapsilla alkaa vihdoin koulu :) öitä kaikki rakkaat mangustit ja muut villieläimet <3