VIIKKO! 7päivää siis ku oon jo kotona, tai ainaki toivottavasti. Ihan hassua, toisaalta ootan jo ihan älyttömästi, mutta sitte toisaalta tuntuu vähä haikeelta, koska tiiän, että suomiloman jälkeen täällä olo aikaa on jälellä enää vajaa 3 viikkoa. Mutta joka tapauksessa on aivan sanoinkuvailemattoman huippua päästä näkeen kavereita, perhettä ja karvanaamoja taas pitkästä aikaa <3 Tänää selailin kaikkia kuvia läpi, mm. viimekesän ja kevään kuvia, ni tuli kyllä niin huippuja muistoja mieleen, että oon ollu yhtä hymyä vaan koko päivän. Oon varmaan jotenki erityisen onnekas yksilö, ku mulla on niin huippuja vajaamielisiä tovereita <3
Vielä kuitenki siis 5 työpäivää jälellä, jotka pitäs kunnialla suorittaa, että voi sitte tyytyväisenä lomailla viikon :) Tänään keskiviikkoiseen tapaan siis pesin aamulla pyykkiä, siivosin 2 kylppäriä ja luutusin keittiön lattian. En tiiä miten voinki olla niin nopea, mutta eipä mulla tainnu tänä aamuna mennä tohon kaikkeen ku ehkä max 30min, paitsi tietty pyykkejä nyt laittelin sitte vähä pitkin päivää. Välillä aina mietin, että siivoankohan jotenki tosi huonosti ku oon niin nopea, mutta eipä kukaan oo valittanu... eli ehkä oon vaan supertehokas... :)
Lounaaksi laitoin tonnikalapihvejä, perunoita ja yrttikastikette. Ja sitte lounaan jälkeen otin päikkärit huipussa keikausaurinkotuolissa ennen ku alotin hullun leipomisurakan, joka sitte kestiki iltaan asti. Leivottiin siis Marien kanssa hostmaman synttäreitten kunniaksi joulutorttuja ja superhyviä korvapuusteja. mmmm! Illalla sitte nuitten leipomusten lisäksi nautittiin aperitiiviviinit kera sipsien ja guacamolen ja sitte syötiin myös salaattia, homejuustoherkkusieniä, kasviswokkia ja kanaa. Oli herkullista. Ja synttärisankariki oli tyytyväinen ku pullien keskellä oli 26-kynttilä jonkun vähä suuremman luvun sijaan... :D
Politiikkakeskustelut illallispöydässä oli mulle vähän liikaa 6 tunnin leipomisen jälkeen, varsinki jos 3 ihmistä huutaa päällekkäin.... mutta pysyin silti reippaasti hereillä ja mumisin jotain aina vastakseksi, ku jotain kysyttiin! Sain mä kyllä taas nauraakki niin paljo noille "lapsille". Mä en tiiä onko se joku tän perheen erikoisuus, mutta ainaki kaikki nää eläytyy niin hulluna ku ne puhuu, et välillä vaikka joku juttu meniski kielen takia vähä ohi ni nauran vaan sille, ku ne näyttää niin tymiltä puhuessaan, tai no huutamista se ehkä enemmän muistuttaa... :D Oli ihana syödä ulkona, ku vielä puoli kymmenenkään aikaan ei ollu ollenkaan kylmä, päinvastoin musta tuntu, et tuuli vaan lämpeni iltaa kohti. Oispa suomessaki sitte viikon päästä lämmin, muuten mä jäädyn sinne....
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti