perjantai 22. lokakuuta 2010

löhöilypäivä

Tänään EN jatkanu unia, vaikka mulla ois ollu siihen ihan täydellinen mahdollisuus, ku kaikki lähti melkeen heti töihin ja kouluihin ku heräsin. Aika reipasta! Katoin leffoja ja nettitvtä sitte aikani kuluksi koko päivän :) tai no siis siihen asti et porukkaa alko valuu kotiin. Soitin myös vähän kitaraa ja kuulostipa muuten aika kamalalta, mutta sehän johtuu vaan mun kynsistä :D mun soittotaidoissa ei ole mitään vikaa!!!  Laitoin ruoaksi purjosalaattia, kalaa paprika-sipuli-kermakastikkeessa ja broccolia, nii ja mulle ja Valerielle laitoin vielä pikkukaaleja (en tiiä mikä niitten oikee nimi on, mut semmosia mini pallurakaaleja kuiteski). Oli aika kasvispainotteista, mutta sehän sopii mulle paremmin ku hyvin. 
      Kesken mun kokkailujen PL tuli kysymään multa et tarvinko autoa tänä iltana ja kyllähän mä tarvin, joka perjantaina, ku mun täytyy viedä Alexi miekkaileen... no sehän meinas pilata ton vanhimman pojan iltasuunnitelmat kokonaan, koska se luuli et auto on sen käytössä. No se sitte järkkäs Alexille toisen kyydin reeneihin ja sai auton itelle... ja sehän oli mulle suuri helpotus, mun ei siis tarvinnu lähtä yhtään mihinkään! Mukavaa :) Syötiin JBn kans kahestaa, ku kaikki muut oli jossain poissa, kaippa ne syö sitte ku tulevat... Tein myös jälkkäriks pannaria! Ruoka oli erittäin hyvää, ainaki mun ja JBn mielestä, muiden kommentteja odotellessa :)
       Ekaa kertaa täällä olon aikana, huomaan ns. ikävöiväni tota hostäitiä...( ei mulla siis sitä niinku oikeesti oo ikävä, en vaan keksi mitään muuta sanaa...) Tai siis ku ei olla keretty juttelee pariin päivään ni on semmonen olo et ois niin paljo kerrottavaa ja kysyttävää jo. Samalla tavalla ku kotona suomessa jos ei nää vaikka porukoita tai joitain hyviä kavereita hetkeen nii tulee semmonen olo et pitäs päästä kertoo kaikista asioista niille. Tänään huomasin kyllä myös, että ku nyt jo ajattelee niin paljo sitä et jouluna pääsee kotiin, ni on alkanu tulee enemmän ikävä. Aikasemmin en oo pahemmin potenut ikävää, mut nyt, ku käy niin usein mielessä et kohta näkee kaikkia kavereita ni alkaa oottaan enemmän ja enemmän... I can't wait <3 hassua miten voikaan kaivata tiettyjä ihmisiä niin paljon! onneks on vaan 2 kuukautta :) 
       Tänään en tosiaan oo poistunu kotona mutaku sen verran et ulkoilutin roskat, mukava löhöilypäivä takana, jaksaapahan huomenna seikkailla taas pariisissa. En oo myöskään taas pariin päivään avannu mun ikkunaluukkuja ku on ollu niin kylmä... kohta on varmaan pakko ettei lopu happi.  Kuulumisiin!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti