Retour à la nature

Ihana pidennetty viikonloppu Genêtsissä, Normandiassa takanapäin. Ilmat oli mitä loistavimmat, ja vaikka normandiassa kuulemma aina sataa, ni molemmilla kerroilla ku oon ollu siellä ni aurinko on paistanu ja on ollu lämmintä. Ohjelmassa oli kirjojen ahmimisen, auringossa völläilyn ja ruuan laiton lisäksi, meressä kahlailua, pyöräilyä, sukuloimista, tennistä, sunmuuta mukavaa. Syötiin hyvin (ehkä vähä liianki), mun kokkailut sai taas ylistystä (vaikka yhen hanhen vai olikohan se kalkkuna?, melkein käristinki.. hups) ja kävelyretki merellä laskuveden aikaan oli ihan mahtava kokemus. Jos pysähty seisomaan virtaavan veden kohtaan ni tunsi pikkukatkarapuja jaloissa, ja kalat hyppi ihan jalkojen juuressa ja tuli tökkimään varpaita jos ei kiljunu tarpeeksi. Ja jos pysähty mutaiseen kohtaan, ni uppos hetkessä polvia myöten "juoksu-hiekkaan" ja sekös joku oli meistä lapsista hauskaa :D jos savi tekee hyvää iholle, ni mun säärien pitäis kyllä jokapäiväisten mutakävelyiden jälkeen sädehtiä Suomeen asti! 

       Käytiin myös luostarisaarella, mont Saint-Michelillä (Ranskan 3. vierailluin turistikohde kai). Muu perhe meni jumalanpalvelukseen, (jonka mä päätin skipata, jo ihan senki vuoksi, että viikkoa ennen pääsiäistä on vuoden pisin messu, joka kestää 2h. Ei kiitos!) ja mä tutkin saarta itsekseni muiden turistien kans. Löysin myös yhden pienen suloisen labradorinnoutaja-ystävän pitämään mulle seuraa rantakivikolle, missä hengailin ootellessa muuta seuruetta. Iltaisin leikittiin kaikkia mukavia ulkoleikkejä serkkujen kanssa, oli huippua leikkiä pitkästä aikaa kaikkea, mitä pienenä kavereitten kanssa leikittiin. Ja täytyy kyllä sanoe, etten tuntenu itteäni mitenkään vanhaksi leikkimään konkkaa sunmuita leikkejä vaikka nuorimmat tais olla 5-vuotiaita. Onneks en kuitenkaan ollu ainut "vanhus", vaan mulle seuraa piti myös yhden sukulaisperheen aupair Maria, joka on kotoisin Italiasta :) Merivesiki oli jo niin lämmintä, että kaikki muut paitsi minä, joka en tajunnu ottaa uimapukua mukaan, pulikoi mielinmäärin.

       Viikonloppu meni tosi nopeaa, ja mun täytyy vaan ehkä hyväksyä se, etten kuulu minnekkään suurkaupunkiin. En kuitenkaan halua asua missään ihan tuppukylässä, mutta tuolla luonnon lähellä tunsin taas oloni kotoisammaksi ku pitkään aikaan. Jo pelkästään se, että taivas on kauttaaltaan sininen, eikä saasteiden harmauttama, saa mut hymyilemään. Plus sitten vielä pelloilla laiduntavat lampaat, hepat ja lehmät ja autoteillä juoksentevat kanat, niin täydellinen maalaiskylä. Vaikka en kyllä väitä, ettenkö viihtyis täällä Pariisin liepeilläkin. Kohta vuosi takana, ja en kyllä oo päivääkään katunu, mutta ihan pysyvästi en ehkä kuitenkaa tänne jää. Tosin kyllähän tämmöinen huhtikuinen helle olis ihan tervetullutta suomenki sääolosuhteisiin :)) Koko viikoksi on taas luvattu hellettä ja sen lisäksi vielä Aino tulee huomenna Pariisi-visiitille <3 aivan huippua, elämä hymyilee :)