Olipa harvinaisen mukava herätä tänään kielikouluun. Oon oikeesti tosi kykenemätön viettämään aikaa tekemättä mitään...3 päivää pedinomana tuntu maailmanlopulta. Joskus äiti on mulle sanonut, ettei aina tarvi olla menossa, että pitää osata rauhottua, mutta toisaalta joo onhan se ihan arvostettava kyky osata vaan olla rauhassa paikollaan. Mutta taas toisaalta en ymmärrä miks pitäs olla tekemättä mitään jos se ei tunnu hyvältä. Kotona Suomessa oon koko ajan jossain, tekemässä jotain. Oon kuullu myös sanottavan, että pitäs osata rentoutua arjen kiireiden keskellä, vaikka lukemalla kirjaa kaikessa hiljaisuudessa kotona, mutta mun tapa rentoutua ja paeta arkea on pakata vanukkaaseen itseni lisäksi Puppe ja suunnata keula kohti Kuivasjärveä. Tallilla jos jossain mä osaan rentoutua, mikään muu urheilulaji ( mitä mä oon kokeillu) ei oo yhtä pään tyhjentävää ku ratsastus Olipa se sitte koulu/esterääkki tai ihan vaan maastossa humputtelua. Tavotteena mulla nyt oiski löytää täältä Ranskasta jotain korviketta heppailulle... se ei ole helppo homma se, voin kertoa!
Tänään koulussa ei tehty oikeestaan mitään ihmeellistä. Meillä meni tosi kauan aikaa siihen ku ope kiersi yksitellen kaikkien luona korjaamassa meidän aineet. Kirjoitettiin aineet siis viime viikolla. Täksi päiväksi Sylvie (meiän ope) oli siis korjannut tai oikeestaan vaan merkinny, missä on virhe ja sitte meiän piti ite koittaa tajuta mikä on väärin. Metodi oli kyllä hyvä, mut 12 hengen ryhmässä siihen uppoutu aika paljon aikaa... Kerettiin kuitenki myös jutella ranskan kulttuurista tai no oikeastaan kulttuurista ranskalaisittain. Eli siis keskusteltiin siitä, kuinka ranska on oikeesti yksi niistä harvoista maista, jotka yrittää itsepäisesti pitää kiinni omasta kulttuuristaan ja kaikesta siihen liittyvästä, huolimatta siitä, että maahanmuuttajat lisääntyy vuosivuodelta. Ainaki suomessa ihmisillä (ainaki mun mielstä) jotenki semmonen (ehkä jokseenkin negatiivinen)kuva, että ranskalaiset jotenki yliarvostaa kaikkea omaan kulttuuriinsa liittyvää. Joo en todellakaan kiellä sitä, etteikö nää ois kauheen ylpeitä omasta kielestään ja kulttuuristaan, mutta onko se nyt sitten niin huono juttu? Tänään mietin oikeestaan ekaa kertaa et jos ajattelee joitain muita keskieuroopan maita, ni onko niillä yhtä vahvasti oma (muuallaki maailmalla tunnettu) kulttuuri. Ehkäpä ei. Eli loppujen lopuksi, mun mielestä kaikkien maiden pitäs huolehtia siitä, että se maan oma kulttuuri säilyy huolimatta siitä, että samojen rajojen sisällä asuu monien muidenkin kulttuurien edustajia. Ei kaiken tartte olla niin kansainvälistä vaikka kansainvälisiä oltaisiinkin.
Koulun jälkeen käytiin Annan kans Starbucksilla aamukahvilla ja vaihdettiin viikonlopun kuulumisia pari tuntia, kunnes mä sit lähdin kohti Victor Hugo- pysäkkiä, missä olin sopinut tapaavani Märskin (Mäyrä ei pidä saamastaan uudesta lempinimestä, koska sen mielestä se kuulemma kuulostaa härskiltä :DD ..käytän sitä joka tapauksessa). Suunnattiin sitte Maraisiin, missä käytiin syömässä ja paistattelemassa päivää. Syötiin myös vanukkaita, tai no ne oli oikeestaan mousseja eli tultiin siihen lopputulokseen, että huolimatta siitä et pisteltiin molemmat poskiimme 2 moussea ni se oikeestaan vastaa vaan yhtä vanukasta, koska moussehan ei paina mitään ja siinä on ilmaa sisällä :D Sen jälkeen haahuiltiin pikkuhiljaa kotiasemillemme päin. Gare du nordilla mua odottikin sitte iloinen yllätys. Olin aatellu kävellessäni metrotunnelista et ei hitto joudun oottaa 20 min junaa, mikä on täällä pitkä aika, mut ei, jouduinki oottaa junaa tunnin... Mikäs sen mukavempaa. Huomenna alkavalla lakolla tais olla sormensa pelissä jo tänään! Inhoan lakkoja. Pääsin kuitenkin kotiin, tosin tulin kotiin vasta Tunnin Marien jälkeen. Raukka joutunu olemaan tunnin yksin kotona, onhan se aika paha 11-vuotiaalle. Toi äiti varmaan pyötys jos kuulis, että suomessa monet lapset (mukaan lukien minä) on yksin kotona koulun jälkeen jo ekaluokalla... joskus varmaan nuorempinaki!
Ja niinku joku ranskaa ymmärtävä osasi ehkä otsikosta jo päätelläkkin, ni tänään tosiaan on hostPapan synttärit. En tienny sitä vielä aamulla, joten onnittelut siirtyi iltaan. Valmistin illalliseksi salaattia ja lasagnea, ja Marie leipo suklaakakun. Valérie söi aikasemmin, kun sillä oli maanantaiseen tapaan pilates, mutta me muut syötiin yhdessä joskus 9n aikaan, sitte ku isä oli tullu kotiin. Ruoka oli herkullista. Mun pieneen mieleen ei vaan oikeesti mahdu, että jos tehdään syntymäpäivän kunniaksi kakku, nii miksi sitä kakkua ei saa syödä niin paljon ku haluaa ja niin kauan ku sitä riittää... Ei sillä, en ois kyllä ite jaksanukkaan sitä enää ottaa, mutta pojat ois mielellään syöny vielä lisää. Ylläri! Mutta Marie, niinku joku aarteenvartija, määräsi, että loppu kakusta säästetään huomiselle.. Tänäänhän ne synttärit on!? Joo ja siis täällä kaikki jaetaan kristillisesti tasan (mistäköhän tuoki sanonta tulee?) olipa kyse, sitte pääruuasta, jälkiruuasta tai vaikkapa juustosta. Outoa, sillä mä oon kotona oppinu aina siihen, että nopeat syövät hitaat.. miksiköhän? :D Synttäri-illallinen sujui kuitenki hyvin ja muut paineli tyytyväisinä yläkertaan, ku aupairi jäi yksin siivoamaan jäljet, mikäs sen mukavempaa (= Normaalistihan me siis syödään lasten kanssa jo 7n jälkeen, mutta tänään meni melko myöhäseen, ku ootettiin synttärisankaria töistä... ni mun työt sitte loppuki oikeastaan vasta joskus puoli 10 jälkeen... Tänään oli kyllä mukava päivä, pääspähän pitkästä aikaa (kolmeen päivään) pois täältä landeltaki (: Huomiseen muruset!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti