torstai 16. syyskuuta 2010

une jour presque parfaite!

Olin aamulla tosi pirtee heti herättyäni, mikä on sinänsä aika epätavallista. Tänään se johtu ehkä mahdollisesti siitä, että oltiin sovittu Roosan ja Mäyrän kans, et mennään shoppaileen pariisiin... Tai ehkä olin vaan niin innoissani siitä, että pääsen tekemään leipää jauhomadoista. Yöök! Löysin siis tänään jauhoista, semmosen kivan pikku matosen, ja tunnistin sen heti, koska mullahan on aikoinaan ollu moisia lemmikkeinä, kiitos rakkaan mustikka-ystäväiseni <3 Lilli, muista että en oo vielä kostanu...
       Lähdettiin sitte Roosan kanssa 9n junalla La defenseä kohti. Ja siellä tavattiin eläinystävämme Mäyrä. Päivä kului oikeen rattoisasti kauppoja kierrellessä ja kyllä mä ihan kiitettävästi sain rahaaki tuhlattua. Hyvä minä! Ostin farkut ja balleriinat Zarasta ja villatakin Mangosta. En ainakaan muista ostaneenoi muuta... :) nii ja mikä tärkeintä syötiin tosi hyvät patongit lounaaksi, ja tietty sitte niinku täällä tähän take away kulttuuriin kuuluu, ni mukaan lähti myös herkulliset jälkiruoat. Mä otin tarte chocolate banane, se ja appelsiinimehu kyllä kruunasi päivän lounaan.
       4 aikaan oltiin takasin täällä meiän landella. Siitä alkoki mun painajainen.. Aloin tosiaan laittaa ruokaa melkeen heti, koska tiesin, että jääkaapissa odottaa kokonainen kana ja sen pitää olla uunissa melko kauan. En oo ennen tienny, et voin voida pahoin kanan näkemisestä, mutta nyttempä tiiän.. Sen kanan pystössä oli vielä pari höyhentä ja se tuntu niin oksettavalta et olin pyörtyä... No ei siitä sen enempää, koska jo pelkästään sen kanaparan ajatteleminen saa mut voimaan pahoin. Kanan lisäksi tein parsakaali/kukkakaali coktailin ja tuppipottuja. Ruoka oli onnistunutta ja vaikka salaattia ei tänään ollukkaan ni kaikki syöjät oli tyytyväisiä, varsinki ku olin tehny vielä perunoiden lisukkeeksi maustevoita. 
       Tajusin muuten tänään etten enää haista sitä kellarihajua, mikä tuntu kauheen voimakkaalta sillon ku muutin tänne.. Hienoa, se nimittäin oli ällöttävä. En tiiä onko se haju kadonnu vai oonko vaan tottunu siihen, veikkaan jälkimmäistä. Ja toinen asia mihin alan pikkuhiljaa tottua, on toi hanaveden paha maku. Se maistuu uimahallille kyllä vieläki, mutta ei enää niin paljo ku alussa. Voisin kyllä mielellään aina silloin tällöin hörpätä Ranuan mökin kaivovettä ton ranskalaisen kalkkiveden sijasta. Oon kyllä todennu myös, että jos laittaa pulloon vettä ja antaa sen hautua siellä vähintään vuorokauden ni vesi maistuuu myös sillon hyvältä, tai no sillon se maistuu pullolta, mutta pullomakuki on parempi ku uimahallimaku. Suomessa en kyllä jois vettä, joka on ässehtiny pullossa vuorokausi tolkulla, mutta täällä aamusin oikeen harmittaa jos yhessäkään mun pullossa ei oo vettä,  mitä vois hörpätä...   ! Tänään on ollu kyllä melkeen täydellinen päivä,  shoppailua pariisissa hyvässä seurassa, ei kotitöitä ja onnistunut illallinen... joten näissä tunnelmissa on hyvä mennä nukkumaan. Yöt <3
        

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti