perjantai 17. syyskuuta 2010

Kun iloitsee pienistä asioista, voi iloita usein!

Oon ollu tänään super-aktiivinen. Heti herättyäni (noin kello 8) aloin siivota, toki söin aamupalaa ensin. Imuroin, pyyhin pölyt ja tuuletin tv-huoneen niinku perjantain ohjelmaan kuuluu. Tähän kaikkeen kului aikaa ehkä 20 minuuttia... Varttia vaille 9 hypättiin Valérien kans autoon ja ajettiin yhteen kauppaan, missä myydään lihaa, juustoja, kalaa ja tuoreita kasviksia ja hedelmiä. Sieltä ostettiin ihan hulluna kaikkea edellä mainittuja asioita.. seuraavaksi mentiin sitte semmoseen normikauppaan, mistä ostettiin loput tarvittavat jutut. Mm. mulle tuorejuustoa kolmea eri sorttia ja varmaan 6 litraa tuoremehuja. Tykkäään! Ku tultiin kotiin ni Valérie alko valmistelemaan sunnuntain juhlapäivällistä, olin siinä sitte apuna, ku ei mulla ollu muutakaan tekemistä. Siinä kokkaillessa me juteltiin paljon ja mä yritin taas parhaani mukaan asiani sanottua. Enkä käyttäny ees kovin montaa kertaa sanakirjaa :D 
     Kokkailujen jälkeen suunnattiin metsään lenkille, käytiin hölkkäämässä ehkä joku 40 min, koska Valériella alko työt jo puoli 2 ni ei ehditty kauemmin urheilla. Metsässäki juteltiin tosi paljo kaikesta ja se tuntuu kyllä tosi mukavalta, ku Valérie haluaa oikeesti kuulla mitä mulle kuuluu ja et kaikki on hyvin. Syötiin sitte vielä lounasta yhessä lenkin jälkeen.. Mä tein itselleni munakkaan ja Valérie söi mun jo kertaalleen roskiin heittämää kanaa... Joo siis mä tosiaan eilen valmistin ruoaksi kokonaisen kanan. Otin siitä irti kaiken lihan minkä suinki sain, ja nakkasin sen sitte roskiin... Yllätyksekseni se kana oli kuitenki nostettu pois sieltä ja Valérie naureskellen löysi siitä vielä semmosen litran jäätelörasian verran syötävää.. Hups! No eipähän tarvi enää valmistaa kokonaista kanaa :D
     Ennen ku Marie tuli koulusta kipaisin kannattamassa lähikauppaamme ostamalla vähän viiniä illaksi. Budjetoin viiniin 3 euroa... aika paljon! Ku tulin kaupasta, otin avainkulhosta postilaatikon avaimen ja kipaisin hakemaan tämän päivän postin. Siinä avatessani luukkua, mietin et miten mukava ois jos mullekki joku päivä tulis kirje. En tiiä miks se on niin jännää saada postia, mutta aina suomen kotonaki selaan innolla kirjeet läpi, josko joku niistä ois mulle... Mutta yleensä kaikki on äitille ja iskälle..ja useimmiten ne on laskuja. Et loppujen lopuksi oon ihan tyytyväinen etten saa kauheena kirjeitä jos toinen vaihtoehto on et saan kauheena laskuja... Toin postit sisälle ja nakkasin ne tohon keittiön pöydälle. Olin jo lähössä pois keittiöstä, ku huomasin kaikkien mainoksien alta kirjeen jossa oli mun nimi. Tulin ihan äärettömän iloseksi jo pelkästään sen kirjeen näkemisestä saati sitte sen lukemisesta. Kiitos Maija, oot rakas<3  
     Tää päivä on ollu tähän asti ihan mahtava (kiitos liikuttavan kirjeen ja mulle tosi paljo merkitsevän juttutuokion ranskan äitin kanssa)  ja veikkaan ja toivon että ilta/yöki tulee olemaan huippu :) Täällä huomaa sen vielä paremmin ku mitä ikinä aikasemmin, että tosi pienetki asiat voi tuntua tosi isoilta, niin hyvässä ku pahassaki. Onneks tähän mennessä oon kohdannu melkeen pelkästään noita hyviä...  Nyt voisin alkaa valmistautuun henkisesti ja fyysisesti tulevaan ottamalla pienet päiväunet ja sen jälkeen ruoan laitto, tänään syödään kurkkua, jotain hassun näköistä kalaa (se on onneks valmiiks fileroitu) ja jotain vihanneksia.  Bonsoir ja silleen.. kohta lähetään taas vallottaan Pariisia! C:
   

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti