Ei täältä niin vain lähdetä, myös onni on perintöä

Sunnuntai aamu (tai no päiväkai se jo melkeen oli) alko mukavasti runsaalla aamiaisella Mäyrän kans. Syötiin mun pakkasen kätköistä löytämää ruisleipää, namnam ja paljon muuta kivaa.  Arvon silittelijäni suuntasi päivällä pariisiin sivistyksen pariin ja mä jäin kotiin veilä hetkeksi ennen ku sitte käytiin Rauskun kanssa esittelemässä Saint-Leuta Laura-Sophielle, eihän täällä sinänsä mitään nähtävää kamalasti oo, mutta tykkään tästä kaupungista silti tosi paljon. Turistikierroksen jälkeen meki otettiin juna Pariisiin. Tänään oli ihan super kylmä. Takatalvi ranskalaisittain kai... tai ehkä vaan talvi, onhan nyt vielä tammikuu!

      Mietittiin junassa, et mitä ilmasta voitas tehä tänään ja päädyttiin sitten Père lachaiselle, joka on siis Pariisin kuuluisin (kai?) hautausmaa, missä on paljon kuuluisuuksien, kuten Jim Morrisin hauta. Valitettavasti (tai no vähä onneksiki ku oli erittäin kylmä) hautuumaa meni kiinni jo puolen tunnin päästä ku sinne saavuttiin, joten ei siis ehditty nähdä yhtään kuuluisuuden hautaa tai ehkä me tietämättämme näimmekin... ei voi tietää. Hyytävän pikakierroksen jälkeen otettiin metro paremmille apajille ja mentiin yhteen kahvilaan lämmittelemään. Mäyräki sitte liittyi myöhemmin takaisin seuraamme. Kuvia lupaan julkasta tältä viikonlopulta myöhemmin, kunhan vaan saan niitä Rauskulta (tai kun jaksan hakea ne siltä...) Materiaalia on paljon, en sitte tiiä onko julkasukelposta ihan niin paljon....

      Laura jatkoi kahvilahetkemme jälkeen kotiin ja me ajettiin monen mutkan kautta (jotta vältyttiin kävelemästä parinsadan metrin matka...) yhdelle ravintolakadulle. Hetken harhailun jälkeen löydettiinki yks senegalilainen, pieni, ehkä vähä enemmän baaria muistuttava, vaatimattoman näkönen ravintola. Ruoka oli jotain ihan niin hyvää, etten tiiä millä sanalla sitä kuvailisin.  ja vaikka just tänään sanoin, ettei pariisissa oo mitään järkeä käydä kahta kertaa samassa ravintolassa, niin voin vannoa että tonne meen ihan varmasti uudestaan!!! Eikä hinnatkaan ollu mitenkään ihan mahottomat. Ravintolan nimi on Porokhane ja se on lähellä Oberkamfia, joten jos joku pariisitar lukee tätä nii suosittelen kokeilemaan!! ...nii ja jälkkäriksi juotiin vielä maailman herkullisimmat minttuteet, niissä oli kyllä varmaan enemmän sokeria ku minttua, mutta eihän tee voi olla herkkua... niin hyvää!  On ollu kyllä sunnuntain illallista myöten täydellinen viikonloppu, huippujen tyttöjen seurassa, kiitti Rausku ja Mäyrä ja danke schön Laura <3 Ja jottei vaan kenelläkkään jäis epäselväksi, niin sanon vielä että oon niin tyytyväinen elämääni nyt ja kokoajan. Täydellistä!