Tiistaina oisin voinu käyttää vähä jotain finitsu-liikkeitä perheen 15-vuotiaaseen poikaan, koska se vaan on niin uskomattoman uusavuton ja välillä jopa vaikuttaa siltä, ettei se oikeesti elä ihan tässä maailmassa... ainakaan samalla planeetalla. Samainen poika ei oo kykeneväinen rikkomaan kananmunaa, laittamaan puhtaita, viikattuja vaatteita kaappiin, leikkaamaan patonkia, katsomaan kelloa ja ehtimään ajoissa harrastuksiinsa itsenäisesti tai vaikka pakkamaan laukkuunsa tarvittavia vaatteita viikonloppureissua varten. Voivoi, en halua tietää mitä sille tapahtuu isona. Varmaan se asuu, täällä vanhempien hoivassa kolmikymppiseksi ja varmaan myös näillä on aupair ihan vaan sitä varten koko sen loppu elämän. Mun ois niin taas kyllä tehny mieli vähän sanoa muutama valittu totuus sille, mutta jätin sanomatta. Ehkä parempi niin! Sen sijaan menin purkamaan hermopinteitä salille kalakaverin kans.
Keskiviikko oli oikein mukava päivä. Tein kaiki kotihommat heti 10 aikaan aamulla, joten sitte lounaan jälkeen mulla oli hyvin aikaa nauttia takapihan helteestä hyvän kirjan kanssa. Illalla ennen ruoanlaittoa käytiin vielä Valérien kanssa hölkkäämässä metässä ja syönnin sekä suihkun jälkeen hautauduin sänkyyni lukemaan. Päivällä mun fiilistä (auringon lisäksi) kohotti paljon myös, ku hostmama sano et mun ranska on kehittyny paljo nyt muutaman kuukauden aikana. Se jos joku teki mut iloseksi. Oli pitkästä aikaa semmonen yli-ilonen, elämä vaan hymyilee -fiilis kodin seinien sisäpuolella... Nykyään musta nimittäin tuntuu, et ootan vaan sitä hetkeä, ku pääsen "töistä" pois ja saan tehä mitä haluan. Harmoniaa riittää kyllä sitte vapaa-ajalla kylliksi :)) Laskinki tässä eilen et jälellä täällä oloa on vaan 8 viikkoa, joista oon yhen Suomessa. En tiiä oikeen oonko ilonen vai surullinen siitä. En haluais lähtä, mutta en toisaalta tiiä haluaisinko jäähäkkään. Onneks päätös on jo tehty, että opiskelut kutsuu syksyllä. Uskon, että se on ihan hyvä ratkasu, tai jos ei, nii aina voi sanoa koululle, että kiitos hei..
Tänään heräsin huonosti nukutun yön jälkeen melko reippaana kouluun. Tuntien jälkeen vallotin Invalideksen nurmikon itselleni, tein läksyt, söin mun kaikki kolme eväshedelmää ja sitte eväitten loputtua oottelin epätoisesti Mäyrää saapuvaksi. Sain kyllä hyvät naurut epätoivosten ihmisten epätoivoisten huomionherätys-yritysten ansiosta :D Jumitettiin sitte kuumuudessa siihen asti, että piti lähtä kotia kohti. Kotona katoin vierestä, ku Marie uskaltautu ensimmäisenä tälle vuodelle pulahtaan uima-altaaseen, itse tyydyin lilluttelemaan siellä vaan jalkojani :) Olihan se aika kylmää... ja Valérien mielestä Mariekaan ei ois saanu uida siellä, nythän se siis tulee sairaaksi!! Ruuaksi taiteilin täytettyjä munakoisoja ja kreikkalaistasalaattia. oli herkkua, vaikka musta vähä tuntuuki, että perheen äidillä itsellään on joku ongelma kasvisruokia kohtaan.... Syönnin jälkeen käytiin käveleen Ranen kans. Perusmenoa siis. HUomenna on viikonloppu, ihanaaaaa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti