ruokaa!

10ltä aamulla olin jo pirteenä lenkkikamppeet päällä suuntaamassa tyttöjen kans lenkille metsään :) Aamu alko siis rattosasti metsässä hölkäten ja kuulumisia vaihtaen.. Kun reilun tunnin päästä tulin kotiin ni mä sit reippailun vastapainoksi rojahdin sohvalla laiskottelemaan. Vasta joskus kahen aikaan sain otettua itteeni niskasta kii ja sain astianpesukoneen tyhjennettyä ja pyykit lajiteltua... Rankkaa!  

       Eilen olin ottanu ison köntin kanaa sulamaan ja aatellu laittaa siitä ruokaa tänään, mut sitte Valérie sano aamulla, että kaalista pitäs myös tehä jotain... mulla ei ollu mitään hajua, mihin ruokaan voisin tunkea kaalia ja kanaa?? ..ja sitäpaitsi olin ihan varma et kaikki lapset inhoo kaalta joten mua ärsytti et mun piti laittaa siitä jotain. Tai ei kai mun pakko ois ollu, mutta ku kerta pyydettiin... Kattelin netistä jotain ohjeita ja löysin sitte kaalikanasienikääryle-ohjeen. Aloin valmisteleen sitä heti, vaikka kello oli vasta 3, mutta ku en ollu ikinä tehny kaalikääryleitä eikä mulla ollu oikeestaan yhtään mitään hajua kauanko siinä menee! 

 

Olin jo siinä vaiheessa, ku puolet kaalin lehdistä oli repeytyny käyttökelvottomiksi, ni täysin valmis luovuttamaan ja vaihtamaan kääryleet johonki epämääräseen pataan. Mutta sitte aattelin et kaikkee täytyy kokeilla ainaki kerran ja vaikka tää ois viimenen kerta ku teen kääryleitä ni voinpahan ainakin sano niitä tehneeni. Mun epäluuloista huolimatta, kääryleet riisin, tuoreen leivän ja makean tomaattikastikkeen kera saavutti suuren suosion ja sain taas miljoonasti suukkoja ja kehuja. Ja ne ei ollu ees kauheen rumia, oikeestaan ihan söpöja pötkylöitä.. Ja oli ne kyllä tosi hyviä, vaikka itse sanonki. Ehkä mä teen kääryleetä joskus toistekki :) Olihan noissa työtä, mutta mieluummin mä laitan ruokaa SMG:n soidessa taustalla, ku kuuntelen esim. 11-vuotiaan viulun soittoa. Ei sillä, Marie soittaa kyllä tosi hyvin, mutta silti. C:  Aamulla valmistamani leipä oli myös tosi herkullista, mutta kukaan ei arvannu mun salaista ainesosaa... hahaa, en kyllä oikeen itekkään tiiä mitä ne on, ne näyttää kaurahiutaleilta, mutta ei ne kai oo kauraa... 

Nykyään on jo mukava laittaa ruokaa ku tietää, missä mikäki tavara on ja sillain. Onnistuneiden kaalikääryleiden innoittamana aloinki jo tänään miettii et mä voisin joka viikko ainaki yhtenä päivänä tehä jotain semmosta vähä erikoisempaa tai jotain mitä en oo ennen tehny. Se vois olla hauskaa ja sit mäki oppisin tekee jotain uusia ruokia. Huomasin nimittäin tänään et ruoan laitto on miljoonasti hauskempaa kun siinä on paljon haastetta. Okei joo jos nää lapset os jotain ihan pikkusia, ni sitte se vois olla vähä ärsyttävää tehä yhtään erikoisempia ruokia, ku senhän nyt tietäs ettei pienet tykkää, mut mun tuuri että tän perheen "lapset" on jo niin vanhoja, et veikkaan et ne ihan mielellään syö välillä jotain vähä erikoisempaa :)

       Nyt voisin lähtä kattoon jakson Pakoa, ranskaks dubattuna ja ranskankielisellä tekstillä... se on oikeesti ihan huijausta se tekstitys, koska ne puhuu paljo enemmän ja ihan eriä, mitä tekstityksessä tulee. Ja maikkeli, mahonen & kumppanit kuulostaa ihan tyhmiltä... no mut ehkä mä opin siitä enemmän ku katon sen dubattuna, nii tyhmältä ku ne tyypit kuulostaaki ja suutki liikkuu ihan väärin!  ... ja sitte voisin mennä nukkuun, kerranki ajoissa, et jaksetaan huomenna omistautua pariisilaiselle baarikulttuurille sata prosenttisesti!