Tavattiin Märden kans les hallesilla jo ennen kymmentä. Pääsin kuin pääsinki sinne, vaikka tänään on joku lakko. ei yks lakko mun menemisiä palijo hiasta. Marssin aamulla asemalla ja toivoin et junia sattuu just sillon lähtemään ja ku pääsin pariisiin ni tsekkasin vaa aikatauluista et moneltako ja mistö lähtee juna takasi kotia. Eihän niitä junia tämmösinä lakkopäivinä montaa kertaa mee, mut mulleppa riittääki yks juna suuntaansa. Ei pidä tehä elämästä liian hankalaa... siis tää perheen isähän harmitteli mulle aamulla etten mä pääse pariisiin tänään, koska junia menee niin vähän ja ne, jotka menee ni on ihan tupaten täynnä.. Hyvin pääsin!!
Inhoan Les hallesia, se on siis semmonen jättimäinen labyrintti-ostoskekus, josta oli melkeen mahdotonta löytää edes suurta rakkauttamme Paulia. Löyettiin se kuitenki lopulta, kiitos mangustin ja mäyrän hyvän vainun, ja saatiin aamupalaa :) Tosin mulle se oli jo toinen aamupala, olinhan toki jo kerenny kotonaki syyä vähän! Sitte kirjotin nimeni kiitoskortteihin, jotka Mäyrän vanhemmat oli kiikuttanu tänne suomesta asti, että ne vihdoin saatais lähetettyä. Sen jälkeen kävin ostaa lisää credittiä mun ranskan puhelimeen. Täällä puhuminen ja tekstaaminen maksaa ihan hulluna... köyhdyn jo pelkkien puhelinmaksujen ansiosta :(
Pian sitte olikin jo tiedossa Riikan etsintää samaiselta ostoskeskukselta... yllättävän helposti kuitenki löydettiin toisemme ja lähettiin sitte suunnistaan pois ostoskeskuksesta... mikä ei oo niin helppoa, ku miltä se kuulostaa. Melkeen kerkes iskee paniikki ku ei oikeesti löydä ovea, josta pääsis ulos. Joka nurkan takana on vaan uus käytävä tai joku lukittu ovi... Saatiin kuitenki ittemme ulos siitä kamalan suuresta rakennuksesta ja mentiin istuskelemaan kadun reunalle ja katteleen ihmisiä. Tehtiin myös Riikan kans suuri virhe ja ostettiin creppi jostain random kojusta. se oli säälittävä ruippis. Vaan grand boulevardilta saa kunnon läskicreppejä ja jos kerta aikoo crepin syyä ni ei ikinä pitäs sortua ostaan mistään huijaripaikasta, jossa sästellään nutellaa...
Jouduin sitte kuitenki jo melko pian lähtee kotia päin, koska tosiaan junia tänne tuli vaan parin tunnin välein... Olin kotona siis jo puol kolmen maissa ja mulla oliki vielä hyvin aikaa lasikotella ennen ku Marie tuli koulusta. Tosin Marie vaan kävi kysymässä koulun jälkeen jos se on okei et se menee sen kaverin luo ja tiettyhän se mulla passas: sain laiskotella vielä vähän lisää. Kuitenki sitten kuudelta aloin tehdä ruokaa. tänään tarjoilin porkkanasalaattia, uuniperunoita, kalaa ja dippiä. Kaikki oli oikeen hyvällä tuulella, koska ruoka oli niin hyvää :) Huomenna voisin kompensoida tilannetta ja tehä jotain ällöä kaaliruokaa... Valérie tosiaan osti mulle kaalta ja sano et hei ku ne sun tekemät kaalikääryleet oli niin hyviä ni tee toki toistekki... blaah. Eihän niitten väväämiseen mennykkään varmaan ku 3 tuntia... siks ehkä tyydynki tekeen huomenna jotain kaalilaatikkoa tai jotain muuta yhtä herkkulista! Ihanaa ku huomenna alkaa viikonloppu, nyt vaa sitte kaikki sormet ja varpaat pystyyn etten vaan jouvu babysittaan kumpanakaan iltana, ku molemmat vanhemmat on reissussa!!!
En oikeesti ehkä aivan täysin tajua et oon ollu täällä jo kuukauden. Aika on menny tosi nopee ja musta tuntuu et tulin ehkä viikko sitte. Tosin jos miettii ni oon mä kyl aika paljo kerenny jo täällä tekemäänki ja tottumaan talon tapoihin, ni ei se kaikki ehkä ois ihan viikossa kereny tapahtua. Nykyään on jo ihan rentoa syyä lastenki kans ja eikä oo semmonen olo et hei pitäsköhän mun nyt sanoo jotain tai osallistuu keskusteluun. Voin ihan hyvällä omalla tunnolla vaan kuunnella muitten juttuja tai olla kuuntelematta jos siltä sattuu tuntuu :) je suis contente! kauniita unia <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti