Elämän suurimpia kysymyksiä tällä hetkellä on, että menenkö loikoilemaan riippumattoon vai aurinkotuoliin, ostanko halvinta vai toisiksi halvinta viiniä, juoksenko metsässä lyhyen vai pitkän kierroksen. Eli ei siis kauheen ressaavaa. Tavallaan kaipaan semmosta pientä kiireisyyttä ja jotain oikeita menoja, mutta tämmönenki elämä on kyllä enemmän ku jees. Varsinki ku aurinko paistaa, on lämmintä ja takapihalla on uima-allas <3 ...vielä ku joku tarjoilis vaikka sangriaa tai tinto de verranoja altaan laidalle ni elämä hymyilis vielä vähä leveämmin ;)
Eilen oli normi koulu-/juomituspäivä. Illalla syötiin kaikki yhessä (hostisää lukuunottamatta), ku taloon saapui viikoks saksalainen "vaihto-oppilas". Mä tunnistan niin sen kauhun katseen sen silmistä, ku kaikki puhua pälpättää ja yhtäkkiä kaikki hiljenee ja tuijottaa, eli siis ootata sun vastaavan johonki kysymykseen, mitä sä et todellakaan oo ymmärtäny :D Onhan se aika itsetuntoa nostattavaa, ku tajuaa ite jo melkeenpä kaiken ja joku muu on se joka takeltelee helpoimpienki juttujen kanssa! raukka poika, se näyttää aina ihan peuralta ajovaloissa, ku Valérie puhuu sille....
Tänään uhrauduin ja heräsin kaheksalta (en muistakkaan millon oisin epäkouluaamuna heränny noin aikasin) tsekkaan et Christophe-hajamielinen ja vaihtis muistaa ottaa kaikki eväänsä mukaan ja lähtä ajoissa bussiin. Olin jo menossa takasin nukkumaan, mutta ryhdistäydyin ja datasin nukkumisen sijaan. Ahkeraa! Tehtiin hostmaman kans Charlottekakku mansikoista ja kuorittiin lähemmäs 50 perunaa sunnuntaita varten :) kokkailujen ja kermavaahtomansikka aamupalan jälkeen käytiin hölkkäämässä! Reippailun jälkeen sitte lusmuilin siihen asti, että oli pakko alkaa toimia. Kävin hakemassa rokotteet ja antibiootit apteekista, leipää boulangerista ja muutaman virvokkeen kaupasta. Iltapäivän ratoksi leivoin omenapiirakan vaihto-oppilaiden tervetuliasibileisiin ja mokkaruutuja sunnuntaiksi :) Jossain välissä imuroin myös vähä ja viikkasin pyykkejä... Olin oikein tehokas, tai mun oli pakko olla, koska olin jättäny kaiken tekemisen viimehetkille.
Illalla mun sykettä nosti vähä, ku perheen vanhin poika ilmotti ottavansa auton seittemältä ja mun ois pitäny viiä pojat miekkaileen kasilta.... sanoin, ettei se voi ottaa autoa, mutta sen mukaan pojat voi kuulemma kävellä miekkailuu. just! no onni onnettomuudessa pojat tuli liian myöhään kotiin eikä ne ois ehtinykkään miekkaileen. kaikki siis järjestyi, niinku aina! nyt voisin vaihtaa räkiksen lämpimämpiin kuteisiin ja suunnata pussikaljailemaan pariisiin. Hauskaa viikonloppua <
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti